Skip to main content

Full text of "Inkeriläisten Viesti 2002 Koko Vuosikerta"

See other formats


inkeriläisten 

VIESTI 



2/2002 



Inkeriläisten viesti 
Toimisto 

Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset, 

jäsenmaksut, tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpylänkuja 1 , 

00610 Helsinki. Puh. (09) 793 796 

ti klo 1 8.30 ~ 20, Annikki Kelo. 

Postisiirtotili 8000 1 2-306364. 

Pankki Nordea 1 1 030- 1 085026. 

Ilmoitukset/e 

1/1 sivu 250 e 

Vfe sivu 135 e, Vi sivu 85 e 

Kuolinilmoitukset 17e 

Kiitos- ym. ilmoitukset 1 e 

Tilaushinta 2002 

25 e kotimaahan, Ruotsissa 260 kr, 

kotimaasta muualle 30 e/v (300 kr/v) 

Pääasiamies Ruotsissa 

(hoitaa lehden tilaukset): Viktor Aitman 

Linbanev. 6, 43833 Landvetter, 

ulkomailta: SE-438 35 Landvetter. 

Puhja faksi 03 1-916 602 

v_aitman@spray.se 

Ruotsin Inkeri-liiton postisiirtotili 

17 38 88-9 

Sivistyssaatiö 

Hallituksen pj Toivo Makara 

Säätiön postiosoite: 

Vellamonkatu 27, 08 1 00 Lohja 

Postisiirtotili 8000 1 6- 1 46660 1 

Pankki Nordea 103150-1202761 

Toimitus 

Päätoimittaja Toivo Tupin 

Toimitussihteeri izabella Sihvola 

Toimituksen osoite 

Hämeentie 103 A, 00550 Helsinki, 

puh. ja faksi (09) 827 4796 

Internet http://www.inkeri.com 

Sähköposti inkerinviesti@suomi24.fi 

Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy 

Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa. 

Aineisto toimitukseen edellisen kuukauden 

1 5. päivään mennessä. 

Julkaisija Suomen inkeri-liitto ry. 

Puheenjohtaja Toivo iho, 

Rauduntie, 5 02130 Espoo 

puh (09) 455 7838 




Viisitoistavuotiaiden Katja Sorokinau 
ja Sergei Antonovskin (kansikuva) 
kuvat oi ivan esitettyinä näyttelyssä 
Annantalolla. 

Maailma lasten silmin 

Annantalolla tammikuussa oli esillä 
lasten valokuvia Inkerinmaalta. Kuvat 
ovat osallistuneet Ystävien maailma -jär- 
jestön kansainväliseen lasten ja nuorten 
valokuvakilpailuun. Kilpailun mottona oli: 
"Puhtaasta mielestä puhtaaseen maail- 
maan". Kilpailutöiden kiertonäyttely antoi 
tilaisuuden katsella ympäröivää maailmaa 
satojen ja tuhansien lasten silmin ja oppia 
ymmärtämään miten ja missä elämme. 

Kilpailun päämääränä on ollut lisätä 
erityisesti sosiaalisesti ja psykologisesti 
haavoittuvimpien väestönosien lasten ja 
nuorten luovuutta. Kilpailulla on haluttu 
myös kiinnittää huomiota ympäröivän maa- 
ilman ongelmiin ja lisätä eri maiden lasten 
ja nuorten yhteisymmärrystä. 

Näyttely on toteutettu Inkerin Liiton 
ja Inkerin Tuvan tuella. 



Inkeriläisten viesti 



Niin kauan kun 
maapallo pyörii 



Uusi vuosi on alkanut. Toisen vuosi- 
tuhannen toinen vuosi. Se tuo mukanaan 
paljon uutta, monella tasolla, niin maailman- 
laajuisesti, kuin jokaisen ihmisen yksityi- 
seen elämäänkin. Vaihtuvat päättäjät ja ko- 
konaiset miespolvet, ihmisetkin muuttuvat. 
Eurooppamme on tullut erilaiseksi, se yh- 
distyy. Me olemme tietäneet olevamme 
eurooppalaisia, mutta nyt sen voi konkreet- 
tisesti kokea kourassa, kun ottaa pank- 
kiautomaatista rahaa ja kaupan kassalla 
jo saakin euroja. Sekin on totuttelemista. 
Ihminen tottuu vanhaan, katsoo sen tur- 
valliseksi ja siksi luottaakin siihen, mutta 
samalla on kokeiluhalakas ja etsii aina uut- 
ta. Mikä sitten säilyy, mikä on pysyvää ja 
mitä voi pitää luotettavana? Säilyvät pe- 
ruskäsitteet: hyvä ja huono, kallis ja halpa, 
minulle sopiva ja sopimaton. Ihminen so- 
vittaa niitä aina oman minänsä kautta, har- 
voin lainamittoina. Siksi se, millaisia me 
olemme vaikuttaakin paljolti siihen, millai- 
sessa ympäristössä, millaisessa yhteiskun- 
nassa me elämme, millä tavalla me ajatte- 
lemme, mitä puhumme ääneen ja miten 
suhtaudumme toisiimme. 

Tämä on lehtemme ensimmäinen nu- 
mero tänä vuonna. Siksi haluaisinkin toi- 
vottaa teille kaikille, hyvät lukijat, hyvää 
alkanutta uutta vuotta ja uusien 
kokemuksien mukana enemmän valoisia 
ja ilahduttavia hetkiä elämäänne! 
Yritämmekin toimituksemme puolesta teh- 
dä lehteä ahkerasti ja tunnollisesti, että sen 
tulo koteihinne luettaisiin näihin 
ilahduttaviin hetkiin. 

Meidänkin elämään, lähempänä, kuin 
eurooppalaisella tasolla tämä vuosi on tuo- 
nut muutoksia. Suomen Inkeri-liitolla on 
uusi paheenjohtaja, toimintaamme tulee 




mukaan uusia 
jäseniä, ensi ke- 
sän juhlat viete- 
tään uuden jä- 
senjärjestömme 
kotipaikalla Tampereella ja lehtemmekin 
on saanut uuden päätoimittajan. Siis mo- 
net asiat muuttuvat, mutta silti säilyvät pe- 
rusarvot, säilyvät perinteet. Säilyy inke- 
riläisyys, niin kauan kun me pidämme sitä 
arvossa, vaalimme ja siirrämme polvesta 
toiseen. 

Tämä on lehden ensimmäinen name- 
ro minulle päätoimittajana. Siksi tämäkin 
on uutta, vaikka toimittaja-alalla olen ollut 
jo monia vuosia, osallistunut Karjalassa il- 
mestyvien lehtien tekemiseen 1970-luvul- 
ta lähtien, ollut toimittajana Karjalan radi- 
ossa ja TV:ssa. Olen vuodesta 1993 Kar- 
jalan journalistiliiton jäsen ja muutettua 
Petroskoista Suomeen olen jo kuuden vuo- 
den ajan tehnyt Inkeriradio-ohjelmaa Hel- 
singin lähiradiossa. 

Nyt uudessa ominaisuudessa kii- 
tänkin edeltäjiäni siitä panoksesta, jonka 
he antoivat lehden tekemiselle ja toivon, 
että yhteistyö jatkuisi niin vanhojen kirjoit- 
tajien ja toimittajien, kuin myös teidän, 
lukijoidemme kanssa. Elämä jatkuu ja pe- 
rusarvot on säilytettävä. 

Keskiajan ranskalaisen runoilijan 
Francois Villonin Rukousta mukaillen 
gruusialaissyntyinen venäläinen runoilija 
Bulat Okudzhava kirjoitti laulunsa alku- 
sanoiksi seuraavaa: Niin kauan kun maa- 
pallo pyörii, Kun päivänvalo on ehtymä- 
tön, Luoja, annahan jokaiselle, mitä hän 
vailla on... 

Päätoimittaja Toivo Tupin. 



Inkeriläisten viesti 



Maassa maan kielellä? 

Toivo Iho valittiin uudeksi Inkeri-liiton puheenjohtajaksi viime 
syyskokouksessa, hän on myös Inkeriläisten Sivistyssäätiön halli- 
tuksen jäsen. Hän edustaa ensimmäistä Suomeen tulleiden 
inkeriläisten aaltoa, hänen vanhemmat tulivat pakolaisina Inkerin- 
maalta jo 1920-luvulla. Itse Toivo Iho on syntynyt jo Suomessa, 
Vetelissä Pohjanmaalla vuonna 1935, koulutukseltaan juristi, toimi- 
nut pankkimaailmassa, viimeksi Suomen kiinteistöpankin toimitus- 
johtajana. 



Inkeriläisten paluumuuttajien suomen 
kielen taito, tai oikeammin sen puute on 
viime aikoina herättänyt keskustelua. 
Paluumuuttajien joukossa on suuri määrä 
etenkin nuorta väkeä, joka osaa suomea 
varsin rajallisesti, jos ollenkaan. Heidän 
paras kielensä on venäjä, ja he ovat halut- 
tomia oppimaan suomea. 

Varsinkin nuoriin on jotakuinkin hyö- 
dytöntä yrittää vaikuttaa saarnaamalla tahi 
opettavaisilla puheilla. Halun opiskella jo- 
tain kieltä, vaikkapa suomea, täytyy läh- 
teä asianomaisesta itsestään; hänen on it- 
sen mietittävä kielen oppimisesta koituva 
hyöty ikiomassa arjessaan. Suurimpana 
paluumuuttajien suomen kielen opiskelu- 
halukkuutta alentavana tekijänä uskaltaisin 
pitää maamme heikkoa työllisyys- 
tilannetta. Miksi? Työpaikan eri tavoin luo- 
mat paineet nostaisivat aivan varmasti tar- 
vetta oppia suomea, kun taas erilaisten 
tukien varassa elävä saattaa tyytyä muu- 
tamien avainsanojen ja - lauseiden oppi- 
miseen. 

Suomi ei ole mikään englannin tapai- 
nen suuri maailmankieli, eikä siitä milloin- 
kaan sellaista tule. Se on kuitenkin kautta 
Suomen mantereen ylivoimaisesti 
käytetyin kieli. Puhtaasti käytännön kan- 
nalta: jos aiot jäädä Suomeen, opiskele 
suomea! 

Kun tutkailee omia asentojaan, löy- 
tyy kyllä tarkastamisen varaa. Historialli- 
sista syistä johtuen monet suomalaiset jo- 



tenkin väheksyvät venäjän taitoa. Myytti 
suomalaisten muita heikommasta kieli- 
päästä tuntuu elävän sitkeimpänä, kun pi- 
täisi opiskella venäjää. "Good moming" 
kuulostaa paljon kansainvälisemmältä ja 
kalskahtaa komeammin kuin "dobroje 
utro". 

Opettavaiset puheet eivät auta. Seu- 
raavat näkökohdat on pyritty sen vuoksi 
esittämään käytännönläheisinä, jopa 
sanelun luontoisina: 

Paluumuuttajalle: 

- Jos aiot varsin nopeasti jättää Suo- 
men ja siirtyä muualle läntisiin 
markkinatalousmaihin, opiskele suomen 
sijasta vaikkapa englantia. 

- Jos taas aiot vähänkin kauemmin 
olla Suomessa, opiskele vähintään tyydyt- 
tävä suomen kielen taito. Suomalaiset ovat 
pelkästään ihastuneita, kun joku puhuu 
suomea eksoottisin painotuksin. 

Meille muille: 

- paluumuuttajien venäjän taito ei ole 
mikään haitta tai virhe, vaan erinomainen 
ansio. 

- Paluumuuttajat, heidän vanhem- 
pansa tahi isovanhempansa joutuivat läh- 
temään Suomesta sotien jälkeen useimmis- 
sa tapauksissa valvontakomission painos- 
tuksen ja manipuloinnin vaikutuksesta. 
Onko palaajien vika, jos suomen taito on 
matkalla kadonnut? 

Toivo Iho, 

Inkeri-liitto ry:n puheenjohtaja 



Inkeriläisten viesti 



Uhtuan luterilaisessa kirkossa 
toimii kuhmolainen kirkkoherra 



Kalevalassa (Uhtualla) nykyisin toi- 
mivat ortodoksikirkko, helluntaiseurakun- 
nan kirkkoja luterilainen kirkko. 

Jo kaksi kuukautta on Kalevalassa 
palvellut ihmisiä evankelis-luterilainen kirk- 
ko. Sen kirkkoherrana toimii kuhmolainen 
Ari Huotari, joka on samalla kaikkien 
Vienassa toimivien luterilaisten seurakun- 
tien kirkkoherra. Luterilaiset kirkot löyty- 
vät myös RukajärveltäjaTiiksistä. 

Uhtuan evankelis-luterilaisen kirkon 
rakentaminen aloitettiin vuonna 1999 ja se 
vihittiin käyttöön 28. lokakuuta 200 1 . 

Kirkossa on noin 500 neliötä. Kir- 
kon eteinen on rakennettu siten, että sitä 
voidaan helposti käyttää kirkkosalin jat- 
keena. Uudenaikainen kaksikerroksinen 
kirkkorakennus sisältää myös ensiluokkai- 
sen keittiön leivinuaneineen ja helloineen. 
Kirkkorakennuksessa on myös tilat erilais- 
ten koulutusten ja kurssien järjestämiseen. 

Kirkon rakensivat suomalaiset Ka- 
jaanista, Kuhmosta, Kuusamosta ja muu- 
alta. Uhtuan kirkkorakennuksen rakennus- 
mestarina toimi suomalainen Jari Helmi- 
saari. 

- Luterilainen kirkko on aina kaikille 
ihmisille avoinna. Tietysti monet ihmiset 
käyvät vain tutustumassa kirkkoon. Mut- 



ta ennen kaikkea kirkko on hengellinen 
koti, jossa kokoonnutaan jumalan sanan ja 
sakramenttien äärelle, seurakunnan kirk- 
koherra Ari Huotari kertoi. - Seurakun- 
nan perusrunko on jumalanpalvelus. Joka 
sunnuntai aamuilla klo 10 kirkossa on ju- 
malanpalvelus. Sitten on paljon muita ti- 
laisuuksia, esimerkiksi raamatun opetus- 
ta, pyhäkouluja lapsille, rippikoulu. Lasten- 
leirejä on ollut useita monina vuosina. 
Lastenleirien järjestäminen on kirkolle ta- 
vallinen työ. Kesäisin kirkossa on aina 
päiväleirejä, talven aikana lastenleirit ta- 
pahtuvat tavallisesti viikonloppuna, koska 
arkisin lapset ovat kouluissaan. 

Ari Huotari käy aika paljon pitämäs- 
sä tunteja kouluissa, päiväkodeissa ja lei- 
reillä. Nämä vierailut Ari Huotarin mie- 
lestä ovat mielenkiintoisia. Lapset saavat 
enemmän tietoja perustavasta raamattu- 
opetuksesta, koska Venäjän kouluissa ei 
ole ollenkaan luterilaiseen kirkkoon liitty- 
vää opetusta. Kouluissa Ari keskustelee 
oppilaiden kanssa raamatusta ja he laula- 
vat. Seurakunnan toiminta on kaksikielis- 
tä sekä suomen- että venäjänkielistä. 

Tanja Karhu 
Karjalan Sanomista 



Matkalle Muumilaaksoon 

Pietarilainen lasten luovan taidon 
museo yhdessä Pietarin Inkerin Liiton 
kanssa ovat julistaneet lasten piirustusten 
kilpailan Matka Muumi-peikkojen maahan 
-ohjelman puitteissa. Kilpailun aiheena 
ovat Tove Janssonin sadut Muumi- 
peikoista. Kilpailuun voivat osallistua 4 - 
1 6 -vuotiaat lapset. Piirustusten valmistus- 
tekniikan ja koon saavat valita itse osallis- 
tujat. Parhaammat piirustukset tulevat 



osallistumaan taidenäyttelyihin Pietarissa 
ja Turussa ja niiden joukosta parhaimmat 
valitaan julkaistavaksi kirjassa, joka on 
valmisteilla. Kilpailan voittaja pääsee mat- 
kalle Muumilaaksoon pietarilaisten voitta- 
jien kanssa. Nuorisoprojektin johtaja Irina 
Ostonen Inkerin Liitosta kertoi, että IL:n 
piirustuskerhon lapset ovat jo aloittaneet 
piirustusten tekemisen. 

Suomessa piirustuksia voi lähettää 
Inkerikeskukseen 2002 toukokuuhun asti. 



Inkeriläisten viesti 



Inkerin paikkakunnille 
omat vaakunat? 



Hyvät lukijamme! 

Jatkamme Inkeriläisten viestin loka- 
kuun numerossa aloittamaa 
inkeriläiskuntien vaakunaehdotusten sar- 
jaa. Tällä kertaa esiteltävinä ovat 
Skuoritsan ja Keiton vaakunat. 

Skuoritsa. Monista syistä Inkerin 
sydämessä sijaitseva Skuoritsa on meidän 
kuuluisimpia seurakuntiamme. Juuri tästä 
saa alkunsa lnkerijoki Jonka mukaan, eräs 
historiaversio kertoo, koko maamme on 
saanut nimensä. Lähde, josta lnkerijoki 
virtaa, on Petrovan kylän kahden kilomet- 
rin päästä. Historiantutkijat sanovat myös, 
että Skuoritsa on alueen vanhimpia 
maanviljelyseutuja. 

Nimenomaan lähde ja nauris 
muinaismaanviljelysymbolina pääsivät 
Skuoritsan vaakunaluonnokseen. Sen 
tekijä on Aleksandr Gurinov. Vaakuna- 
luonnoksesta on kolme versiota, jokai- 
sessa hallitsee keltainen (heraldiset väri- 
merkinnät ks. nro 10/2001), joka on mm 
Puutosin kalkkikiven väri. 



SKUORITSa 




Nykyinen Skuoritsa on 
suomalaiselämän tärkeimpiä kohtia 
Inkerissä. Siellä toimii aktiivisesti seura- 
kunta, joka ystäviensä avulla on korjaa- 
massa vanhaa sorjaa kirkkoa. Tervolan 
kylän seurakunnalla on oma vanhusten 
palvelutalo, hyvin on kehitetty lapsityö. 
Skuoritsassa pidettiin ensimmäiset inkerin- 
suomalaiset kesäjuhlat v. 1899 ja viime 
kolme juhannusta peräkkäin Inkerin 
Liittokin pitää kesäjuhlat täällä. 





Keitto. Kelttolaisen on vaikea olla 
ylistämättä seutuansa, olenhan sieltä ko- 
toisin. Keitossa asuu kunnon väki, joka on 
ollut aina vahva uskossaan ja esimerkilli- 
nen käyttäytymisessään (ei edes häissä 
viinaa otettu, ainakin julkisesti). Ei ole ih- 
meellistä, että juuri tästä syntyisin olivat 
Katri Kukkonen ja Maria Kajava. Seudun 
melkoinen hyvinvointi perustui perunan- 
viljelyyn, mitä varten kumpuloiden hiekka- 
multa sopii erinomaisesti. Keitto on Inke- 
rin vanhimpia seurakuntia ja vuosisatainen 
historia näkyy kun vaeltaa vanhalla hau- 
tausmaalla komeine rautaristeineen. 

Molemmissa Keiton vaakunaluon- 
noksissa on niitä vanhoja ristejä ja kilven 
alapuolella on perunankukka. Luonnokset 
ehdortaa Vladimir Zernov. 

Keitto jatkaa perinteitään, v. 1992 
kommunismin kadottua siellä siunattiin 
käyttöön ensimmäinen uusirakennettu suo- 



Inkeriläisten viesti 



malainen kirkko. Sekä Leino Hassinen 
että Aarre Kuukauppi vihittiin piispan ar- 
voon Keiton kirkossa. Keitossa on kirkon 
teologinen instituutti, vanhusten palvelu- 
talo, siellä toimii Inkerin Liiton 
paikallisosasto. Koulussa voi opiskella 
suomea. Suomalaisuus Keitossa jatkuu. 



Arvoisat lukijamme, skuoritsalaiset ja 
kelttolaiset, teidän kommenttejanne ja 
mielipiteitänne odotetaan toimituksessa. 
Yhdessä voimme valita vaakunat joka In- 
kerin suomalaispaikkakunnalle. 
Wladimir Kokko 
Pietari 



Oli onnistuttava 

Tukholmassa viime vuoden marras- 
kuussa ilmestyi suomeksi Aatu Savolaisen 
kirja Oli onnistuttava, joka on jatkoa vuonna 
1999 julkaistujen muistelmien 1 osaan 
Suomalainen sissisodassa (ruotsiksi hel- 
mikuussa 2000 nimellä "En svensk i 
partisankriget"). Kirja kertoi inkerin- 
suomalaisesta nuorukaisesta, joka vahin- 
gossa joutui Saksan armeijaan itärinta- 
malle. 

Aatu Savolaisen muistelmien II osa 
kertoo toisesta maailmansodasta hengis- 
sä selviytyneen nuorukaisen myöhemmis- 
tä elämänvaiheista Ruotsissa vuosina 



Oli onnistuttava 





Lars Krifors 



1945-2001. 

Inkerin Hat- 
sinassa, Koivulan 
kylässä 1921 syn- 
tynyt Lauri (Aatu) 
pakeni Ruotsiin ja 
joutui lngelsin 
pakolaisleirille. Työtä ja vastuuta 
pelkäämätön koneinsinööri oli aluksi 
metsätöissä, hotellin tiskaajana ja tulkki- 
na. Sitten vaihtui suutarin lesti konepiirtä- 
jän ja keksijän kirjoituspöydäksi ASE Alla. 
Samanaikaisesti hän yleni Ruotsin armei- 
jan tiedustelupalvelun kapteeniksi. 
Omantunnontarkasti hän teki työnsä, huo- 
lehti perheestään ja hoiti luottamus- 
tehtävänsä. 

Vaikka hänen elämänuransa oli ta- 
saista etenemistä ammatissa, se sisälsi 
muutamia vaikeita valintoja, jopa nimen 
vaihdoksen. Kun Lauri Aatu Savolaisesta 
tuli Lars Krifors, se ei merkinnyt identi- 
teetin muutosta. Hän tiesi, missä hänen 
juurensa olivat ja hän on niistä vielä tä- 
näänkin, 80-vuotispäivänsä kynnyksellä 
kiitollinen, jopa ylpeä. 

Sananlasku 'Työ tekijäänsä neuvoo" 
sopisi hyvin Lars Kriforsin elämäntyön 
motoksi, hänen elämänvaiheisiin tutus- 
tuessa ja niiden sisäisiä jännitteitä tutkis- 
tellessa lukija voi löytää ainakin yhden 
johtolangan: hän on syntynyt selviytymään. 

Terttu Pihlajamaa 



Inkeriläisten viesti 



Hengellisillä päivillä Vaasassa: 

Ihmisen hengellinen elämänkaari 
ristiäisistä hautajaisiin 



Vaasassa kevättalvella vietettävät 
Karjalan Liiton Hengelliset päivät 16.-1 7. 
maaliskuuta 2002 liittyvät pitkän perinteen 
ketjuun. Vaasan Hengelliset päivät ovat jo 
44. päivät, joiden aikana kokoonnutaan 
yhteisiin jumalanpalveluksiin ja muihin ti- 
laisuuksiin hakemaan lepoa, rauhaa ja hen- 
gen virkistystä sekä valmistautumaan pää- 
siäisen viettoon. 

Jumalanpalvelusten ja muiden hen- 
gellisten tilaisuuksien lisäksi Vaasassa on 
ohjelmassa elämänkaariseminaari, joka 
käsittelee ihmisen hengellistä elämää keh- 
dosta hautaan. Seminaarissa pyritään kä- 
sittelemään aihetta erityisesti Laatokan 
Karjalan näkökulmasta muuta Karjalaa 
kuitenkin unohtamatta. Syynä Laatokan 
karjalaisen näkökulman valintaan on se, 



*w\y 





Juhlien keskuspaikat ovat Vaasau kirkko 
(kuvassa) ja Vaasau ortodoksinen kirkko. 



että entisen Vaasan läänin alueelle aset- 
tuneet evakot olivat pääosin lähtöisin Laa- 
tokan Karjalasta. 

Vaasan ortodoksikirkolla 

yhteys 

Laatokan Karjalaan 

Hengellisten päivien keskuspaik- 
koina tulevat olemaan Vaasan kirkko sekä 
Vaasan ortodoksinen kirkko, joista jäl- 
kimmäisellä on mielenkiintoinen, Karjalaan 
liittyvä tarina takanaan. 

Vaasan ortodoksisen kirkon seura- 
kunnan historiikin mukaan kenraali- 
kuvernööri oli 1 860-luvulla pyytänyt Vii- 
purin kuvernööriltä kopiot Käkisalmeen ra- 
kennetun kirkon piirustuksista. Piirustuk- 
set lähetettiin Vaasaan saman vuoden mar- 
raskuussa, ja lääninarkkitehdille annettiin 
tehtäväksi laatia kustannusarvio samanlai- 
selle kirkolle Vaasaan. Vertailua siitä, kuin- 
ka samanlaisia näistä kirkoista tuli, ei ole 
kyetty tekemään, koska piirustuksia ei ole 
löytynyt. Vaasan Ortodoksisella kirkolla on 
toinenkin yhteys Laatokan Karjalan, sillä 
sinne on sijoitettu osa luovutetun Valamon 
luostarin ikoneista. 

Hengellisten päivien järjestelystä 
vastaa Vaasan Karjalaseura ry. 

Lisätietoja karjalaisista hengel- 
lisistä päivistä saa mm. internet-osoit- 
teesta www.luovutettukarjala.org ja 
www.karjalanliitto.fi tai järjestys- 
toimikunnan puheenjohtaja Kari Rapolta 
puh. 06-3168572. Seuraa myös lehti- 
ilmoittelua. 

Seppo Rapo 
Vaasa 



8 



Inkeriläisten viesti 



Etsitään vanhoja valokuvia 
luovutetusta Karjalasta 



Onko sinulla vanhoja valokuvia, joi- 
den aihepiiri liittyy luovutettuun Karjalaan? 
Nyt sinulla on mahdollisuus valokuvien 
avulla kertoa jälkipolville, minkälaista elä- 
mää luovutetussa Karjalassa oli ennen 
sotia. Kuvat kopioidaan tietokoneen muis- 
tiin ja palautetaan lähettäjälleen takaisin 
täysin vahingoittumattomina. 

Valokuvat tulevat esille Luovutettu 
Karjala -nimisillä Intemet-sivuilla. Sivuston 
päämääränä on, että jokaisesta luovute- 
tun alueen pitäjästä, kauppalasta ja kau- 
pungista tulee edustava esittely 
teksteineen, kuvineen ja kamoineen. 

Kaikkien kokonaan tai osittain luo- 
vutettujen pitäjien, kauppaloiden ja kaupun- 
kien kartat on jo piirretty digitaaliseen muo- 
toon. Valmiit pitäjäkartat ovat nähtävillä 
Internetissä osoitteessa http:// 
www.luovutettukarjala.org . 

Karttojen piirtämisen jälkeen on tar- 
koituksena laatia koko luovutettua Karja- 
laa koskeva valokuvagalleria Intemet-si- 
vuille. Näiden valokuvien keruu on par- 
haillaan menossa, mutta kuvia puuttuu vielä 
paljon, lisää kaivataan lähes joka pitäjäs- 
tä. 

Intemet-sivuilla on jokaisesta pitäjäs- 
tä kartan lisäksi myös lyhyt kirjallinen esi- 
tys. Mikäli pitäjäseura tms. haluaa muut- 
taa kyseistä tekstiä tai lisätä siihe jotain, 
on se mahdollista, kunhan uudet tekstit toi- 
mitetaan sähköisessä muodossa allekirjoit- 
taneelle. Toiveena olisi myös, että kaik- 
kien luovutetun Karjalan pitäjien kylistä 
tehtäisiin kyläkohtaisia esittelyjä. 

Sivuston tekstejä on toivottu kään- 
nettävän myös englanniksi ja venäjäksi. 
Käännöstyö tapahtuu nopeammin siten, 
että pitäjäyhteisöt itse käännättävät 
pitäjänsä esittelytekstin em. kielille ja lä- 



hettävät käännökset allekirjoittaneelle 
sähköpostina. 

Jotta sivuilla oleva tieto olisi mahdol- 
lisimman luotettava, olisi jokaisen pitäjä- 
yhteisön hyvä tarkastaa sivuston kartat ja 
tekstit. Muutosten ja korjausten tekemi- 
nen tapahtuu ottamalla yhteyttä allekirjoit- 
taneeseen. Digitaaliseen muotoon piirret- 
tyjen karttojen tietoja on helppo muuttaa, 
samoin tekstien. 

Lähde nyt sinäkin kaivamaan 
laatikostasi vanhoja valokuvia ja lähetä ne 
allekirjoittaneelle. Kaikki vanhat kuvat 
käyvät, kunhan niissä on tiedot missä ja 
milloin kuva on otettu. Lisäksi olisi hyvä 
olla tiedot ketä tai mitä tapahtumaa kuva 
esittää. Kuvissa pitää tietysti olla myös 
kuvan omistajan nimi ja osoite, jotta kuvat 
voi palauttaa. Ainoastaan valokuvat käy- 
vät tähän tarkoitukseen, kirjoista tai leh- 
distä kopioituja kuvia ei tähän tarkoituk- 
seen voi käyttää. 

Voit myös osallistua pitäjäyhteisösi 
kautta pitäjääsi koskevaan kirjallisen esit- 
telyn tarkistamiseen ja kääntämiseen. Tällä 
tavoin omalta osaltasi tuet karjalaisen 
kulttuurin välittymistä nuoremmille suku- 
polville. Tämä työ ei maksa sinulle tai 
pitäjäyhteisöllesi muuta kuin hieman vai- 
vaa tärkeän asian eteen. 

Luovutettu Karjala -sivusto löytyy 
Internet-osoitteessa: http://www. 
luovutettukarjala.org 

Seppo Rapo 

Vesilaitoksentie 381 

65370 Vaasa 

Puh. 06-3168 200 

Gsm 050 334 1944 

E-mail: 

seppo.rapo@IuovutettukarjaIa.org 



Inkeriläisten viesti 



UUTISIA INKERISTÄ 



Wladimir Kokko 



Usp:n puhemiehistön 
kokous 

Ulkosuomalaisparlamentin puhe- 
miehistö kokoontuu sääntöjen mukaan 
kaksi kertaa vuodessa. 3.-4. joulukuuta 
puhemiehistö piti Helsingissä 
sääntömääräisen kokouksensa. Puhemie- 
histön jatkuva työ koostuu käynneistä 
eri Suomen virastoissa, joissa viedään 
eteenpäin parlamentin hyväksymät 
päätöslauselmat. Tällä kertaa puhemies 
Peitti Paasion johtama usp:n edustusto kävi 
opetus- ja puolustusministeriöissä, joissa 
keskusteltiin Suomen valtion ulkomaille 
osoitetusta suomenkielen opetustuesta 
sekä kaksoiskansalaisuusasioista. Tavat- 
tiin myös kansanedustajia. Arvioiden mu- 
kaan kaksoiskansalaisuuden salliva luki 
astunee Suomessa voimaan vuoden 2003 
alussa. Kokouksen työhön osallistui usp:n 
varapuhemies Wladimir Kokko. 



Inkerin kirkko 
10 vuotta 



-lehti 



Joulukuussa 200 1 kahtena versio- 
na suomeksi ja venäjäksi ilmestyvä Inke- 
rin kirkko -niminen aikakauslehti täyttää 
10 vuotta. Lehden joulukuun numero on 
omistettu myös kirkkomme itsenäistymi- 
sen 1 0. vuotisjuhlalle ( l . 1 .2002). Numero 
on täynnä historiallista materiaalia 
arvokkaine valokuvineen Inkerin kirkon 
elpymisen vaiheista ja sen nykyajasta. Sii- 
nä on mm. esitetty 1 4.5. 1 989 Kupanitsassa 
Aatamai Kuortin allekirjoittaman kirkon 
olemassaolojulistuksen kopio. Hyvä kirjoi- 
tus kertoo lehden historiasta, siitä saa tie- 
tää, että alussa, vuosina 1 991-93, lehden 



toimituksella ei ollut edes omaa nurk- 
kaansa ja työtä jouduttiin tekemään "ilmas- 
sa". Inkerin kirkko ilmestyy neljä kertaa 
vuodessa. Tähän mennessä on ilmestynyt 
40 numeroa. Päätoimittajana on piispa 
Aarre Kuukauppi, mutta käytännössä pää- 
vastuuta lehden valmistamisesta kantavat 
uhrautuvaisesti Tatjana Paas ja Olga 
Uimanen. Viime vuosina lehden ympärille 
on muodostunut tehokas nuorten tuki- 
ryhmä. Inkerin kirkon levikki on 1000 
kappaletta kuilukin kielellä, sitä painetaan 
Suomessa Arvi Ropasen omistamassa 
Myllypainossa ja luetaan kaikissa Inkerin 
kirkon 67 seutukunnassa. 



Apuhoitajat 
palvelivat kilpaa 

Kilpailut voidaan järjestää mistä ta- 
hansa. Pietarin kaupungin keskustan piiri- 
kunnassa on kokemus pitää vanhusten 
palvelulaitosten työntekijöiden kilpailut. 4. 
joulukuuta hauskaan mestaruuteen osal- 
listuivat paitsi keskustan piirikunnan apu- 
hoitajat myös inkeriläistyöntekijät Liteiniltä 
(johtaja Nina Nizova) ja Imatran palvelu- 
taloyhdistyksen ammattilaiset (toiminnan- 
johtaja Hannu Rautiainen). Ammatti- 
mestaruus päättyi yhteiseen juhlimiseen. 



Asuntoremonttikurssi 

Jokainen Venäjällä käynyt tietää 
kuinka ajankohtainen tehtävä täällä on 
asuntojen korjaminen. Taloudellisesti aja- 
tellen markkinat näyttävät rajattomilta. 
Varmasti sen takia Inkerinsuomalaisten 
tukiprojektin puitteissa 13.12. alkanut 



10 



Inkeriläisten viesti 



asuntoremonttikoulutusohjelma on vetänyt 
opiskelijoita. Ammattikoulutusta järjestä- 
vät yhdessä suomalainen aikuiskoulutus- 
laitos Adulta (projektipäällikkö Pekka So- 
kura) ja pietarilainen restaurointilukio (reh- 
tori Antonina Girko). Ohjelmassa on sekä 
ammattitaidon korottamista, että yrit- 
täjyyden perusteet. Opintoryhmässä on 1 4 
opiskelijaa. 



nut laitos ei mahdu enää kahteen pieneen 
puutaloon, ennen kaikkea tarvitaan lisää 
luokkahuoneita. Instituutin uudet tilat ra- 
kennetaan samalle tontille, jossa oppilai- 
toksen ja vanhusten palvelutalon rakennuk- 
set muodostavat hienon yhdistelmän. 



MIETTEITÄ ÄÄNEEN 



Matka Muumilaaksolle 

Matka Muumilaaksolle -niminen 
lasten piirustusnäyttely pidettiin 15.12. Pie- 
tarin Epigraf-taidekoulussa. Huomattavan 
osan piirustuksia esittivät lL:n piirustus- 
kerhon lapset. 



Taaitsan Oikku-yhtyeen 
pikkumusikantit 

Taaitsan Inkerin tuvan (pj Slava 
Väisänen) lasten musiikkiyhtye Oikku 
edistyy taidossaan. 14.12. se sai kunnia- 
kirjan Leningradin alueen lasten 
musiikkifestivaaleissa ja sen lauluduettoa 
Kristiina Pitkää ja Dima Aleksejevia 
julistettiin musikkikilpailun parhaaksi 
duetoksi. 1 6. 1 2. Oikun lapsilla oli kunnia 
esiintyä Hatsinan joulujuhlissa ja 27. jou- 
lukuuta he vierailivat jo Helsingissä ldelia- 
lastentarhassa. 



Teologinen instituutti 
kasvuun 

30. joulukuuta Keitossa piispa Aar- 
re Kuukapin läsnäollessa pidettiin Inkerin 
kirkon teologisen instituutin uuden raken- 
nuksen ensimmäisen kiven muuraus- 
juhlatilaisuus. Koulutuskeskuksesta kasva- 



• Kyllä presidentti Putin ymmärtää 
monikansallisen Venäjän kansallisuus- 
ongelmien ratkaisun merkitystä. Joulu- 
kuun alussa lopetetun kansallisuus- 
ministeriön sijalle hän nimitti entisen puo- 
luejohtajan Uzbekistanista Vladimir Zo- 
rinin kansallisuusproblematiikasta vas- 
taavaksi ministeriksi. Koska uudella 
ministerillä ei ole virastoa eikä yhtään 
työntekijää avuksi niin hän joutuu ratkai- 
semaan ongelmia yksin. Onnea sankarille 
työssään! 

•Neuvosto-Karjalassa suomen- 
kielellä oli ainakin muodollisesti toisen vi- 
rallisen kielen asema tasavallassa. Uudes- 
sa Kaijalan perustuslaissa suomenkielen 
asemasta ei mainittukaan, tämän 
"kansallisuustasavallan" ainoaksi vi- 
ralliseksi kieleksi on sanottu venäjä. 
Joulukussa tasavallan erikoisasetuksella 
Karjalan kansallislaulun suomenkielinen 
teksti mitätöitiin, tästä lähtien se on lau- 
lettava vain venäjäksi. Toisena perustee- 
na tähän pidetään mm. sitä, että aikanaan 
Kaijalan suomenkiellisyydellä yritettiin 
luoda sosialistisen mallin Suomelle, toi- 
sena suomalaisväestön väheisyyttä. Kan- 
sallislaulun suomenkielisen tekstin tekijä 
on Armas Mishin. Duuman kansanedus- 
taja petroskoilainen Artur Mäki suhtau- 
tuu päätökseen myönteisesti. Näin suo- 
menkieli menettää pikkuhiljaa merkitys- 
tään Venäjällä. 

4. tammikuuta 2002, Pietari 



Inkeriläisten viesti 



11 



Karjalan uutisia 

Inkeri-liitossa palkittiin 
parhaita opiskelijoita 



Joulukuun 7. päivänä Inkeri-liitossa 
Karjalan suomalaisten tukiprojektin puit- 
teissa palkittiin parhaita suomea lukevia 
koululaisia ja opiskelijoita. Projektin mu- 
kaan jo toista vuotta Suomen valtio tukee 
tasavallassamme asuvaa suomensukuista 
väestöä. 

Liiton yhteyksiä oppilaitoksiin hoita- 
va Elvira Leiponen luovutti kullekin 23 
koululaiselle 210 ruplan ja 1 1 opiskelijalle 
420 ruplan suuruisen palkinnon. Palkittu- 
jen nuorten opettajat saivat vuorostaan 
muistoksi Kalevala-eepoksen uuden kään- 
nöksen. 

Paitsi Petroskoin koululaisia pal- 
kittavuksi on esitetty nuoria Aunuksesta, 
Prääsästä ja Kontupohjasta. Rahan puut- 
teen vuoksi kaikki he eivät voineet tulla 
Petroskoihin. Palkinnot luovutettiin koulu- 
laisille heidän asuinseudullaan. 

- Minun on kovin mieluista tavata 
suomen kieltä opiskelevaa nuorisoa. Mei- 
dän liittomme on toiminut 1 2 vuotta ja meillä 
on aina ollut sellainen halu, että saisimme 
enemmän suomenkielistä nuorisoa mu- 
kaan toimintaamme. Tämä kilpailu oli jär- 
jestetty niin, että me pyysimme eri 
oppilaitoksilta parhaiden opiskelijoiden ja 
koululaisten nimiä. Te olette niitä ihmisiä, 
joita koulujen puolesta on suositeltu 
palkittavaksi, Inkeri-liiton puheenjohtaja 
Juho Mullonen piti tervehdyspuheen kou- 
lulaisille ja opiskelijoille. 

Ilman muuta suomea opiskelevien on 
vaikea oppia kieltä. Nykyään Karjalassa 
suomea puhutaan harvoin perheissä. 

Palkittujen joukossa oli viisi Karja- 
lan kasvatusopillisen yliopiston opiskelija- 
tyttöä: Jaana Huovinen, Nina Sergejeva, 



Jelena Dmitrenok, Tatjana Erikainen ja 
Jelena Stepanjuk. Heistä vain yhdellä, Jaa- 
na Huovisella, on mahdollisuus puhua 
suomea kotona, Jelena Stepanjuk opiskeli 
suomea vain neljännellä luokalla koulus- 
sa, mutta jatkosta ei tullut mitään: hänen 
koulussaan pääaineena oli englannin kieli. 

Suomen konsulaatin Petroskoin 
toimipisteen johtaja Marjut Rantakari on- 
nitteli jokaista opiskelijaa ja toivotti heille 
onnea ja menestystä jatko-opinnoissa. Hän 
toivoo, että tämä palkinto vie opiskelijat 
eteenpäin suomen kielen opiskelemisessa 
ja tutustumisessa Suomen kulttuuriin. 

Marjut Rantakarin mielestä stipen- 
dien antaminen on erittäin tärkeä tilaisuus 
opiskelijoille, joilla varmasti ei ole sellaisia 
mahdollisuuksia mitä työssä käyvillä on. 
Tietysti parhaiden opiskelijoiden palkitse- 
minen kannustaa opiskelemaan lisää 
suomen kieltäjä Suomen kulttuuria. Olem- 
me naapurimaita ja kuitenkin meillä on 
paljon eroja tapukulttuurissa. 

Tanja Karhu 

Lapsissa on tulevaisuus 

Petroskoin Inkeri-liiton lapsille tarkoi- 
tettu tanssi- ja lauluyhtye Lasten piiri pe- 
rustettiin kymmenen vuotta sitten. 

- Pidimme Inkeri-liiton toista vuo- 
sikokousta. Mieleeni tuli, että suomen kie- 
len taitoa olisi elvytettävä, kertoo idean 
"äiti" Irja Niskanen. 

Niskasen mukaan hän ja monet muut 
tunsivat syyllisyyttä omien lastensa edes- 
sä siitä, etteivät olleet opettaneet lapsilleen 
suomea. Lasten piirin avulla tämän "vir- 
heen" voisi korvata lapsenlapsille. 

Niskanen alkoi laatia listaa piiriin 
kutsuttavista lapsista. Määrä nousi yli kol- 



12 



Inkeriläisten viesti 



meenkymmeneen. Tarkoitus oli, että ukit 
ja mummot tulisivat lastenlastensa kanssa 
toimintaan mukaan. Toisin kävi. Ensimmäi- 
seen kokoukseen tulivat lapset ja äidit, 
mummot jäivät kotiin. 

Toiminnan aloittaminen oli täysin 
venäjänkielisten lasten kanssa vaikeaa. 
Mutta vähitellen, runojen, piirileikkien ja 
arvoitusten kautta Niskanen sai lapset in- 
nostumaan. 

Vuonna 1996 Suomeen muuttanut 
Niskanen luovutti hauskan ja vaativan teh- 
tävän uusiin käsiin. Lapset tuovat kuiten- 
kin edelleen iloa elämään. 

- Rakastan lapsia. Minulla on kah- 
deksan lastenlasta, Irja Niskanen kertoo 
hymyillen. 

Ahkeruus palkitaan 

Lasten piiri elää ja voi hyvin. Ny- 
kyään suurin osa toimintaan mukaan tule- 
vista lapsista opiskelee koulussa suomea. 

36. koulun suomen kielen opettaja 
Elsa Dmitrijeva on ohjannut lapsia kol- 
men vuoden ajan. 

- Harjoitukset pidetään kerran vii- 
kossa. Laulamme, leikimme piirileikkejä ja 
harjoittelemme suomen kieltä. Lapset pi- 
tävät harjoituksista ja ovat innostuneita. 

Innostuksen aistii lapsista. Inkeri-lii- 
ton pikkujoulussa ryhmän esitykset saivat 
hymyn aikuiskatsojien huulille. 

Lasten piiri esiintyy ahkerasti Inke- 
ri-liiton tilaisuuksissa ja Petroskoin kaupun- 
gin juhlissa. Syntymäpäiviä ja muita pie- 
niä kekkereitä vietetään aina kun on tilai- 
suus. Samalla saadaan esiintymiskoke- 
musta. 

Ryhmä on ehtinyt käydä kuksi ker- 
taa Savonlinassa. Ensi kesänäkin on tie- 
dossa matka Suomeen. 

- Vierailemme Salossa lasten lau- 
lujuhlissa. Matka toteutuu ehkä tou- 
kokuussa, Elsa Dmitrijeva kertoo. 

Anna Aho 



"Kantakansojen 
edustajien pitää 
osallistua vaaleihin" 

Karjalan vähemmistökansojen edus- 
tajien neuvostoja Karjalan päämies Ser- 
gei Katanandov pitivät hiljattain yhteisen 
istunnon Lönnrotin keskikoulussa. 

Tulevat huhtikuun vaalit, kielilaki- 
ehdotus ja Lönnrotin koulun kehitys olivat 
tapaamisessa keskeisiä kysymyksiä. Kar- 
jalan kongressin puheenjohtajan Anatoli 
Grigorjevin mielestä tasavallan poliitikko- 
jen joukossa on vähän niitä, jotka puoltai- 
sivat suomalais-ugrilaisten kansojen ja nii- 
den kielten kehitystä tasavallassa. Gri- 
goriev toteaa, että lainsäädäntökokouk- 
sessa täytyy olla kiintiö vähemmistökan- 
sojen edustajille. 

Katanandov puolestaan kehottaa hei- 
tä asettumaan ehdokkaiksilainsää- 
däntökokouksen ja itsehallintoelimien vaa- 
leissa. Jotta he voittaisivat vaaleissa, kansal- 
listen järjestöjen pitää yhdistää voimansa ja 
vaikuttaa valitsijoiden mielipiteeseen. 

- Kansallisista piireistä voisi löytyä 
ehdokkaita, jotka voisivat edustaa kanta- 
kansojen etuja lainsäädäntökokouksessa. 
Petroskoissakin on mahdollista, että 21 
kansanedustajan nimilistalla ainakin kuksi 
henkeä edustaa karjalaisia, suomalaisia ja 
vepsäläisiä, Katanandov toteaa. Hänen 
mielestään kantakansojen älymystö on 
pääkaupungissa hyvin tunnettuja vaaleis- 
sa se voisi saada asukkaiden kannatuksen. 

Istunnon osanottajat päättivät, että ta- 
savallan kielilakiehdotus kannattaa lähettää 
lainsäädäntökokoukseen käsiteltäväksi vas- 
ta vuoden loppupuolella. Silloin lainsäädäntö- 
kokouksessa toimii uusi kansanedustajien 
kokoonpano. Maaliskuussa neuvoston jä- 
senet muodostavat työryhmän, jonka tehtä- 
vänä on hiota lukiehdotus täydelliseksi. 

Marina Tostyh 



Inkeriläisten viesti 



13 



Vielä kerran 



-Kirje toimitukseen- 



Rauman kesäjuhlista 



Ihmettelin marraskuun numeroa, kun 
ette laittaneet Lahden seudun Inkeri-seu- 
ran ilmoitusta ollenkaan, vai eikö se ehti- 
nyt? Sekin varmasti vaikuttaisi tilaaja- 
määrään Lahdessa, jos olisi jotain meidän- 
kin tietoja. Myönnän että olen ollut vähän 
laiska kirjoittamaan. Opiskelut ovat vieneet 
varmaan mehut minusta. Luen saksaa ja 
englantia, tosin harrastuksena vain. 

Puheenjohtajamme Marja Rämö sai 
viirin mahtavista ansioistaan ja pitkäaikai- 
sesta toiminnastaan inkeriläisten hyväksi. 
Hän on ollut vähän siipi maassa kun häntä 
ei ole lehdistössä noteerattu lainkaan. 
Tuossa kuvassa hän on mustassa silkissään 
kultainen merkki rinnassaan keskellä. 

Meillä oli hieno suunnitelma matkasta 
Raumalle. Se kuitenkin typistyi kokoon. 
Paluumuuttajat tulivat omalla linja-autol- 
laan vain muutamuksi tunniksi laaantaina. 
Heillä oli raskas matka, koska silloin oli 
kauhea kuumuus. Sanotaan ettei lämmin 



luita riko mutta läskit oli sulaa. Hikeä sai 
kyllä pyyhkiä alvariinsa. Minullakin oli tuo 
kuuma Tuuterin kansanpuku, oma tekemä. 
Sillä on sentään kerran kesässä käyttöä. 

Jotkut väittivät ohjelmaa liian 
riehakkaaksi. Lauantaina saa mielestäni 
juhlia villimminkin. Pyhittäneen toinen päi- 
vä vähän vukavammalle ohjelmalle. Se on 
meidän toivomus. 

Tamperekin on liittynyt Suomen In- 
keri-liittoon ja he ovat valmiit järjestämään 
seuraavat kesäjuhlat 13. - 14.7.2002. Ne 
aloittavat kuksiviikkoiset Kulttuuriviikot. 
Sieltä löytyy inkeriläisiä puuhamiehiä ja 
-naisia. Sinne menemme joukolla juhli- 
maan. 

Onnea Inkeriläisten viestin toimituk- 
seen. 

Älkää lopettako vielä lehteä. Me tar- 
vitsemme sitä! 

Maria Lahli 




Vasemmalla Lempi Toijanaho, Marja Rämö ja Jouljärven kirkon emänlä 
Kyllikki Slenborg. 



14 



Inkeriläisten viesti 



Tapahtumakalenteri 



KOKOUSKUTSU 

Suomen Inkeri-liitto ry:n 

sääntömääräinen kevätkokous pidetään 

17.03.2002 klo 14.00 

Inkerikodissa Käpylänkuja I 

00610 HELSINKI 

Käsitellään sääntöjen 12 §:ssä määrätyt 

asiat. 

Hallitus 

Helsingin seudun Inkeri-seura ry 

Käpylänkuja I, 00610 Helsinki 

24.2. klo 14.00 - kuukausikokous. 

28.2. klo 1 1 .00 - käynti Larin Parasken 

patsaalla. 

24.3 klo 14.00 - kuukausikokous. 

Inkerikuoro 

lnkerikuoron ja Viipurin Lauluveikkojen 
yhteinen kevätkosertti pidetään 
21.4.2002 Johanneksen seurakunnan 
seurakuntasalissa klo 14 
Korkeavuorenkadulla 10, 2. kerros. 
lnkerikuoron harjoitukset keskiviikkoisin 
klo 16.45-18.30 Inkerikodissa. 
Uudet laulajat suorittavat koelaulun 
harjoitusiltana. Kuoroa johtaa Julia 
Hyyrönen. Tervetuloa! 

Inkerikeskus ry 

28.02 klo 13.00 juhlitaan Kalevalan 
päivää. Suomalaisen kirjallisuuden 
seuran tiedottaja Sirkka Liisa Mettomäki 
kertoo Kalevalasta ja suomalaisesta 
kansanrunoudesta. 

08.03 klo 1 8.00 yhdessä juhlitaan 
Kansainvälistä naistenpäivää 
keskustellen ja tanssien. 

26.03 klo 13.00 Inna Gaimakova luennoi 
suomalaisesta kirjallisuudesta. 

27.04 klo 14.00 vietetään kansainvälistä 
veteraanipäivää. 



12.05 klo 14.00 Äitienpäivän juhla. 
Esiintyvät lapset. 

28.05 klo 13.00 Filosofian tohtori Toivo 
Flink luennoi inkeriläisyydestä tänään. 

Seukot Inkerikodissa vuonna 2002 

14.02 ja 14.03 klo 13. Tervetuloa! 
Tiedustelut Pirkko Huurto, 

puh. 09-783 391 

Lahden seudun Inkeri-seura ry 

1 1 .03 klo 1 8-20 - Maaliskuun kokous, 

08.04 klo 1 8-20 - Huhtikuun kokous, 

1 3.05 klo 1 8-20 - Toukokuun kokous, 
Kaikki tilaisuudet SRK.ssa 

Turun seudun Inkeri-seura ry 

Turun seudun Inkeri-seura ry:n 

kevätkokous 24.2.2002 

01 .04 - Pääsiäisjuhla 

Kaikki tilaisuudet pidetään Kupittan 

seurakuntakodissa, Sirkkalankatu 4, 

kello 14.00 

kummitoimikunta 

Kevään matkat Inkeriin: 

Huhtikuussa - Pietari, P. Marian kirkon 

vihkiäiset, pv avoin. 

24.-27.5 - Inkerinmaa ja Pietari. 

Keväällä myös Viipurinmatkoja. 

Soittele - Marja-Liisa Salminen, 

puh.02-258 1621 tai 050-363 423 1 

e-mail: mlsalminen@luukku.com 

Postiosoite: Kaistarranta 16,20900 

Turku 

Inkeriläisten kesäjuhlat 2002 

Tampereella 13 - 14.7.2002 

Tullikamarin kulttuurikeskusessa 

Tullikamarinaukio 2 Tampere 

Taidenäyttely ja seminaari 

12-31.7.2002 

Tampereen Haiharan taidekeskuksessa. 



Inkeriläisten viesti 



15 



Levitä Inkeri-tietoa. 

SAATAVANA RUOTSISTA 



Frimärksserie 

Noose Inkeri, grammofonskiva 

Lauri Santtu, grammofooskiva 

Lania kaikki maa, kassett, Rada 

Karta, von Köppen 

Vykort, Haparanda, tackplatta 

Vykort, Örebro, minnessten 

Vykort, Flicka i Tuntaridrakt 

Kavajnai. vapen 

Gratulationskort, stort 

Gratniationskort, iitet 

Klistermärke. Ingermanland + 
Estiand 

Klistermärke, Ingermaniands vapen 

Tuuli: Inkeriiäisten vaelins 

Isien nsko, mnistojnikaisn 

Kemppi: Fenno-Ingrian ianinja 

Hammarström: IngermaniSndarna 
som flydde tiii Sverige 

Lilja - flyktingflickan fran 
Ingermanland 

Himiläinen: Frammande fosteriand 

Hiiva: Förvisningen 

Ojala: Snomi näkyy 

Ojala: Pitkä kotimatka 

Kuortti: Kirkossa, keskitysleirillä 

Kuortti: Veljeni sotavangit 

Miettinen: Inkeriläiset maaton kansa 



75 kr 


Sihvo: Inkerinmaalla 


75 kr 


25 kr 


Kolomainen: Inkerin tobinajatteiijat 


25 kr 


25 kr 


Survo: Neljäs tunli 


50 kr 


35 kr 


Ronkonen: Laps Inkerin 


100 kr 


50 kr 


Nevalainen: Inkeriläinen siirtoväki 


100 kr 


Ikr 


Mesiäinen: Maria Kajavan pitkä 






taival 


HOkr 


Ikr 








Virtaranta: Inkeriläisiä sananlaskuja 


70 kr 


2,50 kr 








Mooses Pntron elämäkerta 


30 kr 


10 kr 








Iho: Hietajyvä 


40 kr 


10 kr 


Alexander Störgren: Mutkainen tie 




10 kr 


vapauteen 


150 kr 




Adressi 


40 kr 


5kr 








Kavajnai Ingermaniands flagga 


20 kr 


5kr 


Metiäinen: Inkerin ev.int kirkon 




75 kr 


350 v. 


50 kr 


10 kr 


Tarra, Inkerin lippn 


5kr 


5kr 


Randefelt: Inkeri, Tiekartta 


100 kr 




Randefelt: Keskl-Inkeri, Kartta 


100 kr 


15 kr 








Zahharov: Ikninen knlknri Kasett 


80 kr 


30 kr 


Inkerin ristiviiri 


450 kr 


50 kr 


Huovinen (red.) Ingermanland 


100 kr 


50 kr 


Kuusi: Maria Lnnkan lanint 


40 kr 



75 kr 
75 kr 
75 kr 
75 kr 
75 kr 



Kirjatilaukset ottaa vastaan: 

Wictor Kainelainen 

Svedjegatan 25 

50445BORAS 

puh. ja fax 033- 120 466 

maksut RIL:n postisiirtotilille 173888-9 



inkeriläisten 

VIESTI 



3/2002 




Inkeriläisten viesti 
Toimisto 

Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset, 

jäsenmaksut ja tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpylänkuja 1, 

00610 Helsinki. Puh. (09) 793 796 

ti klo 18.30-20, Annikki Kelo. 

Postisiirtotili 800012-306364. 

Pankki Nordea 101030-1085026. 

Ilmoitukset/e 

1/1 sivu 250 e 

x h sivu 135 e, Vi sivu 85 e 

Kuolinilmoitukset 1 7 e 

Kiitos- ym. ilmoitukset 10 e 

Tilaushinta 2002 

25 e kotimaahan, Ruotsissa 260 kr, 

muualle 30 e/v (300 kr/v) 

Pääasiamies Ruotsissa 

(hoitaa lehden tilaukset): Viktor Aitman 

Linbanev. 6, 43833 Landvetten 

ulkomailta: SE-438 35 Landvetter. 

Puh ja faksi 03 1-9 16 602 

v_aitman@spray.se 

Ruotsin Inkeri-liiton postisiirtotili 

17 38 88-9 

Sivistyssäätiö 

Hallituksen pj Toivo Makara 

Säätiön postiosoite: 

Vellamonkatu 27, 08100 Lohja 

Postisiirtotili 800016-1466601 

Pankki Merita 103150-1202761 

Toimitus 

Päätoimittaja Toivo Tupin 

Toimitussihteeri Izabella Sihvola 

Toimituksen osoite 

Hämeentie 103 A, 00550 Helsinki, 

puh.jafaksi(09)827 4796 

Internet http://www.inkeri.com 

Sähköposti inkerinviesti@suomi24.fi. 

Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy 

Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa. 

Aineisto toimitukseen edellisen 

kuukauden 15. päivään mennessä. 

Julkaisija Suomen Inkeri-liitto ry. 

Puheenjohtaja Toivo Iho, 

Rauduntie 5 D, 02130 Espoo 

puh (09) 455 78 38 



Kalevalaa luettiin 
oppilaiden voimin 

Kalevalan päivää ja suomalaisen 
kulttuurin päivää vietetään Suomessa 28. 
helmikuuta. Tälle tapahtumalle oli omis- 
tettu Inkerikeskuksen tiloissa järjestetty ti- 
laisuus. Yleisölle esiintyi Suomalaisen 
kirjallisuuden seuran tiedottaja Liisa 
Mettomäki. Hän kertoi Kalevalasta sekä 
sen historiasta ja kutsui kaikkia seminaa- 
riin, joka pidetään Elias Lönnrotin 200- 
vuotispäivänä 9. huhtikuuta Helsingin yli- 
opiston suuressa salissa. Liisa Mettomäki 
kertoi myös Aili Nenolan uudesta kirjas- 
ta Inkeriläiset itkuvirret, joka ilmestyi 
Suomen kulttuurin päivänä, ja tutustutti 
yleisöä kirjan sisältöön. Hän lahjoitti tä- 
män upean kirjan Inkerikeskukselle. Jos 
olet kiinnostunut siitä, voit tulla tutustu- 
maan siihen Inkerikeskukseen. 

Mummonkammarin-kerhon vetäjä 
Eeva Kosunen kertoi Kalevala-koruista ja 
Elsa Heporaudasta ja näytti muutamia 
mukanaan tuomiaan koruja. 

Lämpimän vastaanoton saivat suo- 
menkielen alkeiskurssin oppilaat, jotka lu- 
kivat suomen ja venäjän kielellä Aino-ru- 
non Kalevalasta. Liisa Mettomäki totesi, 
että muuttaessaan toiseen maahan on tu- 
tustuttava maan kulttuuriin ja kurssilaiset 
aloittivat sen vaikeammasta päästä luke- 
malla Kalevalaa. 

Tilaisuuden päätteeksi pidettiin ar- 
pajaiset, joissa arvottiin hatsinalaisen 
käsityötaiteen opettajan Alla Sitsovan 
nahkakoruja, sekä muutama arvokas Ka- 
levala-koru, jotka kaikki oli saatu lah- 
joituksena. Jokainen sai jotakin. 

Izabella Sihvola 



Kansikuva esittää suomenkielen 
alkeiskurssin oppilasta Larissa Fedeeva- 
Saikkosta, joka luki Ainon osan. 



Inkeriläisten viesti 



Suomalaisuuden kunniaksi 



Heräsin aamulla 13. helmikuuta 
aavistamatta mitään pahaa, ajattelin Larin 
Paraskea, tätä inkeriläistä runonlaulaja- 
naista, hänen patsaansa juurelle vilkkaan 
Mannerheimintien varrella me olemme 
aina käyneet laskemassa kukkia Kale- 
valanpäivänä, luin vuoden 1 989 Inkeriläis- 
ten Viestiä, jonka kannessa oli tämän pat- 
saan kuva. Lehdessä senaikainen päätoi- 
mittaja Matti Vironmäki kertoo iloitse- 
vansa "inkeriläisiä kohtaan heränneestä 
mielenkiinnosta. Sitähän me olemme koko 
ajan odottaneetkin, hän kiteyttää." Lehteä 
lukiessani kotiini soitti Ilta-sanomien toi- 
mittaja ja kysyi, mitä mieltä olen Helsin- 
gin Sanomissa julkaistusta jutusta inkeri- 
läisistä? En ollut ehtinyt vielä lukea päi- 
vän lehteä, mutta melkein arvasin, mistä 
olisi kysymys. Kun toimittaja kertoi jutun 
sisällön, totesin, että jälleen on alkanut ajo- 
jahti! Tuskinpa yhdistyksen senaikainen 
puheenjohtaja Matti Vironmäki osasi ku- 
vitellakaan tällaista mielenkiintoa, joka 
heräsi nykypäivänä inkeriläisiä kohtaan. 
Tuskinpa kukaan inkeriläisistä olisi osan- 
nut kuvitella, että SUOMALAISET lehdet 
syöksevät niin paljon myrkkyä inkeriläisiä 
kohtaan! Kun tämä hullunmylly lähti pyö- 
rimään, niin en huomannut yhtäkään leh- 
teä, joka ei olisi liittänyt aiheeseen inkeri- 
läisistä juttua huumeista, rikoksista ja 
autovarkauksista! Maan päälehti Helsingin 
Sanomat eduskuntatoimittajansa Jaakko 
Hautamäen kynällä päästää ilmoille hatusta 
temmatun valheen seitsemästä tuhannesta 
inkeriläisten tekemästä autovarkaudesta! 
Onko arvoisa Toimittaja kysynyt vaikka 
yhdeltä heistä, ovatko he inkeriläisiä? Mitä 
ylipäänsä herra Toimittaja tietää inkeriläi- 
sistä, eihän häntä kiinnosta muu, kuin vaan 
se, että ryssiähän ne kaikki ovat, mitäs niis- 
tä! Mitä yhteyttä on paluumuuttojonolla 
Pietarissa ja Helsingissä tehdyillä rikok- 





silla? Toimittaja 
viittaa ministe- 
riin, että tietoja 
rikoksista etni- 
sen pohjan mu- 
kaan ei ole ole- 
massa, mutta 
miksi Hän sitten 
jatkuvasti riepot- 
telee sitä "etnistä 
pohjaa"? Kuka 

on keksinyt määritelmät "rikollisista in- 
keriläisnuorista"? Miksi Suomessa saa 
puhua inkeriläisistä solvaavassa sävyssä, 
miksi saa isoilla otsikoilla leimata koko 
kansa? Meitä ennenkin on lyöty, mutta si- 
tä eivät ole tehneet SUOMALAISET, vaan 
aina muut. Me olemme suomalaisia, vaik- 
ka siitä olemme kärsineetkin ja olisi ollut 
helpompaa luopua siitä, mutta me olem- 
me pitäneet suomalaisuutemme arvossa. 
Kenellä on oikeutta tulla arvostelemaan ja 
mittaamaan meidän suomalaisuusastet- 
tamme. Ne, jotka itse sanovat olevansa 
inkeriläisiä, ovat filosofian tohtoreita, tai- 
teilijoita, lääkäreitä, kirjailijoita, tavallisia 
työläisiä, rehellisiä siivoojia, eläkeikäisiä 
vanhuksia, luterilaisia suurelta osin, ei tä- 
hän joukkoon mahdu roistoja. Ja me kä- 
vimme tänä päivänä laskemassa kukkia 
Suuren Inkeriläisen Runonlaulajan Larin 
Parasken patsaalle. Tämä on vakiintunut 
perinne, pieni symbolinen teko, mutta se 
antaa sielun voimia ja nostaa mieltä, että 
jaksaa elää keskellä tämän jauhamisen 
melskeen, joka on jatkunut jo kaksi viik- 
koa. Valtakunnan päälehdeltä tänään ei 
herunut riviäkään, joilla olisi muistettu tätä 
Suurta Suomalaista Naista. Eikö hävetä, 
herrat toimittajat ja ministerit, pääministe- 
riä myöten? 

Toivo Tupin 
Kalevalan päivänä 2002. 



Inkeriläisten viesti 



Ihan tavallinen perhe 



Viime kuussa nousi laaja 
keskustelu paluumuuttajista. 
Hyvin kielteinen alussa se nos- 
tatti ristiriitaisia tunteita. 
Syrjäytyneisiin ja sen myötä 
huumeisiin ja rikollisiin piirei- 
hin ajautuneisiin nuoriin kiin- 
nitetään paljon huomiota. Mut- 
ta miten elää ihan tavallinen 
paluumuuttajaperhe? Tässä 
kertomus yhdestä. 

Myrskyisenä syksyisenä yönä 1 93 1 
vene, jossa oli kaksi lapsiperhettä ja muu- 
tama perheetön mies, ylitti Suomenlah- 
den ja rantautui Leningradin alueelle lä- 
helle Viron silloista rajaa. Näin alkoi Vik- 
tor Tsherkasovin isovanhempien perheen 
taival Neuvostoliitossa. Marraskuussa 
1937 Kontupohjassa perheeseen syntyi 
poika. Toukokuussa 1938 työläisten 
paratiisia tullut rakentamaan perheenpää 
Eino Jääskeläinen vangittiin ja lokakuus- 




Romanin lakkiaiset olivat Helsingin 
Vanhassa Kirkossa. 



sa hänet ammuttiin. Vaimo Elina kahden 
teini-ikäisen tyttären Ingan ja Heidin ja 
puolivuotiaan pojan Svenin kanssa 
häädettiin asunnostaan kadulle. 

Perheellä oli vaikeaa selviytyä läpi 
sotien ja kurjuuden. Sotien jälkeen Elina 
poikineen ja molemmat tyttäret asettuivat 
Petroskoihin. Inga meni naimisiin venä- 
läisen autonkuljettajan kanssa ja synnytti 
neljä lasta. Nuorin tytär kuoli pienenä, 
muut kasvoivat aikuisiksi. Sitten Ingankin 
lapset menivät naimisiin. Viktor löysi 
oman elämänkumppaninsa Galinan mel- 
kein naapuritalosta. 

Sodan aikana Galinan isän Reino 
Pukeron tie vei Inkerin Parkolasta Kloo- 
gan keskitysleirin kautta Suomeen. Neu- 
vostoliittoon pakkomuuton jälkeen hänet 
karkotettiin Kalininin alueelle, missä hän 
tapasi venäläisen sotalesken Antoninan ja 
meni hänen kanssaan naimisiin. Vuonna 
1958 perhe muutti Petroskoihin, missä jo 
asuivat Reinon äiti Anni ja sisko Hilda. 

Viktorin ja Galinan häät vietettiin 
marraskuussa 1977. Näin kaksi puoleksi 
suomalaista yhdistyivät perheeksi. Syys- 
kuussa 1978 syntyi tytär Julia ja elokuus- 
sa 1982 - poika Roman. Elämä tuntui jo- 
tenkin ihan normaalilta. 

Ja sitten Neuvostoliitto romahti. Sil- 
loin ei enää ollut elossa Elina-mummoa 
eikä Viktorin äitiä Ingaa. Galinan isäkin 
oli jo poissa. Mullistusten myötä elämä 
muuttui epävakaaksi ja suomalaiset alkoi- 
vat muuttaa pois Venäjältä. Odotettuaan 
kolme vuotta konsulaatin jonossa Viktor 
Tsherkasovin perhe muutti Petroskoista 
Helsingin Vuosaareen elokuussa 1995. 

Oleskelulupaa odotellessaan Galina 
osallistui valmennuskurssiin ja opiskeli 
suomea. Viktor taas oli täysin unohtanut 
sen, minkä hän oppi Elina-mummon kans- 
sa puhuen ja suomenkielen kurssikin jäi 



Inkeriläisten viesti 



väliin. Näin Viktor ja lapset tulivat Suo- 
meen kielitaidottomina. Julia luki Petros- 
koissa ylioppilaaksi, mutta Suomeen tul- 
tuaan perheessä tehtiin aika rankka pää- 
tös: hän meni Vuosaaren peruskoulun en- 
sin valmentavaan luokkaan ja sen jälkeen 
vielä kymmenenteen luokkaan, että saisi 
suomalaisen päästötodistuksen. Vaikka 
alussa oli monta itkua itketty, päätös osoit- 
tautui oikeaksi. Peruskoulun jälkeen Ju- 
lia pääsi opiskelemaan Malmin kauppa- 
oppilaitokseen ja valmistui sieltä mer- 
konomiksi. Vuoden työskenneltyään tili- 
toimistossa hän pyrki EVTEK Mercuria 
Business Schooliin ja nyt opiskelee siellä. 

Romanin tie oli sileämpi. Valmista- 
vasta luokasta hän siirtyi peruskoulun seit- 
semänteen luokkaan. Peruskoulun jälkeen 
opiskeli Ressun lukiossa ja valmistuttu- 
aan ylioppilaaksi pääsi samana vuonna 
Helsingin Kauppakorkeakouluun. Lu- 
kiossa opiskellessaan Roman kävi val- 
mentavalla kurssilla. 

Sellainen omistautuminen opiske- 
luun vaatii paljon nuorilta ja luulisi, ettei 
heillä ole aikaa mihinkään muuhun. Mut- 
ta hehän ovat ihan tavallisia nuoria ja heitä 
kiinnostaa sama, mitä muitakin nuoria. 
Julija käy joskus diskoissa tai muissa 
nuorten riennoissa, Roman on harrasta- 
nut uintia ja saanut hopeamitalin viestis- 
sä. Sittemmin harrastuksina ovat olleet 
polkupyörä, tennis, rullaluistelu, hiihtämi- 
nen, keilahalli ja biljardi. 

Entäs vanhemmat, miten heillä on 
mennyt? Viktorin suomen kieli meni alus- 
sa oikein vaikeasti, mutta kahden ja puo- 
len vuoden opiskelun jälkeen hän tunsi jo 
itsensä niin varmaksi suomen kielessä, 
että soitti HKL:n bussivarikkoon, varasi 
ajan ja meni haastatteluun. Maaliskuusta 
1 998 hän on ollut bussinkuljettajana kau- 
pungin- ja seutuliikenteessä. 

Galinalta suomen kieli alkoi luistaa 
paljon paremmin ja vuonna 2000 hän suo- 
ritti oppisopimuksella koulunkäynti- 




Opettajanavustajan pitää osata kaikki. 
Tässä kuvassa muovaillaan sotilaita 
savesta. 

avustajan tutkinnon Diakonissalaitok- 
sessa. Opiskelun jälkeen Galina lähetti 
työhakemukset kymmeneen eri kouluun, 
mutta mistään ei saanut edes vastausta 
paitsi Konalan koulusta, missä hän oli 
töissä opiskelun aikana ja näytti omat tai- 
tonsa, hänet otettiin työhön. Hänen työ- 
kuvioihin kuuluu avustaminen sekä eri- 
tyisopetuksessa että valmentavassa luo- 
kassa. Hyvin usein hän hoitaa sijaisuuksia. 

Koko perhe kuuluu evankelis-lute- 
rilaiseen kirkkoon. Vuosaaren kirkko on 
tullut hyvin tutuksi. Heidät kastettiin vie- 
lä Venäjällä Leningradin alueella, mutta 
rippikouluja Konfirmaatio suoritettiin jo 
Suomessa. 

Vapaa-aikana he mm tapailevat ystä- 
viä ja sukulaisia: sekä Viktorin että Gali- 
nan tädit asuvat Helsingissä. Matjushinit, 
perheystävät Petroskoin ajoilta, asuvat 
myös Helsingissä, ja heidänkin asiat ovat 
järjestyneet ihan mukavasti: vanhemmat 
ovat työelämässä, poika opiskelee Helsin- 
gin yliopistossa, tytär lopettelee opiskelu- 
aan samassa oppilaitoksessa ja on naimi- 
sissa kantasuomalaisen kanssa. Nuoret 
saivat hiljan perheenlisäystä. Elämä jat- 
kuu. 

Izabella Sihvola 



Inkeriläisten viesti 



Nuoret astuvat johtoon 

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto piti 12. vuosikokouksensa Petroskoissa 
9. helmikuuta. Liiton hallintoon valittiin uusi puheenjohtaja Vadim Byrkland ja 
kymmenen jäsentä, joista kolme on uutta Aleksei Kiuru. Vladimir Savolainen ja 
Toivo Uitti ja seitsemän jatkavat: Eino Kiuru, Julia Filarova. Xatalia Kazakova, 
Irina Kolomainen, Elvira Leiponen, Armas Mishinja Hihna Peräläinen. Yli kym- 
menen vuotta Karjalan Inkeri-liittoa johtanut Juho Mullonen jäi pois tehtävis- 
tään. Kerromme Vadim Byrklandista haastattelun pohjalta, jonka hän antoi 
toimittajallemme Toivo Tupinille. 



Vadim Byrkland on syntynyt Petros- 
koissa ja inkeriläisen isänsä kanssa hän on 
osallistunut Inkeri-liiton toimintaan melkein 
sen perustamisesta lähtien. Tähän päivään 
asti Vadim laulaa petroskoilaisessa 
inkeriläisten kuorossa, hän on 90-luvun 
alusta käynyt Suomessa osallistuen eri 
seminaareihin Inkeri-liiton lähettämänä, 
viime vuosina toiminut liitossa aktiivisem- 
min ja viime kahtena vuonna vastannut 
Inkeriläisten tukiprojektista. Vadim puhuu 
sujuvaa suomea ja kertoo jo lapsesta läh- 
tien puhuneensa inkerin murretta Pietilän 
kylästä Hatsinan piiristä olevan mum- 
monsa kanssa, sitten hän kävi Petroskois- 
sa kouluajossa opetettiin suomea ja opis- 
keli yliopistossa. Kouluvuosien ajalta 
Vadim on säilyttänyt kiinnostuksensa 
kansantansseihin ja lauluun, osallistuen 
opiskeluvuosina Petroskoin yliopiston 
Toive -folkloreyhtyeen toimintaan. 

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitolla 
pääsuuntauksia ovat nuorisotyön kehittä- 
minen ja vanhusten auttaminen, viimeistä 
vuotta on meneillään inkerinsuomalaisten 
tukiprojekti. Nuorisotoiminta aloitettiin 
videoklubista, j ossa käytössä olivat video 
ja TV ja nuoret katselivat suomalaisia 
videoelokuvia ilman venäjännöstä. Nuo- 
rille järjestettiin kesäleirejä, perustettiin 
jalkapallojoukkue Joka tulee osallistumaan 
maaliskuussa salijalkapallokilpailuun Pet- 
roskoissa Inkerin lipun alla ja tunnus- 
merkein varustetuissa teepaidoissa. Tänä 



vuonna Inkeri-liitto suunnittelee kahta 
bussimatkaa Inkerinmaalle. 

Jo toista kertaa nuoret osallistuvat 
ennen Joulua pidettävään kielikilpailuun, 
osallistuvat atk-kursseihin ja itse ehdot- 
tavat erilaisia ideoita toiminnalle. Karja- 
lasta pidetään yhteyksiä Pietarin Inkerin 
liittoon ja on tehty matkoja sinne. 

Nuoret auttoivat paljon Inkeri-liit- 
toa Petroskoissa, kun ikävän sattuman 
takia yläkerrassa tapahtuneen vesi- 
vahingon johdosta Inkeri-liitto joutui 
muuttamaan toiseen tilaan ja siirtämään 
kaikki kastuneet tavaransa. Vaikka sen 
seurauksena vaurioituikin monia kirjoja 
ja tietotekniikkakin vaati huoltoa ja kor- 
jausta, silti Vadim sanoo toiveikkaana ja 
optimistisena, että elämä ja toiminta jat- 
kuu! 

Karjalan Inkeri-liitolla on suunnitel- 
missa järjestää laulujuhlat Karjalassa, kos- 
ka on monia yhtyeitä valmiita esiintymään 
suomen ja karjalan kielellä, myös norja 
on tulossa muotiin nykyään Karjalassa ja 
Inkeri-kuoro on ensi kesäksi kutsuttu 
vierailullekin Norjaan. 

Vanhusten auttaminen 
tarkeaa 

Karjalan Inkeri-liitossa kiinnitetään 
myös huomiota vanhustentyöhön. Yhtenä 
tärkeänä toimintamuotona pidetään kans- 



Inkeriläisten viesti 




Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton 
puheenjohtaja Vadim Byrkland toimistos- 
saan kopiokoneen ääressä, jota vesi- 
vahingon jälkeen korjaamossa sanottiin 
akvaarioksi. 

sakäymistä ja keskustelua vanhojen ih- 
misten kanssa. Vanhuksia pyritään autta- 
maan tekemällä heidän asunnoissaan kor- 
jaustyöt, myös Petroskoin ulkopuolella 
asuville, esimerkiksi Kontupohjassa. In- 
keri-liitto on tukenut Tsalnan palvelu- 
taloa, ostamalla sinne kaikki uudet tarvit- 
tavat kodinkoneet, myös samanlaista tu- 
kea pyritään antamaan Petroskoin kahdel- 
le palvelutalolle, koska kaupungin rahoi- 
tus ei riitä palvelutalon hyvään toimin- 
taan, sitä tuskin riittää ruoan ostoihin ja 
palkkoihin. Pitkärannan palvelutaloa yri- 
tetään auttaa yhteistyössä Luterilaisen kir- 
kon kanssa. Vadim korostaa myös, että 
kaikki inkeriläiset mummot eivät halua 
mennä palvelutaloon vaan yrittävät sin- 
nikkäästi asua omissa kodeissaan. Heitä 
yritetään auttaa eri keinoin, koska usein 
he asuvat hyvin hajanaisesti eri alueilla. 



Järjestön tavoitteisiin kuuluu myös 
sosiaalisen työn järjestäminen, joka olisi 
suomalaista kontaktityötä muistuttava, 
sitä on aikomus järjestää yhteistyössä Kar- 
jalan sosiaaliviranomaisten kanssa. 

- Me yritämme auttaa myös työ- 
ikäisiä ihmisiä ja järjestämme heille am- 
mattialan kursseja. Tänä vuonna meillä 
on suunnitelmissa pitää hirsitalon raken- 
tamiskurssi. Näillä kursseilla yritetään 
saada tänne Karjalaan Suomesta tietoa ja 
taitoa. Jos onnistumme ja saamme tukea 
Karjalan Tasavallan hallitukselta, niin yri- 
tämme korjata tulipalosta vakavasti vau- 
rioituneen arvokkaan museotalon, enti- 
sen talonpoikaintalon, joka oli rakennet- 
tu Petroskoihin 1920-luvulla, ja jossa eri 
aikoina on sijainnut vuoron perään Suo- 
malainen teatteri ja Karjalan filharmonia. 
Korjauksen myötä me saamme tietoa ja 
taitoa puunveiston ja saneerauksen alalta 
ja puurakennusten entisöimiseen. Näin 
kertoo Vadim Byrkland ja hän totea myös, 
että tähän asti monen hankkeen rahoitus- 
lähteenä on ollut Inkerinsuomalaisten 
tukiprojekti, mutta nykyään yritetään et- 
siä ja keksiä myös muitakin rahoitus- 
mahdollisuuksia toiminnalle, esimerkik- 
si Karjalan Opetusministeriö on luvannut 
rahoitusta lasten kielileirille Karjalassa. 

Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton 
jäsenmäärä tällä hetkellä ylittää hieman 
500, mutta aktiivisia jäseniä on vähem- 
män. 

Vadim kertoo, että heidän liitossaan 
hyvin tulevat toimeen keskenään muuta- 
kin, kuin inkerinsuomalaista taustaa ole- 
vat jäsenet, esimerkiksi, karjalaissyntyi- 
nen Tatjana Titova on ahkerasti osallistu- 
nut toimintaan hoitamalla nuorisoasioita 
järjestössä. 

- Täytyy kehittää järjestötyötä, toi- 
mintaa piireissä ja saada palautetta liiton 
jäseniltä, sanoo uusi liiton puheenjohtaja 
Vadim Byrkland. 



Inkeriläisten viesti 



Paluumuuttajien 
rippikoulu Lahdessa 



Lahti oli Suomen ensimmäisiä kau- 
punkeja, joka järjesti rippikoulun paluu- 
muuttajille. Ensimmäistä rippikoulua pi- 
dettiin syksyllä 1993 pastori Jorma Par- 
viaisen aloitteesta, ja heti alusta oli jär- 
jestetty tulkkaus venäjäksi. Opettajana oli 
Jorma Parviainen itse. Keväällä v. 1995 
Lahden seurakuntayhtymä järjesti toisen 
rippikoulun paluumuuttajille, ja sen jäl- 
keen sitä alettiin pitää kaksi kertaa vuo- 
dessa - syksyllä ja kevättalvella. 

Vuodesta 1997 koulun vakituisena 
järjestäjänä on toiminut pastori Kaarina 
Koho-Leppänen. Hän on kutsunut mu- 
kaan erilaisia opettajia, myös harjoittelijat 
pitivät oppitunteja. Tällä hetkellä koulussa 
on kaksi varsinaista opettajaa - pastorit 
Kaarina Koho-Leppänen ja Riku Suokas, 
tulkki sekä tutor Katri Tatti, joka on itse- 
kin paluumuuttaja. Katrin yksi tärkeim- 
mistä tehtävistä on kotikäynnit rippi- 
koululaisten luona. 

Ohjelma on monipuolinen. Tavallis- 
ten oppituntien lisäksi on retkiä Siika- 
niemeen, missä on Lahden seurakuntien 
kurssikeskus, ja Helsinkiin, jossa käydään 
lähetystyön museossa ja vietetään yhtei- 
siä iltoja Helsingissä asuvien paluumuut- 
tajien kanssa. Pidetään myös lyhyitä rippi- 
koululeirejä. 

Koulun suosio on kasvanut vuosi 
vuodelta. Joskus ihmiset pysäyttävät ka- 
dulla ja kysyvät, milloin alkaa uusi 
rippikoulu ja milloin saa ilmoittautua. 
Rippikoulusta on tullut jatkuva perinne. 

Kun opetus tapahtuu tulkin välityk- 
sellä, kontakti opiskelijaryhmään on erit- 
täin tärkeä. Muuten mikään keskustelu ei 
onnistu. Opetus rippikoulussa ei ole pelk- 
kä luento, se on myös vuorovaikutusta ja 



keskustelua. Paljon riippuu opiskelijoiden 
aktiivisuudesta, ja reaktio näkyy silmistä. 
Ryhmässä on erilaisia ihmisiä, ja se tekee 
opettajan ja tulkin työstä todella vaikean. 

Opiskelijat ovat eri ikäisiä: vanhin 
saattaa olla yli 70-vuotias ja nuorin - 1 5- 
vuotias. Heillä on erilainen koulutustaso, 
mistä johtuu, että opetukseen ja sen sisäl- 
töön asetetaan erilaiset vaatimukset. Suurin 
osa opiskelijoista on \ enäjältä tulleita inke- 
rinsuomalaisia ja heidän perheittensä jä- 
seniä, jotka ovat enimmäkseen venäläisiä 
ja myös muiden kansallisuuksien edustajia. 

Erityisesti vanhempi sukupolvi osal- 
listui Inkerin luterilaisen kirkon toimin- 
taan Venäjälläkin ja oli jopa suomalais- 
ten seurakuntien perustajien joukossa, 
nuoremmat taas tietävät uskonnosta ja 
Jumalasta vähemmän. Kuitenkin yhteis- 
tä on se, että he tulevat yhteiskunnasta, 
jossa kaikki osaavat venäjää. Siitä huoli- 
matta jotkut eivät osaa uskonnon termejä 



N 



Rippikoulun opiskelijat Konfirmaation 
jälkeen Siikaniemessä 12.11.2000. 

Kuva kirjoittajan 



8 



Inkeriläisten viesti 



venäjäksi tai eivät tiedä sanojen oikeata 
merkitystä. Eikä se ole mikään ihme, kos- 
ka Neuvostoliitossa ateismi oli valtiol- 
lista politiikkaa vuosikymmeniä ja kou- 
luissa oli kielletty uskonnon opetus. 

Opiskelijoilla on erilainen suomen 
kielen taito - toiset osaavat suomea äi- 
dinkielenään, toiset eivät osaa kieltä lai- 
sinkaan. Ne, jotka eivät osaa suomea riit- 
tävän hyvin, tulevat tähän rippikouluun 
sen takia, että täällä on tulkkaus venäjäk- 
si. Ne, jotka osaavat suomea, tulevat sen 
takia, että tämä rippikoulu on tarkoitettu 
aikuisille. He tietävät hyvin, että Suomes- 
sa kaikki 1 5-vuotiaat käyvät rippikoulun, 
eivätkä halua joutua oudoiksi linnuiksi 
nuorison keskelle. 

Tulkkaus on hyvä ratkaisu siinä mie- 
lessä, että rippikoulu on paluumuuttajille 
yhteys suomalaiseen yhteiskuntaan, muu- 
ten monet jäisivät sen ulkopuolelle. Tä- 
män lisäksi venäjäksi tulkattavan rippi- 
koulun opiskelijapiiri on laajempi kuin 
venäjänkielisen - ne, joilla on suomalai- 
nen identiteetti, eivät tule täysin venäjän- 
kieliseen rippikouluun. Rippikoulussa seu- 
rakuntalaiset saavat perustiedot kristin- 
uskosta, siellä paluumuuttajat tapaavat 
toisiaan. Se antaa valmiudet itsenäiseen 
opiskeluun ja raamatun tutkimiseen. Rip- 
pikoulu ei anna suoria vastauksia filoso- 
fisiin kysymyksiin. On tärkeintä, että se 
auttaa ja opastaa vastausten etsimisessä. 

Uskon, että kaikilla, jotka tulevat 
rippikouluun, on uskon kipinä sydämes- 
sä. Jopa niillä, jotka tulevat vain sen ta- 
kia, että "näin Suomessa on tapana teh- 
dä". Tämä kipinä ei sammu. Siitä on to- 
distuksena, että ihmiset haluavat jatkaa 
tapaamista ja raamatun tutkimista rippi- 
koulun jälkeenkin. 

1 6. tammikuuta alkoi uusi rippikou- 
lu, ryhmä kokoontuu joka keskiviikko... 

Olga-Maria VEHVILÄINEN, 
paluumuuttajien rippikoulun tulkki 



Kävimme 
vieraissa 

Meille Länsiruotsin inkeriläisille 
ukoille on tullut tavaksi tehdä jokavuoti- 
nen huviristeily Helsinkiin. Jo matka sinän- 
sä ensiksi bussilla Tukholmaan ja sieltä 
laivalla Helsinkiin on pelkkää nautintoa. 
Yhdessäolo ja huulen heitto matkan aika- 
na omien keskuudessa tuntuu virkistävältä. 
Kun sen lisäksi tapaamme maamiehiämme 
Helsingissä ja saamme kuulla heidän vii- 
meiset uutiset ja me puolestamme kerrom- 
me omasta toiminnastamme, kaikki tämä 
vahvistaa yhteenkuuluvaisuutta. 

28-30 tammikuuta tehdyllä matkal- 
la meitä oli 14 Göteborgista, 8 Boräsista 
ja 2 Jönköpingistä. Ukkojen joukossa oli 
myös 6 hameväen edustajaa. Olimme etu- 
käteen sopineet että Inkerikeskukseen tu- 
lee muutamia inkeriläisjärj estojen edus- 
tajia vapaaseen keskusteluun ja uutisten 
vaihtoon. Inkeriläisten järjestöjen välises- 
sä yhteistyössä (jopa maiden rajojen yli) 
on tärkeätä henkilökohtainen tuttavuus ja 
ystävyys ja se syntyy juuri tällaisissa ta- 
paamisissa. 

Keskustelun aikana tuli ehdotus 
maiden välisen yhteistyön vahvistamisek- 
si. Sähköpostin aikakautena eri maiden In- 
keri-liitot lähettäisivät toinen toisilleen 
omia pöytäkirjoja kokouksista ja tapah- 
tuma-kalentereja. Esimerkiksi kokoukses- 
sa ei ollut tietoa kaikista tulevan kesän juh- 
lista missä ja milloin ne vietetään. Ruot- 
sissa kesäjuhlat pidetään 15-16 kesäkuu- 
ta Eskilstunassa ja Suomessa 13-14 hei- 
näkuuta Tampereella. Inkeri-lehden kautta 
olemme saaneet tietää että Viron inkerin- 
suomalaisten laulu- ja tanhujuhlat pide- 
tään 8-9 kesäkuuta Keilassa. Inkerissä ne 
kai pidetään tavanmukaisesti juhannuk- 
sena, mutta missä? Entä Karjalassa? Onko 
(Jatkuu sivulle 14) 



Inkeriläisten viesti 



UUTISIA INKERISTÄ 



Paluumuutto- 
valmennuksella tenttikausi 

8.-9. tammikuuta Pietarissa ja 
Hatsinassa paluumuuttovalmennus-kurs- 
sia käyneet suorittivat suomenkielen 
lopputentin suomalaisille lehtoreille. Yh- 
teensä kokeeseen osallistui 56 paluumuut- 
tajaksi aikovaa, heistä 13 ei läpäissyt tes- 
tiä ja heidän kannattaa jatkaa kieli- 
opiskelua yrittääkseen päästä läpi ensi 
kerralla. Valmennuksen vastuullisena 
kouluttajana ja testaajana tänä lukuvuon- 
na toimii Laptuote oy Lappeenrannasta 
(projektipäällikkö Tuula Hirvonen). 

Suomen ulkomaalaislaki velvoittaa 
paluumuuttajia käymään työministeriön 
järjestämiä tai hyväksymiä valmennus- 
kursseja (siellä, missä niitä järjestetään), 
virallisia kielitaitovaatimuksia taas laki ei 
esitä. Vastaavaa lakimuutosta kuitenkin 
valmistellaan. Suomea paluumuutto- 
valmennusryhmissä opettavat Inkerin Lii- 
ton opettajat. 

Kielikursseilla uusi 
opintojakso 

14. tammikuuta, niin kuin Inkerin 
Liitolla aina vuoden kolmannella viikol- 
la, on alkanut uusi suomenkielen opetuk- 
sen jakso. Tällä kertaa on järjestetty 21 
ryhmää, joista 13 Pietarissa ja kahdeksan 
IL:n eri paikallisosastoissa, 2 ryhmää toi- 
mii Hatsinassa monitoimikeskuksen 
luokkahuoneissa, muut ryhmät ovat 
Toksovassa, Keitossa, Tyrössä, Sosnovy 
Borissa, Kolppinassa ja Käkisalmessa. 
Kurssitoiminnasta vastaava IL:n Pietarin 
osaston varapuheenjohtaja Nadja Osmak 
kertoo, ettei ole enää niin suuria ruuhkia 
ilmoittautumispäivinä kuin aikaisemmin, 



tuntuu siltä että yhdistys on pystynyt tyy- 
dyttämään huomattavasti inkerin- 
suomalaisten aikuisten kieliopetuksen ky- 
synnän ainakin Pietarissa ja sen lähiym- 
päristössä. Kielikurssien kustannukset 
korvaa Suomen valtio eivätkä opiskelijat 
maksa mitään. Sen sijaan lapsiryhmät ovat 
maksullisia, niitä on Pietarissa 2 ja 
Hatsinassa 1. Tammikuussa liiton järjes- 
tämissä ryhmissä on ryhtynyt opiskele- 
maan suomea noin 350 inkeriläistä. 

Lapset piirsivät muumeja 

15 IL:n piirustuskerhon lasta osal- 
listui 1 1 . tammikuuta muumhvork-shopiin 
Pietarin Vozrozhdenije-säätiön tiloissa. 
Yhdessä luettiin T. Janssonin kuuluisinta 
kirjaaja ammattitaiteilija Anna Marininan 
johdolla lapset piirsivät innokkaasti sen 
sankareita. 

Suomalaiset Pietarissa 
-näyttely 

Venäjän kansallisuuskirjaston ti- 
loissa 21. tammikuuta avattiin juhlal- 
lisesti Suomalaiset Pietarissa -näyttely. 
Sen ovat valmistaneet Suomen Pietarin 
instituutti ja Suomi- Venäjä Seura. Esi- 
tetyt kirjat, valokuvat, asiapaperit ja jo- 
pa vanhat mainokset kertovat pääosin 
suomensuomalaisten hengellisestä, kult- 
tuuri- ja liike-elämästä keisarikunnan 
pääkaupungissa 1900-luvun alkuun asti. 
Näyttelyn todellinen alullepanija on 
Suomen Pietarin instituutin johtaja ja 
Suomalainen Pietari -kirjan tekijä Jarmo 
Nironen. Avajaisissa hän luennoi ly- 
hyesti miten vahvat suhteet sitoivat aika- 
naan Suomea ja Pietaria ja miten ne vuo- 
roon vaikuttivat toisiinsa. Avajaisiin osal- 



10 



Inkeriläisten viesti 



listui mm. Suomen kansanedustaja Hen- 
rik Lax. 

Maaliskuussa tämä näyttely esite- 
tään Viipurissa ja huhtikuussa se siirtyy 
Petroskoihin. 

Ammattikoulutus suosittu 

Muuten hiljainen tammikuu 2002 oli 
täynnä Inkerinsuomalaisten tukiprojektin 
ammattikoulutusta. Päättötodistuksen sai- 
vat autonkorjaaja/yrittäjäkurssin sekä tv- 



ja videolaitteiden korjaajakurssin opiske- 
lijat. Ensimmäinen onnistui erinomaises- 
ti, kaikki 20 aloittanutta valmistui ja ko- 
kille tarjottiin työpaikkoja. Mökkiremon:- 
tikurssi ja matkailualan koulutus j aikoi- 
vat. Hatsinassa alkoi ompelujatkokurss: 
ja hyvin suosittu uusi atk:n käyttäjäkurssi- 
Inkeriläistyövoimatoimiston henkilökun- 
ta opiskeli yrittäjäneuvontaa, jota on tar- 
koitus kehittää sen voimin. 

JVladimir Kokko 
31. tammikuuta 2002, Pieian 



Aleksanterinkatu 1 

Tällaisia muistelmakirjoja ilmestyy 
aika ajoin, mutta aina ne vaan kiehtovat 
jollain käsittämättömällä tavalla. Vanhem- 
pi sukupolvi muistelee entisiä aikoja, kun 
he olivat nuoria ja koko elämä oli vielä 
edessä. Nuoremmat taas avaavat itselleen 
maailman, josta he tietävät oikein vähän, 
jos mitään. 

Siksi viime vuonna ilmestynyt Saa- 
ra Peltolan muistelmakirja Aleksanterin- 
katu 1 onkin sen arvoinen, että se kannat- 
taa lukea. Se kertoo inkeriläisloikkari- 
perheen elämästä Suomessa 1930^0-lu- 
vuilla. Sodanjälkeisiäkin vuosia siinä ku- 
vaillaan, mutta niihin ei enää ole sellaista 
painostusta tehty. Ja miten idylliseltä elä- 
mä ennen sotia näyttikin tyttölapsen sil- 
missä! Vastakohtana lomassa tulee luku- 
ja, joissa kerrotaan Neuvostoliittoon jää- 
neiden läheisten elämästä. Sellainen siir- 
tyminen normaaliperhe-elämästä kär- 
simyksiin ja vastoinkäymisiin ja takaisin 
alussa vähän hämmentää, mutta mitä pi- 
temmälle lukee, sitä vähemmän se häi- 
ritsee. Päinvastoin lukija alkaa vertaa- 
maan elämää molemmin puolin rajaa ja 
jos vielä tietää asioista, joista kirja ker- 
too, niin ihan vaistomaisesti alkaa sovit- 
taa tarinaa oman perheen ja omien läheis- 



Saara P~,. 



ALEKSANTERINKATU 1 




ten kohtaloon. Tällaisia tarinoita lövu isi 
varmasti monta, se on hyvin tyypillinen 
ja samalla hyvin yksilöllinen, yksi moni- 
en joukossa ja silti hyvin omaperäinen. 

Loppuluvuissa kirjoittajan ajatukse: 
maahanmuutosta herättävät vastakaikua 
nyky lukijassa. Hän kirjoittaa: 'Tulijoille 
oli iskostunut sanonta: 'Maassa maan ra- 
valla tai maasta pois. 5 Toinen itselle ase- 
tettu velvoite oli, että kaikki työkykyiset 
ansaitsevat itse toimeentulonsa." Se on 
kuin evästys nykyisille maahanmuut- 
tajille. Minä toivonkin, että kirjalle löy- 
tyisi paikka usean lukijan kirjahyllyltä. 

Izabella Sihvola 



Inkeriläisten viesti 



11 



Onnistunut matka Petroskoihin 



Petroskoissa kävi tutustumis- ja 
opintomatkalla 29 opiskelijan ryhmä 
Tampereen yliopistolta. He opiskelevat 
sosiaalipolitiikkaa ja sosiaalityötä. Opis- 
kelijat olivat itse matkan alullepanijoita. 

"Heidän opintoihinsa kuuluu tutus- 
tuminen sosiaalisiin kysymyksiin jossa- 
kin vieraassa maassa. Opiskelijat halusi- 
vat nyt kohdistaa matkan Venäjälle ja pyy- 
sivät minulta yhteyksiä", matkanvetäjä, 
Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja 
sosiaalityön laitoksen johtaja Pertti Kois- 
tinen kertoo. 

"Matka oli erittäin onnistunut ja 
liikuttavakin. Matkalle lähteneet opiske- 
lijat olivat motivoituneita ja ohjelmaa Pet- 
roskoissa oli riittämiin. Isännät olivat 
paneutuneet huolella vierailuumme", 
Koistinen kehuu. 

Vanhusten palvelutalolla 
erikoinen syntyhistoria 

Vierailun ohjelmaan kuuluivat vie- 
railut vanhusten palvelutalossa ja päivä- 
kodissa. 

Vierailun isäntä, palvelutalon johta- 
va lääkäri Gennadi Frilund esitteli suo- 
malaisille opiskelijoille vanhusten hoidon 
tilannetta Petroskoissa sekä tämän laitok- 
sen syntyhistoriaa ja toimintaa. 

Petroskoin vanhusten palvelutalon 
perustamisvaiheessa Suomen sosiaali- ja 
terveysministeriö oli näyttävästi mukana. 
Itse asiassa palvelutaloa ruvettiin pyörit- 
tämään suomalaisilla rahoilla. Suomen so- 
siaali- ja terveysministeriö suuntasi nämä 
varat inkeriläisille. Suomalaisten johtava 
toiminta-ajatus oli, että inkeriläiset halut- 
tiin pitää omilla seuduillaan ja sitä kautta 
hillitä näiden Suomeen hakeutumista. 

Palvelutalon johtava lääkäri kutsui 
suomalaisia opiskelijoita tulevaisuudessa 
Petroskoihin harjoittelijoiksi. 



"Vierailu lastenkodissa oli 
liikuttavin" 

Vanhusten palvelutalon jälkeen suo- 
malaisten opiskelijoiden ryhmä kävi Pet- 
roskoin kaupungin laidalla, teollisuus- 
alueen tuntumassa sijaitsevassa lastenko- 
dissa. "Siellä meidät ottivat vastaan lai- 
toksen varajohtaja ja lapset. Tutustuim- 
me laitoksen toimintaan ja meidän opis- 
kelijat luovuttivat Tampereen yliopiston 
henkilökunnan lahjoittamia vaatteita ja 
leluja. Tämä vierailun kohde oli matkan 
liikuttavin. Varmaan sekä lasten vuoksi 
että myöskin siksi, että siellä tuntui ole- 
van hyvä järjestys ja henki", Pertti Kois- 
tinen sanoo. 

Apua osaamispulaan 

Pertti Koistinen aikoo kirjoittaa vie- 
lä oikean matkakertomuksen Petroskoin 
vierailun kokemuksista. "Tämä matka in- 
nosti moniakin opiskelijoita sekä venäjän 
kielen opintoihin että mahdollisesti ha- 
keutumaan työharjoitteluun Petroskoi- 
hin", Koistinen kertoo. 

Hänen mukaansa Petroskoissa on 
havaittavissa sosiaalityön taidoista ja 
taitajista huutava pula. "Petroskoin kau- 
pungin edustajat esittivät moneen kertaan 
toiveensa siitä, että suomalaiset toisivat 
heille osaamistaan. Yksi syy osaamis- 
pulaan on koulutuksen puute. Toinen syy 
on se, että sosiaalialan heikkojen palkko- 
jen vuoksi nekin, jotka saavat koulutuk- 
sen, eivät hae alalle töihin". 

"Esimerkiksi Petroskoin opettaja- 
opistosta valmistuneista sosiaalityönteki- 
jöistä ei yksikään hakeutunut vanhain- 
kotiin, jossa työntekijöiden palkat ovat 
kuulemma alhaisempia kuin työttömyys- 
turva, joka sekään ei ole hääppöinen", 
Pertti Koistinen tietää. 



12 



Inkeriläisten viesti 



Pelastusrengas porukasta 
tipahtaneille 

"Suomessa on historiallisesti jonkin- 
lainen muisti siitä, että me ollaan yhdes- 
sä Venäjän kanssa", professori miettii. Hä- 
nen mukaansa Suomi ja Venäjän Karjala 
voisivat tehdä aktiivisempaa yhteistyötä 
työttömien ja vähäosaisten hyväksi. 

"Vähäosaisten ja työttömien ongel- 
ma on todella vakava. Venäjän rakenne- 
muutos aiheuttaa sen, että osa porukasta 
tipahtaa. Työmarkkinat ovat kilpailu- 
kenttä, se on kovaa peliä. Osa ihmisistä 



häviää, tai sitten hei clz : 
tuu. Sitä varten hv\ m - . : 
luotu toimivia järjestelyn 
ihmisiä. Jos tällainen ir 
porukasta tipahtaneiden 
köyhiksi", Koistinen /_e: 
Hän toteaa, eni Yf 
turvajärjestelmä ei o '.e n 
nyt. "Nyky- Venäjän 5_ 
että tulee yhä lisää kc> '-; 
osalta köyhyys jää lo~_ 



Sotavankina 
Suomeen 

Kun lehtien palstoilla nousi in- 
keriläisvastainen kohu, seuraavana 
päivänä toimitukseemme soitti yksi 
paluumuuttajista, hän halusi tulla ker- 
tomaan oman tarinansa ja tuomaan nä- 
kökulman, jota ei ole esitetty lehdissä. 




Einari Kuutti on syntynyt Valkea- 
saaren Myllykylässä, aivan Suomen rajan 
tuntumassa vuonna 1936, hänen isänsä oli 
kotoisin Lempaalasta. Sodan alettua venä- 
läiset eivät ehtineet evakuoida kylää. Eina- 
rin tädin kertoman mukaan monet suoma- 
laiset Siestarjoelta ja Revonnokasta koot- 
tiin rautatielaiturille, mutta ei ehditty kul- 
jettaa pois, myöhemmin näiden miesten 
ruumiit nähtiin Olginon lähellä olevassa 
metsässä, heidät oli ammuttu, muttei edes 
ehditty haudata. Pikkupoikana Einari äitin- 
sä Olgan kanssa joutui sotavangiksi Suo- 
meen. Hänellä on säilynyt arkistosta ko- 
pioitu Keskitysleirissä olevan henkilökort- 
ti. Toukokuussa 1942 hänen äitinsä siirret- 
tiin leiriltä töihin myöhemmin heitä koh- 
deltiin samalla tavalla kuin muutakin 



Valkeasaarela :> c : r £ 
näyttää Inkerin kanas:s * . ~ ~... 
kotikylänsä Myllykylär . _ v_ 

inkeriläistä siirtoväkeä ;i p ~i r* 
vostoliittoon sodan jälkeä :r. 
kun Suomessa sodan v% _-,: 
inkeriläistä ja valtaosa beiici 
toivathan he merkittää r ^: i 
men sodanaikaiseen n*.:--Lr-r- 
palkkaakin. Jos näisiä 71^ . j. 
verot ja eläkemaksut o". ~r -.Lr» 
olleet käyttämättöminä psr* :- -^ 
hän niiden kasvaa korkce»— '^ 
la voisi perustaa rahas:.: >s^ 
saa eläkettä eläkeikäisille pv i r~ 
Emmehän me tänne ker 






rostaa eläkeikäinen Ei^ir. *__— 



Inkeriläisten viesti 



Elsa Sovon muistolle 



Inkeriläismummo Elsa Sovo saatet- 
tiin viimeiselle matkalleen Pyhärannan 
kirkkomaahan joulukuun 29. päivänä 
2001. Vuonna 1957 sinne on myös hau- 
dattu inkeriläisten viimeinen pappi S. J. 
Laurikkala, joka toimi Inkerissä vuosina 
1909-37. 

Elsa, omaa sukuaan Kemppi, syn- 
tyi 1 7. 1 . 1 1 3 Skuoritsassa Inkerissä. Hän 
kuoli lyhyen sairauden jälkeen Vakka- 
Suomen sairaalassa joulukuun 20. päivä- 
nä vajaa kuukausi ennen 89-vuotispäi- 
väänsä. Viimeiset viisi suotta hän eli nuo- 
remman tyttärensä luona Pyhärannan 
Ihodessa. 

Elsa Kemppi kävi Skuoritsassa suo- 
menkielistä koulua ja rippikoulua sekä 
valmistui ompelijan ammattiin. Vuonna 
1938 hän solmi avioliiton Toivo Sovon 
kanssa. Sodan aikana hän joutui evakko- 
taipaleelle Suomeen Hämeenlinnaan. Mu- 
kana oli tällöin jo vanhempi tytär. Sodan 
jälkeen he joutuivat muiden heimolais- 
tensa kanssa karkotukseen eri puolelle 
Venäjää mm. Pihkovan seudulle ja Viron 
Viljandiin, jossa syntyi nuorempi tytär. 

Päästyään jälleen kotiseudulle Elsa 
oli kolhoosin lypsäjänä. Eläkkeelle hän 
pääsi vuonna 1968. Oma koti ja erityisesti 
sen puutarha oli Elsan silmäterä. Kaiken 
aikaa hän piti yllä suomen kieltäjä kult- 




tuuria lukemalla 
ja kuuntelemalla 
radiota. Oma 
seurakunta nuo- 
ruudessa ja jäl- 
leen vanhuudes- 
sa oli rakas paik- 
ka. Skuoritsassa 
kirkkokansaa 
palvelee parakkikirkko, mutta vanhan 
kivikirkon kunnostus on alkanut. 

Lasten muutettua paluumuuttajina 
Suomeen ja puolison kuoleman jälkeen oli 
hänenkin muuttonsa jälleen Suomeen pa- 
kon sanelema. Koti-ikävää lievensi hänen 
sanojensa mukaan se, että yötaivaalla 
vilkkui sama iltatähti kuin kotona. 

Elsa Sovo omasi vankan luterilaisen 
uskon. Jumalaan turvautuen hän kulki 
koko elämänsä, joka on kuin murheelli- 
nen kertomus koko inkeriläisväestön koh- 
talosta. Vainajan siunasi raumalainen 
emerituskirkkoherra Aulis Karen, jolle In- 
kerin kirkko on tullut tutuksi. Vainajaa jäi- 
vät kaipaamaan lähinnä kaksi tytärtä, kol- 
me lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta. 
Pirkko Perävainio 

(Kirjoittaja tutustui Elsa Sovoon 
kymmenisen vuotta sitten, jolloin hänen 
tyttärenpoikansa oli oppimassa suomea 
kirjoittajan kotona Laitilassa.) 



Kävimme vieraissa 

(Jatkoa sivulta 9) 

muita juhlia tai yhteisiä tapahtumia odo- 
tettavissa? Olisi toivottavaa että kaikissa 
inkeriläisissä lehdissä olisi ajankohtainen 
tapahtumakalenteri. Se voi syntyä vain jos 
järjestäjät ilmoittavat päätöksistään toinen 
toisilleen ja lehdille. 

Keskustelun aikana moni käytti sa- 



navuoroa. Me Ruotsista tulleet vieraat ker- 
roimme meidän Ukko-kerhojen toimin- 
nasta ja suosittelimme toisia matkimaan 
meitä. Jo keskustelun aikana totesimme 
että tällaiset tapaamiset ja ajatusten vaih- 
tamiset ovat virkistäviä ja hyödyllisiä. 

Ruotsista tulleen ryhmän puolesta 
haluan lopuksi kiittää kaikkia osallistujia 
ja myös vieraanvaraisuudesta. 

Armas Paakkonen 



14 



Inkeriläisten viesti 



Tapahtumakalenteri 



KOKOUSKUTSU 

Suomen Inkeri-liitto ry:n 

sääntömääräinen kevätkokous pidetään 

17.03.2002 klo 14.00 

Inkerikodissa Käpylänkuja 1 

00610 HELSINKI 

Käsitellään sääntöjen 12 §:ssä määrätyt asiat. 

Hallitus 

Helsingin seudun Inkeri-seura ry 

24.3 klo 14.00 - kuukausikokous. 
Käpylänkuja I, 00610 Helsinki 
Inkerikuoro 
Inkerikuoron ja Viipurin 
Lauluveikkojen yhteinen kevätkosertti 
pidetään 21.4.2002 Johanneksen 
seurakunnan seurakuntasalissa klo 14 
Korkeavuorenkadulla 10, 2. kerros. 
Inkerikuoron harjoitukset 
keskiviikkoisin klo 16.45-18.30 
Inkerikodissa. 

Uudet laulajat suorittavat koelaulun 
harjoitusiltana. Kuoroa johtaa Julia 
Hyyrönen. Tervetuloa! 

Inkerikeskus ry 

Inkerikeskus ry:n sääntömääräinen 
kevätkokous pidetään 
tiistaina 26.03.2002 klo 18.00 
Inkerikeskuksen tiloissa 
Inkerikeskus ry: n hallitus 

26.03 klo 13.00 Inna Gaimakova 
luennoi suomalaisesta kirjallisuudesta. 

06.04 klo 15.00 laulaja Arvi Kemppi 
viettää taiteilij auran 50-vuotisjuhlaa 

27.04 klo 14.00 vietetään kansainvälistä 
veteraanipäivää. 

12.05 klo 14.00 Äitienpäivän juhla. 
Esiintyvät lapset. 

28.05 klo 13.00 Filosofian tohtori Toivo 
Flink luennoi inkeriläisyydestä tänään. 



Seukot Inkerikodissa vuonna 2002 

14.3. ja 11.4. klo 13. Tervetuloa! 
Huhtikuussa suunnitellaan myös 
toukokuista kevätretkeä. 
Tiedustelut Pirkko Huurto, 
puh. 09-783 391. 

Lahden seudun Inkeri-seura ry 

08.04 klo 18-20 - Huhtikuun kokous, 

13.05 klo 18-20 - Toukokuun kokous, 
Kaikki tilaisuudet SRK:ssa 

Turun seudun Inkeri-seura ry 

1 .04 - Pääsiäisjuhla 

19.05 - Helluntaijuhla 
29.09 - Syyskokous 

Mikkelinpäivänjuhla 
02. 1 1 - Pyhäinpäivän kunniakäynti 
Turun hautausmaalla 
Inkeriläisten muistomerkillä 
26.12- Joulujuhla 
Kaikki tilaisuudet pidetään Kupittan 
seurakuntakodissa, Sirkkalankatu 4, 
kello 14.00 
kummitoimikunta 
Kevään matkat Inkeriin: 
Huhtikuussa - Pietari, P. Marian kirkon 
vihkiäiset, pv avoin. 
24.-27.5 - Inkerinmaa ja Pietari. 
Keväällä myös Viipurinmatkoja. 
Soittele - Marja-Liisa Salminen, 
puh. 02-258 1621 tai 050-363 4231 
e-mail: mlsalminen@luukku.com 
Postiosoite: Kaistarranta 16, 20900 Turku 

Inkeriläisten kesäjuhlat 2002 

Tampereella 13.-14.7.2002 
Tullikamarin kulttuurikeskusessa 
Tullikamarinaukio 2 Tampere 
Taidenäyttely ja seminaari 

12-31.7.2002 

Tampereen Haiharan taidekeskuksessa. 



Inkeriläisten viesti 



15 



Kirjallisuutta 
Arvo Survo 

Itku Inkerille, 17 € 

Aapo Iho 

Hietajyvä, 3,50 € 

Hellin Suominen 

Mooses Putron elämäkerta, 2,50 € 

Ella Ojala 

Pitkä kotimatka, 14 € 

Pelastunut albumi, 22 € 

Ensimmäinen kevät, 1 6 € 

Aleksander Störgren 

Mutkainen tie vapauteen, 1 € 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki 1940-luvulla, 25 € 

Pekka Nevalainen - Hannes Sihvo (toim.) 

Inkeri-historia, kansa, kulttuuri, 50,50 € 

Heikki Roiko- Jokela 

Heikki Seppänen 

Etelän tien kulkija - Vilho Helanen, 25 € 

Maria Ripatti 

Elämä yhden kortin varassa, 1 6,50 € 

Saimi Tuukkanen 

Elämäni helminauha 5 € 

Kalavalaseuran vsk 69-70 

Inkerin teillä, 1 1,50 « 

Maria Luukan laulut ja loitsut, 6,50 € 

E. Pärnänen 

Antti Kivekäs I, 16,50€ 

Antti Kivekäs 11, 16,50 € 

Mikko Savolainen 

Inkerinmaa, 33,50 € 

Aatu Savolainen 

Suomalainen sissisodassa, 1 5 € 

Juho Häkkinen 

Siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan, 

20 € 

Sverigesingermanländarnas historia 

24 € 

Albert Pettinen 

Lauluja koululaisille, 4 € 

Albert Pettinen 

Lauluja sekakuorolle, 6 € 

Äänilevyjä 

Inkerikuoro 

Nouse Inkeri ym, 2,50 € 

Lauri Santtu 

Murrejuttuja, 2,50 € 

Kasetteja 

Arvo Survo 

Omall maali, 9 € 



Karttoja 
Inkerin kartta 

vuodelta 1933, 12 € 
Inkerin uusi kartta 

vuodelta 1992, 10 € 
Kylä- ja tiekartta 

Keski-Inkeri 
vuodelta 1993, 10 € 
Inkerin pöytälippu 
(satiinia) + salko 
marmorijalustalla 1 8,50 € 
Inkerin pöytälippu 
(polyesteriä), 6 € 
Inkerin pöytälippu 
(satiinia), 1 € 
Adressi 

surunvalitteluun, 7 € 
Tilaukset Inkerikoti 

Saatavana Inkerin kulttuuriseurasta 

puh. 09 - 2733 225 

UUTUUS: Inkerin satulipas (Miettinen, 

Uusma) 25 € 

Flink, Toivo & Mäkilä, Eeva. Inkerin lasten 

oppikirja 7,50 € 

Kalevala. Suomeksi ja Venäjäksi. Käännös 

A. Hiiri & E. Kiuru. 23 € 

Miettinen, Helena. Kohtalontie. Kertomus 

inkeriläisen opettajan elämäntaipaleesta 

Inkerinmaalta Ruotsiin ja paluusta 

Neuvostoliittoon. 7.5 € 

Miettinen & Joganson. Petettyjen toiveiden 

maa. Arator. 1 5 € 

Monahof, Ania. Kärsimyksen pyhät 

kyyneleet. 13 € 

Mutanen, Pekka. Vaiennetut sotilaat. 12 € 

Ojala, Ella. Sananlaskuja, tarinoita ja 

mielleyhtymiä 10 € 

E. Pärnänen. Antti Kivekäs I— II 9 € 

Sava, Inkeri & Miettinen, Helena. Liljan 

kuva kutsuu. Tarina Neuvostoliittoon 

kadonneesta ja löytyneestä suvusta. 15 € 

Inkeriläistä kansanmusiikkia 

Röntyskät. Piirileikkilauluja Inkerinmaalta 

7,5 € 

Tilaukset myös puh. 050-529 075 6/Tytti 

Piironen, faksi 1844 555 tai sähköpostitse 

osoitteesta mietthe@saunalahti.fi. 

Kirjoja myydään myös Paperikassissa, osoite 

Viirintori, Klaukkala, 

puh. 09-879 2632. 



inkeriläisten 

VIESTI 



Inkeriläisten viesti 
Toimisto 

Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset, 

jäsenmaksut ja tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpylänkuja 1 , 006 1 

Helsinki. Puh. (09) 793 796 

ti klo 18.30-20, Annikki Kelo. Postisiirtotili 

800012-306364. 

PänkkiNoriea 101030-1085026. 

Ilmoitukset / e 

1/1 sivu 250 e 

Vfc sivu 135 e, V^rsivu 85 e 

Kuolinilmoitukset 1 7 e 

Kiitos- ym. ilmoitukset 10 e 

Tilaushinta 2002 

25 e kotimaahan, Ruotsissa 260 kr/ 

muualle 30 e/v (300 kr/v) 

Pääaslamfes Ruotsissa 

(hoitaa lehden tilaukset): Viktor Aitman 

Linbanev.6,43833Landvetter, ' 

ulkomailta: SE-438 35 Landvetter. 

Puhja faksi 031-916602 

v_aitman@spray.se 

Ruotsin Inkeri-liiton postisiirtotili 

173888-9 

Sivistyssäätio 

Hallituksen pj Toivo Makara 

Säätiön postiosoite: 

Vellamonkatu 27, 08 100 Lohja 

Postisiirtotili 800016-1466601 

PänkkiNoriea 103150-1202761 

Toimitus 

PäatoimittajaTqivo Tupin 

«0405783894 

Toimitussihteeri lzabella Sihvola 

«0415191250 

Toimituksen osoite 

Hämeentie 103 A, 00550 Helsinki, 

puh.jafeksi(09)8274796 

Internethttp^/wwwinkeri>com 

Sähköposti inkerinvie8ti@suomi24.fi 

Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy 

Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa. 

Aineisto toimitukseen edellisen kuukauden 

15. päivään mennessä. 

Julkaisija Suomen Inkeri-liitto ry. 

Puheenjohtaja Toivo Iho, 

Rauduntie 5 D, 02130 Espoo 

puh(09)4557838 



Kakku 
palkinnoksi 

lnkerikeskuksen kahvilassa kahdek- 
san nuorta sakinpelaajaa söi suklaakak- 
kua. Syynä sellaiseen poikkeustilanteeseen 
sakkikerhon rutiineista oli kerhon jäsenen 
yhdeksänvuotiaan Svetlana Sofievan kaulas- 
sa riippuva hopeamitali, jonka hän ja kaksi 
joukkuetoveria - Niki Tuominen ja Svetla- 
nan vanhempi veli Aleksei Sofiev - saivat 
Helsingin koulujen sakkijoukkueiden mesta- 
muskilpailuissa 9. maaliskuuta. Aleksei aloit- 
ti sakin pelaamisen jo Moskovassa, mistä per- 
he muutti Suomeen. Koko perhe harrastaa 
sakkia ja Svetlana on niitä harvoja, joka 
pelasi jo kerhoon tullessaan. Sakin lisäksi 
hän harrastaa pianonsoittoa ja salonkitans- 
seja, hän edistyy hyvin koulussa ja on isän- 
sä sanojen mukaan ihan tavallinen lapsi. 

lnkerikeskuksen nuorten sakkikerho 
on toiminut viime vuoden syyskuusta asti. 
Siinä on 1 6 lasta, nuorin on kolme- ja van- 
hin kolmetoistavuotias. Kerhon vapaaeh- 
toinen vetäjä Juri Mavritchev kertoi, että 
lapset kerääntyvät kaksi kertaa viikossa, 
jolloin he harjoittelevat ja kilpailevat kes- 
kenään. Ryhmässä on paljon lahjakkaita 
lapsia, mutta nyt on vielä aikaista sanoa, 
mitä heistä kehittyy tulevaisuudessa. Jurin 
haaveena on, että kerholaiset voisivat mi- 
tellä voimia jonkin koulun sakinpelaajien 
kanssa, koska Helsingissä on hyvin vä- 
hän nuorten ja lasten sakkiturnauksia ja 
lapset tarvitsevat kilpailuja. Helsingissä 
pidettiin 28.3. - 1.4. pääsiäisturnaus, jos- 
sa kilpaillaan kolmessa ryhmässä: mesta- 
rit, aikuiset ja alle 14-vuotiaat. lnkerikes- 
kuksen sakkikerho osallistui turnaukseen. 
lzabella Sihvola 

Kansikuvassa: Svetlana näyttää 
ylpeänä ensimmäisiä mitaliaan. 



Inkeriläisten viesti 



Heimoaatteen puolesta 



Hyvät heimoveljet ja -sisaret! Näillä 
sanoilla monia kertoja on aloittanut koko- 
ukset Suomen Inkeri-liiton entinen pitkä- 
aikainen puheenjohtajamme Keijo Korkka. 
Samoja sanoja käytin minäkin tervehtien 
Pietarissa Inkerin liiton kokousta maalis- 
kuun alussa. Nämä sanat ovat liikuttaneet 
minua silloin kun kuulin ne ensimmäisen 
kerran, enkä tänä päivänäkään pysty niitä 
lausumaan arkisesti, vaan ne herättävät 
tunteita. Näillä sanoilla, hyvät heimoveljet 
ja -sisaret, haluan myöskin tuoda teille ter- 
veiset Inkeristä! Isien maalta, joka on 
meidän sydämissämme ja jota moni sa- 
nookin koti-Inkeriksi. Inkeri on se tekijä, 
joka yhdistää meitä inkerinsuomalaisia 
ympäri maailmaa. Suomen kieli ja suoma- 
lainen mieli sekä isien usko on aina ollut 
meille tärkeä. Kerroinkin kokousväelle 
syvästi kunnioittavan heitä siitä, että he 
ovat säilyttäneet suomen kielen ja kulttuu- 
rin ja jaksavat ponnistella sen hengissä 
olosta viisimiljoonaisessa Pietarissa. Ak- 
tiivinen Inkerin kulttuurin tunnetuksi tekijä 
ja kannattaja Olga Konkova kertoi koko- 
uksessa, että heidän Pietarissa on helpom- 
paa, kun heitä on iso joukko, heillä on mah- 
dollisuus käyttää erilaisia lähteitä, kirjas- 
toja ja museoita, tavata vanhoja inkeriläisiä 
kotikylissään, mutta miten vaikeata onkaan 
säilyttää suomalaista kulttuuriaan niiden 
inkeriläisten, jotka asuvat Siperiassa, ja 
kuitenkin he ponnekkaasti säilyttävät 
suomalaisuuttaan. Esimerkkinä siitä olivat- 
kin Krasnojarskista ja Novosibirskista ko- 
koukseen tulleet edustajat, jotka puhuivat 
erittäin hyvää suomea. 

Puolestani mietin tätä asiaa ja ihmet- 
telin niitä voimia ja intoa, jolla pieni kansa 
vuosisatoja pitää kiinni omasta kulttuuris- 
taan ja tähän kansaan itsensä lukevat ih- 
miset haluavat olla ja pysyä suomalaisina, 
inkerinsuomalaisina, tietää ja muistaa omat 




juurensa, säilyt- 
tää ne ja siirtää 
tämä muisto jäl- 
kipolville. Siinä 
on se identiteet- 
ti, jota tutkijat 
hakevat ja jota 
on niin vaikea 
määritellä sanoin. Sen tuntee, sen aistii sil- 
loin kun tapaa näitä ihmisiä tällaisissa isois- 
sa tapuhtumissa ja kesäjuhlissa. Olen tois- 
tanut jo usean kerran, että helppoa on olla 
suomalaisena Suomessa, sen eteen ei pal- 
joa tarvitse tehdä, kun on olemassa valtio, 
joka puolustaa kansalaisiaan, maineen luo- 
vat maailmalla tunnetut taiteilijat, urheili- 
jat ja muut julkisuuden henkilöt, tavallisen 
ihmisen jää vain olla kunnolla, pilaamatta 
tätä mainetta. Mutta kuka puolustaa 
inkeriläisiä, kuka sanoo sanansa meidän 
puolestamme? Meidän on luotettava vain 
itseemme ja omin käsin rakennettava ja 
kasattava kokoon sitä kulttuuria ja identi- 
teettiä, joka on vielä säilynyt hajalle hei- 
tellyn ja rippeinä eri maissa asuvan kan- 
san muistissa. Juuri siksi sanoinkin kokouk- 
selle, että syvään kumarran näiden ihmis- 
ten edessä, jotka vaikeissa Venäjän olois- 
sa, uskaltavat ja pystyvät puhua suomea, 
olla suomalaisia heidän ymmärryksensä 
mukaan. Ja sehän on tärkeää, mitä ihmi- 
set ajattelevat itsestään. Joskus tuntuu siltä, 
että Suomessa on liian lyhyessä ajassa ja 
liian helposti jäänyt unhoon heimoaatteet 
ja heimoveljeys, kun kaikkia tänne tulevia 
sanotaankin venäläisiksi. Kuitenkin on 
muistettava näinäkin päivinä kansallisen 
veteraanipäivän aattona, että myös Inke- 
rin pojat ovat antaneet oman panoksensa 
ja tuoneet kortensa kekoon Suomen itse- 
näisyyden rakentamisessa. Kunnia heille! 
Eläville ja kuolleille. 

Toivo Tupin 



Inkeriläisten viesti 




KT 1 1. ji^mmm^mt 

Majakovskinkadulla sijaitsevan koulun juhlasali oli täynnä kokousyleisöä. 

Inkerin liiton kokous Pietarissa 



Pietarin keskustan Majakovskinka- 
dulla sijaitsevan koulun sali raikui lauan- 
taina 2. maaliskuuta, kun Inkerin liiton 
kokousväki aloitti äänekkäästi liitto- 
kokouksensa laulamalla Mooses Putron 
Nouse Inkeri -laulun. Inkerin liiton ko- 
koukseen runsaan kolmetuhantisen jäsen- 
määrän puolesta tuli edustajia neljästä- 




Tatjana Bykovaja Inkerin kuntien 
vaakunoiden luonnosten luoja Vladimir 
Zemov Inkerin vaakunakartan luona. 



toista piiriosastosta Inkerinmaan kau- 
kaisimmistakin kolkista. Vieraina kokouk- 
sessa oli edustajia kaukaisesta Siperiasta 
Novosibirskista ja Krasnojarskista ja lä- 
hempää Pihkovan Inkerinsuomalaisten 
järjestöstä sekä Suomesta. Kokouksessa 
huomattiin myös se, että ensimmäistä ker- 
taa Inkerin liiton toiminnan aikana televi- 
sion kuvausryhmä Suomesta oli mukana 
ja kiinnostunut kuvaamaan tapahtumia. 

Inkerin liiton puheenjohtaja Aleksan- 
teri Kirjanen kertoi toiminnasta kahden 
edeltävän vuoden aikana, puheessaan hän 
korosti niitä vaikeuksia, joita on vanhus- 
ten talojen rakentamisen ja ylläpidon ra- 
hoittamisessa. Hän kertoi, että Inkerin liit- 
to on liittynyt jäseneksi Edustamattomien 
kansojen ja kansakuntien järjestöön. Pu- 
heensa lopussa Aleksanteri Kirjanen ko- 
rosti yhteistyön merkitystä ja suhteita Suo- 
men ystävyysseurojen kanssa, ilman mitä 
inkerinsuomalaisten olisi vaikea nousta ja- 
loilleen, hän kiitti avusta Suomen työ-, ope- 



Inkeriläisten viesti 



tus- ja ulkoministeriöitä, Pietarin Suomen 
konsulaattia, Suomen Pietarin instituuttia 
ja kaikkia yhteistyötahoja ja seuroja Suo- 
messa, Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä. Tu- 
hannet kiitokset häneltä sai Ruotsin Inke- 
ri-liitto. Aleksanteri Kirjanen päätti pu- 
heensa sanoilla: Ystävä aina ojentaa kä- 
tensä! 

Kansainvälisten projektien toteutta- 
misesta kertoi kokouksen puheenjohtaja- 
na toiminut Inkerin liiton varapuheenjoh- 
taja Wladimir Kokko. Puheessaan Kokko 
kertoi myös tilanteesta, joka on muodos- 
tunut Suomessa paluumuuttokysymyksen 
ympärille. Hän sanoi, että Inkerin liitto on 
ottanut kantaa niihin kirjoituksiin, joita leh- 
det julkaisee ja mitä Suomessa puhutaan. 
Wladimir Kokko hämmästeli, miksi Suo- 
messa kaikkia paluumuuttajia on nimitetty 
inkeriläisiksi, vaikka inkeriläiset ovat vain 
osa Venäjältä Suomeen tulleita maahan- 
muuttajia. Hän korosti, että Suomen 
rikollisuusongelmat ovat Suomen viran- 
omaisten asiaa, eikä perättömästi voi lei- 
mata koko kansaa. Kokko korosti, että 
Inkerin liiton ja Suomen valtion päämää- 
rät ovat erilaisia. Inkerin liiton päätavoit- 
teena on tukea suomalaisuutta ja opettaa 
suomea koti-Inkerissä ja paluumuutto hä- 
nen mielestään on jokaisen ihmisen oma 
asia, se ei kuulu Inkerin liiton viralliseen 
linjaan. Wladimir Kokko painotti viimeistä 





Pietarin kuoro esitti suomalaisia lauluja 



Kokouksen puheenjohtajana toi- 
mi Wladimir Kokko. 

vuotta toimivan Inkerin tukiprojektin tär- 
keyttä ja Inkerin työvoimatoimiston perus- 
tamista, jotka hänen sanojensa mukaan luo- 
vat selvästi vaihtoehdon muutolle Suomeen 
ja ne luovat inkerinsuomalaisille mahdolli- 
suudet jäädä suomalaisiksi koti-Inkeriin, 
vaikka se onkin vaikeata. 

Kokouksessa käytettiin runsaasti 
keskustelupuheenvuoroja, joista monet 
olivat hyvinkin tunnelei- 
maisia. Kokousta tervehtivät 
inkeriläisjärjestöjen vieraat 
eri puolilta Venäjää ja Suo- 

f mesta. 

Seuraavaksi kaudeksi 
Inkerin liitolle valittiin hallin- 
toneuvostoja puheenjohtaja- 
na jatkaa Aleksanteri Kirja- 
nen. Kokouksen päätteeksi 
Pietarin Inkerin liiton kuoro 
esitti kauniita suomalaisia 
lauluja. 



Toivo Tupin 



Inkeriläisten viesti 



y> 




Luterilainen puukirkko ruotsalainen ja suomalainen (tchuhonskaja), ra- 
kennettu v.1733 lähelle kivikirkkoa (saksalaista Pietarin ja Paavalin kirkkoa). 

Marian kirkon esihistoriasta 



Ruotsin vallan aika päättyi Nevan 
suistossa vapunpäivänä vuonna 1 703 
Nyenskansin eli Nevanlinnan antautu- 
missopimukseen. Ohtajoen suussa sijain- 
nut linnoitus hävitettiin maan tasalle ja 
toukokuun 16. päivänä laskettiin Jänis- 
saarella tulevan Pietari-Paavalin linnoi- 
tuksen peruskivi. Suuri Pohjansota jatkui 
vielä vuoteen 1 72 1 , jolloin Uudenkaupun- 
gin rauha solmittiin, mutta Inkerinmaan koh- 
talo oli sinetöity jo vuonna 1 703, kun Venä- 
jän tulevan uuden pääkaupungin rakenta- 
minen alkoi. Tulevan kaupungin alueelle 
jäi kymmeniä suomalaiskyliä, joten alueen 
väestö oli suomalaisvoittoista. Nevan 
suiston saarilla arvioitaan asuneen noin 
3000 suomalaista. Myös ruotsalaisia käsi- 
työläisiä, virkamiehiä ja sotavankeja sekä 
saksalaisia tiedetään olleen kaupungissa 



jo sen alkuajoista lähtien. Tsaari Pietarin 
vaatimuksesta sinne lähetettiin väkeä 
myös Narvasta, Räävelistä (Tallinnasta), 
Viiparista ja muilta valloitetuilta alueilta. 
Tulevan pääkaupungin väestö oli siis kan- 
sainvälistä ja luterilaisuskoisilla oli siitä 
huomattava osuus. Mutta uuden linnoituk- 
sen rakennustöihin tarvittiin suuria mää- 
riä työvoimaa ja sitä tuotiin jatkuvasti 
raskaissa työ- ja elinolosuhteissa meneh- 
tyneiden tilalle. Näin ollen venäläisperäisen 
väestön osuus kasvoi vuodesta toiseen. 

Ensimmäinen 
luterilainen kirkko 

Tsaari Pietarin tiedetään suhtau- 
tuneen suopeasti luterilaisuskoisiin, oli- 
han hän jo nuoruusvuosinaan ystävys- 
tynyt Venäjällä asuneiden saksalaisten 



Inkeriläisten viesti 



kanssa. Myös suomalaiset ja ruotsalaiset 
saivat luvan noudattaa Ruotsin vallan ai- 
kaista kirkkolaki aan ja muodostivat vuon- 
na 1703 suomalais-ruotsalaisen seurakun- 
nan, jossa suomalaisväestö oli enemmis- 
tönä. Tsaari oli myöntänyt seurakunnalle 
myös luvan kirkon rakentamiseen, mutta 
vähävaraisen seurakunnan oli pakko luo- 
pua tästä tarjouksesta. Seurakunnan va- 
rat riittivät vain yksinkertaisen talon 
vuokraamiseen. 

Talo sijaitsi Millionnajakadun keski- 
vaiheilla myöhemmin rakennettujen Talvi- 
ja Marmoripalatsien välimaastossa. Jo 
vuoden 1703 lopulla kokoonnuttiin tähän 
yksinkertaiseen väliaikaiseksi tarkoitettuun 
rukoushuoneeseen, mutta toiminta siinä 
jatkuikin 1730-luvulle asti, jolloin saatiin 
oma kirkko rakennetuksi. Kaksikielisyy- 
den vuoksi j umalanpal vei aksi a toimitettiin 
erikseen suomeksi ja ruotsiksi. Seurakun- 
nan ensimmäisenä kirkkoherrana toimi 
Spankkovan entinen pappi Jakob Maidelin, 
joka oli tuotu vankina linnoitukseen. Hä- 
nen sallittiin pitää jumalanpalveluksia 
linnoitustöissä työskenteleville suomalaisil- 
le. Maidelin oli lahjakas saarnaaja ja tsaa- 
ri vapautti hänet henkilökohtaisesti 
vankeudesta. 

Arvokkaammat 
kirkkorakennukset 

Kaupungin rakennussuunnitelmien 
makaan Nevan rantakadut vaativat kun- 
nostusta ja niiden varsille kaavailtiin uusia 
kivirakennuksia. Hallitus esitti vuonna 
1727 kaikille luterilaisille seurakunnille 
toivomuksen, että ne rakennuttaisivat 
uudet ja arvokkaammat kirkkorakennuk- 
set. Kirkkojen rakennuspaikoiksi tarjottiin 
palstoja Mujajoen (Moikan) ja Morskaja- 
kadun väliseltä alueelta, joka siihen 
aikaan oli vielä suurelta osaltaan asumat- 
tomatonta. Mujajoen rannat olivat mata- 
lia ja soistuneita, vitsikkoa kasvavaa rä- 



meikköä. Nevan ja Mujajoen välisellä 
alueella tiedetään kuitenkin olleen suoma- 
laisten kalastajien mökkejä ja kauppapai- 
kan. Myöhemmin sinne muodostui myös 
saksalaista asutusta. 

Oma kirkkorakennus valmistui en- 
tisen Toksovan kirkkoherran Gustaf 
Levanuksen ollessa Pietarin suomalais- 
ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherrana. 
Hänet asetettiin virkaansa 2 p. helmikuu- 
ta v. 1733. Hänet tunnettiin lahjakkaana 
ja tarmokkaana kirkkoherrana, joka nautti 
seurakuntalaistensa luottamusta. Hän pu- 
hui sujuvasti ja vapaasti suomea, ruotsia 
ja venäjää. Levanuksella katsottiin olevan 
uuteen toimeensa tarvittavat hyvät edel- 
lytykset. 

Kirkolliskokouksessa hyväksytyssä 
pöytäkirjassa "alamaisimmasti anottiin 
v. 1 730 valtaistuimelle noussutta keisarin- 
na Anna lvanovnaa luovuttamaan sove- 
liaan paikan tulevan kirkon hyväksi". 
Anomus sai korkeimman hyväksymisen 
ja keisarinnan määräys pantiin nopeasti 
täytäntöön. Suomalais-ruotsalaiselle seu- 
rakunnalle luovutettiin maapalsta Suuren 
Tallinkadun ja Pienen Tallinkadun välil- 
lä, rajoittuen toisella puolella saksalais- 
ten omistamaan kirkkokartanoon ja toi- 
sella puolella entisiin keisarillisiin talli- 
rakennuksiin. Keisarinna avusti seurakun- 
talaisia myös SOO ruplan rahalahjoituksella. 
Avustuksia saatiin muistakin kaupangeis- 
ta. Riiasta, Räävelistä ja Narvasta saatiin 
yhteensä 200 ruplaa. 

Pyhän Annan kirkon 
vihkiminen 

Kirkon vihkiminen tapahtui 19. päi- 
vänä toukokuuta 1734 ja se nimitettiin 
Pyhän Annan kirkoksi muistoksi keisarin- 
nan osoittamasta suosiosta. Kirkko oli 
erityisluvalla rakennettu puusta, sillä palo- 

(J at kuu 14. sivulle) 



Inkeriläisten viesti 



KIRJAHYLLYLTÄ 



Inkerin itkut 

Kalevalan päivänä ilmestyi Aili 
Nenolan toimittama ja Suomalaisen Kir- 
jallisuuden seuran julkaisema teos Inkerin 
itkuvirret. Kirja on ollut tekeillä kolmi- 
senkymmentä vuotta, mutta hyvää kan- 
nattaa odottaa. Mahtavan kirjan kansien 
väliin mahtuu yli 600 Inkeristä kerät- 
tyä itkua, jois- 
ta osa on peräi- 
sin 1800-luvul- 
ta, toiset myö- 
hempää perua. 
Itkuperinnettä 
talteen otta- 
massa on ollut 
mm. petroskoi- 
lainen Eino 
Kiuru. Kokoel- 
ma on eräänlai- 
Tervehdyksen nen Inkerin 
Karjalasta toi tutkija itkuvirsien tes- 
Eino Kiuru, joka on tamentti tule- 
myös luovuttanut kir- ville sukupol- 
jaan materiaalia. ville. Elävää 



Inkerin 
itkuvirret 




Aili Nenoi \ 





Kolmenkymmenen vuoden työn 
tuloksena ilmestyneen kirjan kansi 
näyttää tällaiselta. 

itkuperinnettä ei Inkerissä enää - toisin 
kuin Karjalassa - ole. Uusia inkeriläisiä 
itkuja ei siis enää tule. 

Eduskunnan puhemies Riitta Uosu- 
kainen kunnioitti läsnäolollaan kirjan 
julkistamistilaisuutta ja kohotti maljan Aili 
Nenolan pitkän työn kunniaksi. Herkkänä 
karjalaisnaisena 
Uosukaisen pos- 
killa vierivät kyy- 
neleet tilaisuuden 
teemaan kauniisti 
sopien. Eikä pu- 
hemies ollut ainut 
itkijä. Myös itku- 
jen keruutyössä 
mukana olleet kol- 
legat liikuttuivat 
muistellessaan 
kenttätyön koke- 
muksia. 



Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen kohotti mal- 
jan Aili Nenolan pitkän työn kunniaksi. 



Helena 
Mieliinen 



8 



Inkeriläisten viesti 



KIRJAHYLLYLTÄ 



Juho HÄKKINEN: 

Siihen maahan jonka 

Kustantaja: Terttu Pihlajamaa 
Förlag, Ruotsi Puh. +46 (0)8 7441482. 

Vuonna 1999 ilmestyi yllä mainittu 
Häkkisen kirja, jossa hän kertoo omasta 
elämästään Inkerissä, Neuvostoliitossa, 
Suomessa ja Ruotsissa. Todella vaihtele- 
vaa elämää. Ei taida olla kovin monta jot- 
ka vietiin jalkaraudoisa rajan yli Suomesta 
Neuvostoliittoon niinkin myöhään kuin 
1 948 ja joiden elämä kuitenkin päättyy rau- 



minä sinulle osoitan 

hallisessa Ruotsissa. 

Vuonna 2002 ilmestyi kirjalle jatkoa 
ja sai yksinkertaisesti nimen Siihen maa- 
han II. Tässä hän vanhuksena katselee 
elämäänsä. Hän etsii vastauksia kysy- 
myksilleen oikeasta ja väärästä uskon- 
opista, oikeasta ja väärästä uskosta.Välillä 
hän on omantunnontuskissa ja sielun- 
hädässä. Lopulta hänen usko Luojaan tuo 
rauhan. 

Armas Paakkonen 



Armas Hiiri 

Venäjäksi hänen virallinen nimi on Armas Mishin mutta ilmenee myös 
kirjailijanimenä Oleg Mishin. Syntynyt 1935 Pieni Autio-nimisessä kylässä 
Inkerissä. Sotavuosina perhe oli karkotettu Siperiaan. Hän elää nykyään Pet- 
roskoissa, Venäjän Karjalassa. Kirjoittaa sekä suomeksi että venäjäksi. Hiiri on 
julkaissut liki parikymmentä runokirjaa. Hänen runojaan on tullut sävelletyksi 
Venäjällä. Hiiri tunnetaan myös suomenkielisten runoteosten venäjäntäjänä. 1999 
ilmestyi Petroskoissa uusi kaksikielinen Kalevalan käännös. Hiiri vastasi yhdes- 
sä Eino Kinrun kanssa käännöstyöstä. Vuonna 2000 ilmestyi häneltä suomen- 
kielinen Sillä aikaa kun siivet kasvavat -niminen runokokoelma josta alla olevat 
otteet. Hiiren snknlaisia asuu Boräsissa ja länsiruotsissa. 



SUOMEN KIELI 

Kotimailla, mailla Inkerin, 
soi se minullekin suloisesti. 
Sydämessäin sanoin ihanin 
säilyi se ja halla-ajan kesti. 

Suomen kieli, sinä yhä tuot 
minun muistiini ne kylät vanhat, 
rantalepikot ja lakkasuot, 
kalmismaiden kuuset mustat, vankat. 

Aika tuleva ja menneisyys 
yhdistyvät sanoissa ja soivat. 
Niissä kevät rientää, hiipii syys- 
sanat iloitsevat, vaikeroivat. 



Tutut sanat kimaltelevat 
kastepisaroina lehvistöissä, 
hopealle kilahtelevat, 
että onnistuisin riimitöissä. 

Kiehtoo kielen taikuus, ikuisuus, 
läpi vuosien se antaa kättä. 
Kumpuileva kotikaukaisuus 
haastaa minut matkaan viipymättä. 

Minulle on suomi kotimaa, 
jota palautan pitkät ajat. 
Laajentuu ja vahvistuu sen rajat, 
Eikä ole maata kauniimpaa. 



Inkeriläisten viesti 



UUTISIA INKERISTÄ 



Inkeritupa mukana 
päihde-ehkäisyssä 

Suomalaisissa lehdissä mainitaan 
melko usein, että "inkeriläiset" (näin lehti- 
miehet sanovat kaikkia Suomessa paluu- 
muuttaja-statuksella tulleita entisen Neu- 
vostoliiton alueelta) joutuvat pääkaupun- 
gin seudulla usein huumeliigoihin tai itse 
tulevat huumeiden käytöstä riippuvaisiksi. 
Joka tapauksessa ongelma on olemassa 
ja joskus sen juuret ovat lähtömaassa. Sen 
todistaa myös Taaitsan lnkerituvan pu- 
heenjohtaja Slava Väisänen kertoen nel- 
jän nuorukaisen kuolleen huumeenkäyttöön 
viimevuonna. 

Inkeritupa on päässyt yhteistyöhön 
Helsingin päihde-ehkäisykeskuksen kans- 
sa ja Taaitsa valittiin koepaikkakunnaksi 
isohkossa suomalais-venäläisessä huume- 
ehkäisyhankkeessa (projektipäällikkö 
Marja Heinonen), jonka puitteissa toimi- 
vat paikallisviranomaiset, sosiaalivirastot ja 
kansalaisjärjestöt. 21.-25. tammikuuta 
Taaitsassa käsiteltiin tämän vuoden suun- 
nitelmia yhteisessä seminaarissa. 

Tukiprojektin viimeinen 
vuosi alussa 

Vuonna 1999 alkanut Inkerin- 
suomalaisten tukiprojekti (projektipäällik- 
kö Sointu Häkkinen) päättyy tämän vuo- 
den lopulla. Projektin viimeisen vuoden 
Inkeriä koskevat toimintasuunnitelmat 
olivat 5. ja 28. helmikuuta pidettyjen 
projektiryhmän kokousten keskenäisenä 
teemana. Päätettiin, että tänä vuonna 
pääosin panostetaan kolmeen asiaan: 



matkailualan koulutukseen Hatsinassa, 
yrittäjähautomon kehittämiseen sekä tie- 
dotustoiminnan koulutukseen. Vuoden va- 
kavalta haasteelta näyttää myös Hatsinan 
monitoimikeskuksen ja inkeriläistyö- 
voimatoimiston taloudellinen selviytymi- 
nen tukiprojektin päätyttyä. 

Inkeri-näyttely 
Pushkinissa 

Pushkinin (Saaren) kaupungin 
seutumuseossa avattiin 3. helmikuuta lL:n 
Venjoen osaston (pj Antti Pyykkönen) 
avulla valmistettu Inkeri-näyttely. Avajai- 
sissa lauloi liittomme Kolppinon osaston 
inkeriläiskuoro Helmi. 

Paikannimistöseminaari 
Tusinassa 

22 kiinnostunutta tuli Aleksei 
Krjukovin pitämään paikannimistö- 
seminaariin, joka pidettiin 8. helmikuuta 
IL:n Tusinan osastossa (pj Marina lljina). 
Aleksei kertoi Liissilän seurakunnan ky- 
lien nimistä, joista suurin osa kokoon- 
tuneista oli syntyisin. Mielenkiintoinen 
seminaari pääsi paikalliseen tv-ohjel- 
maan. 

Korkeat vieraat 

Suomen työministeriön kansliapääl- 
likkö Markku Wallinin johtama valtuuskun- 
ta vieraili 1 1 . ja 1 2. helmikuuta Pietarissa. 
Mukana olivat osastonjohtaja Mervi Vir- 
tanen, Inkerinsuomalaisten tukiprojektin 
projektipäällikkö Sointu Häkkinen ja Ete- 



10 



Inkeriläisten viesti 



lä-Savon TE-keskuksen työvoimaosaston 
johtaja Markku Turkia. 1 1 .helmikuuta val- 
tuuskunta kävi Inkerin Liiton työllis- 
tämiskeskuksessa ja seuraavana päivänä 
Liteinin vanhusten palvelutalossa sekä 
Hatsinan suomalaisessa monitoimi- 
keskuksessa. Neuvotteluissa keskusteltiin 
pääosin Inkerinsuomalaisten tukiprojektin 
menosta ja sen näköaloista. Näin korkea- 
tasoinen työministeriön viranomainen kävi 
perehtymässä inkeriläisasioihin ensim- 
mäistä kertaa. 

Anneli Asplund 

luennoi 

kansanrunoudesta 

Suomalaisen kirjallisuuden seuran 
musiikkiarkiston johtaja Anneli Asplund 
kävi Inkerissä keräämässä inkerin- 
suomalaisten kansanmusiikkia vuosina 
1990 ja 1991 sekä luennoimassa Inkerin 
Liitossa 1998. Viimeinen vierailu innosti 
häntä niin, että Asplundista on tullut meil- 
le hyvä yhteistyökumppani. 

16. helmikuuta Anneli Asplund 
luennoi lL:n kutsumana Pietarin ja Paa- 
valin linnoituksessa kalevalaisten runo- 
perinteestä Inkerinmaalla. Luennoissaan 
Asplund käyttää vanhoja äänitteitä, mutta 
osaa myös itse loistavasti esittää kansan- 
lauluja. Tälläkin kertaa häntä myötäilivät 
Hilja Fedotova Röntyskästä, Pietarin kuo- 
ron kuorolaiset ja IL.n musiikkikerhojen 
vetäjät. Tunnetun folkloristin käynti Pie- 
tarissa on onnistunut Alina Otin järjestely- 
puuhien ansiosta. 

Kerhotoiminta 
suomi-kouluksi 

26. helmikuuta Pietarissa pidettiin 
kokous, jossa Inkerin Liitto julisti pe- 



rustavansa Pietarin inkerinsuomalaisten 
suomi-koulun. Inkerin Liitolla on siihen 
kaikki edellytykset: kehittynyt kerhotoimin- 
ta, paljon opiskelevia lapsia ja nuoria, ko- 
keneita opettajia, valmiit opetussuunnitel- 
mat sekä sopimus tiloista Vozrozhdenije- 
säätiön kanssa. Koulussa on neljä ryhmää 
(luokkaa) se tulee toimimaan viikonloppui- 
sin. Osittain sen toimintaa rahoittaa IL, 
osittain työtä tehdään vapaaehtoisesti, osan 
kustannuksista maksavat vanhemmat. 
Inkerin Liitto uskoo yhteistyökumppanei- 
den tukeen ja rupeaa hakemaan lisä- 
rahoitusta myös Suomen opetusministe- 
riöltä. Kokoukseen, jonka puheenjohtaja- 
na toimi Aleksanteri Kirjanen, osallistui- 
vat mm. konsuli Juha Virtanen, Inkeri- 
keskuksen pj Erkki Jokinen ja Pieta- 
rin kuvernöörin neuvonantaja Alla 
Dydymova. 

HYVÄ TIETÄÄ 

Maailmassa Suomen ulkopuolella 
toimii noin 300 suomi-koulua. Niiden ta- 
voite on säilyttää suomenkieli ulkosuoma- 
laisten lapsilla. Koulut ovat joko yksityisiä 
tai suomalaisyhteisöjen perustamia, eivät- 
kä ne saa kuntien rahoitusta. Suomen ope- 
tusministeriö tukee suomi-koulujen toimin- 
taa tietyllä määrärahalla. 

Pellinen jatkaa 
puheenjohtajana 

27. helmikuuta lL:n Pietarin osas- 
ton vuosikokouksessa Eero Pellinen va- 
littiin uudestaan puheenjohtajaksi seuraa- 
valle kahden vuoden vaalikaudelle. Pel- 
linen on johtanut liiton suurinta paikal- 
lisjärjestöä jo 10 vuotta. Viime vuonna 
IL:n jäsenmaksunsa Pietarissa on maksa- 
nut noin 1 600 ihmistä. 

Wladimir Kokko 
4, maaliskuuta 2002, Pietari 



Inkeriläisten viesti 



11 



Kansainvälistä naistenpäivää 
juhlittiin kansainvälisesti 



Kaikille paluumuuttajille hyvin läheis- 
tä juhlaa - Kansainvälistä naistenpäivää 
- juhlitaan kahdeksantena maaliskuuta, 
varhaiskeväällä, kun luonto alkaa herätä 
talven jälkeen. Monille sen poliittinen tar- 
koitus on jäänyt taka-alalleja päivää juhli- 
taan kevään ensimmäisenä juhlana, 
onnitellaan naisia ja pidetään hauskaa. 

lnkerikeskuksessa pidettävä juhla 
yhdisti idean ja hauskanpidon: ideaa edus- 
ti kansainvälisyys ja hauskanpidosta piti- 
vät huolta kaikki juhlaan kerääntyneet. Oli 
esiintymisiä, yhteislauluja, tansseja hanu- 
rin tahdissa ja kahvipöytä. 

Pienen konsertin aloitti kansainvälinen 
naiskvartetti Sateenkaari: Fatima Ousman 
Nigeriasta, Arulmoli Sivapalan Sri- 
Lankasta, Viola Pekkanen, paluumuuttaja 
Itä-Karjalasta, joka nykyään asuu Suomessa 
sekä puoleksi suomalainen, puoleksi kreik- 
kalainen Meri-Sofia Lakopoulos. Kansal- 
lispukuihin puettuina naiset esittivät yhdes- 
sä kaikkien neljän osanottajan kotimaiden 
kansanlauluja. Mutta jos yleisö piti sitä eri- 
koisena esityksenä, niin nigerialaisen laulu- 




Kansainvälinen naiskvartetti Sa- 
teenkaari (ylhäällä) ja nigerialainen lau- 
lu- ja tanssiyhtie (alhaalla) omine 
värikkäine pukuineen olivat mitä 
erikoisempaa kuunneltavaa ja myös 
katsottavaa. He saivatkin yleisön 
lämpimän vastaanoton. 




12 



Inkeriläisten viesti 




Folkloreyhtyma Tuulistullaa on osallistunut moniin tapahtumiin. 



ja tanssiyhtyeen esitys erottui sitäkin enem- 
män siitä, mitä lnkerikeskuksen seinien si- 
sällä oli tähän asti kuultu. Fatima Ousumanin 
ja Abudou Niangin tanssi jota säestivät 
Janko Manneh ja Bakary Barrow rumpuja 
soittaen ja laulaen sai yleisöltä erittäin läm- 
pimän vastaanoton. 

Rauhallisempaa musiikkia kuultiin 
bulgarialaiselta Emanoil Petkovilta, joka 
lauloi ja säesti itseään pianolla Ja suoma- 
laiselta romaanitriolta. Trion osanottajat 
sanoivat ennen esiintymistään, että he ovat 
omistaneet elämänsä Jeesukselle ja ker- 
toivat, että he ovat käyneet Baltian mais- 
sa auttamassa huono-osaisia. Matkojen 
aikana he kävivät orpokodeissa sekä poi- 
ka- ja tyttökodeissa ja veivät sinne avus- 
tusta. Romaanien esittämät hengelliset lau- 
lut varroasti löysivät tiensä kuulijoiden sy- 
dämiin. 

Ja tietysti konserttiin osallistuivat 
lnkerikeskuksen senioritanssijanaiset 
Elvira-ryhmästä ja erinomainen folklore- 
yhtye Tuulistullaa, jonka solisti Arvi 
Kemppi vietti kuudentena huhtikuuta 
lnkerikeskuksen tiloissa taiteilijauransa 50- 
vuotisjuhlaa. 

Kevättunnelma vallitsi salissa perjan- 



tai-iltana kahdeksantena maaliskuuta ja 
kun maanantaiaamuna lähestyin työ- 
paikkaani kuulin ensimmäisen kotta- 
raisenlaulun tänä keväänä. Kevät on tul- 
lut! 

Izabella Sihvola 




Romaanitrio esitti hengellisisä 
lauluja. 



Inkeriläisten viesti 



13 



Marian kirkon esihistoriasta 



(Jatkoa 9. sivulta) 

vaaran vuoksi kaupunkiin oli lupa raken- 
taa vain kivirakennuksia. Rakennus oli risti- 
kirkon muotoinen, kummankin puoliskon 
pituusmitta oli 14 syltä (noin 30m). Temp- 
pelin keskiosa oli korotettu torniksi, jonka 
sivuissa oli ikkunoita. Kirkon irtaimisto oli 
yksinkertainen. Alttarina toimi tavallinen 
pöytä, vasta 10 vuoden kuluttua saatiin 
kirkkoon alttari. 

Kun kirkko valmistui, rakennettiin 
samana kesänä pienempi puurakennus 
kirkkoherralle asunnoksi sekä vinttikaivo. 
Suurin osa tontista oli luovutettu kirkko- 
herralle puutarhuksi. Niin kirkko kuin pappi- 
lakin muistuttivat pienen maalaisseura- 
kunnan vaatimattomia rakennuksia. 

Seurakunnasta tuli 
suomalainen 

Vuonna 1745 ruotsalaiset erosivat 
yhteisestä seurakunnasta. Tästä oli seu- 
rauksena kirkkotontin jako v. 1 75 1 kah- 
teen yhtä suureen ja samansuuntaiseen 
osaan siten, "että omistusoikeus Suuren 
Tallinkadun puoleiselle maalle annettiin 
lopullisesti ja ainaisiksi ajoiksi suomalai- 



Viime lehdessämme julkais- 
tussa Saara Peltolan kirjan Alek- 
santerinkatu 1 -kirjan esittelyssä 
puuttuivat yhteystiedot. 

Kirjasta kiinnostuneille 
ilmoitamme, että kirjoittajaan voi ot- 
taa yhteyttä osoitteeseen: 

Saara Peltola 

Vehkatie 18 A 

04400 Järvenpää 
«(09-289279) 

e:mail : ju .peltoIa@kolumbus.fi 



sei le seurakunnalle". 

Ruotsalainen seurakunta rakennutti 
v. 1 769 kivikirkon ja entinen yhteinen 
puukirkko jäi suomalaisen seurakunnan 
käyttöön. Kirkon puurakennus oli kuiten- 
kin vuosisadan loppussa jo niin huono- 
kuntoinen ja ränsistynyt, että uuden kivi- 
kirkon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi. 

Marian kirkon peruskivi muurattiin 
v. 1803 ja se vihittiin käyttöön v. 1805. 
Rakennus oli seurakunnallisessa käytös- 
sä yli 1 30 vuotta kunnes se otettiin seura- 
kunnalta pois v.1938. Marian kirkon his- 
toria on huomattava osa Inkerin kansan 
kärsimyshistoriaa ja se ansaitsisi nähdäk- 
semme perusteellisempaa tutkimusta. 

Lilja Kuivanen 

Artikkelissa on tietolähteenä käy- 
tetty Felix Relanderin kirjoituksia Pie- 
tarin suomalais-ruotsalaisesta seura- 
kunnasta 1703-1745 ja 1745-1755 
(SKKV 1913-1914) ja venäjänkielisiä 
historiallisia teoksia. Puukirkon kuva 
on G. Bogdanovin teoksesta S-Peters- 
burgin historiallinen, maantieteellinen ja 
topograafinen kuvailu sen perustamises- 
ta v. 1703 vuoteen 1751. 



Hoitotyötä tarjolla 

Tulisitko avustamaan van- 
hemman naishenkilön perhettä hä- 
nen kotihoidossaan Espoon 
Soukassa? 

Hoitajan palkka, työaika ja 
mahdollinen asunto sovittavissa. 
8050 518 1150 

tai 09-888 4560 

tai 041 512 5953 



14 



Inkeriläisten viesti 



Tapahtumakalenteri 



Inkerikuoro 

Inkerikuoron ja Viipurin Lauluveikkojen 
yhteinen kevätkosertti pidetään 
2 1 .4.2002 Johanneksen seurakunnan 
seurakuntasalissa klo 14 
Korkeavuorenkadulla 10, 2. kerros. 
Inkerikuoron harjoitukset keskiviikkoisin 
klo 16.45-18.30 lnkerikodissa. 
Uudet laulajat suorittavat koelaulun 
harjoitusiltana. Kuoroa johtaa Julia 
Hyyrönen. Tervetuloa! 

Inkerikeskus ry 

27.04 klo 14.00 vietetään kansainvälistä 
veteraanipäivää. 

12.05 klo 14.00 Äitienpäivän juhla. 
Esiintyvät lapset. 

28.05 klo 1 3.00 Filosofian tohtori Toivo 
Flink luennoi inkeriläisyydestä tänään. 

Seukot lnkerikodissa vuonna 2002 

1 1 .04 klo 1 3.00. Huhtikuussa 
suunnitellaan tuokokuista kevätretkeä. 
Tervetuloa! 

Tiedustelut Pirkko Huurto, 
puh. 09-783 391 

Lahden seudun Inkeri-seura ry 

1 3.05 klo 1 8-20 - Toukokuun kokous. 
Kaikki tilaisuudet SRK.ssa 

Turun seudun Inkeri-seura ry 

19.05 - Helluntaijuhla 
29.09 -Syyskokous 

Mikkelinpäivänjuhla 
02. 1 1 - Pyhäinpäivän kunniakäynti Turun 

hautausmaalla Inkeriläisten 

muistomerkillä 
26. 12 -Joulujuhla 

Kaikki tilaisuudet pidetään Ku^ :, taan 
seurakuntakodissa, Sikkalankatu 4 % 
kello 14.00 



Kummitoimikunta 

Kevään matkat Inkeriin: 
Huhtikuussa - Pietari, P. Marian kirkon 
vihkiäiset, pv avoin. 
24.-27.5 - Inkerinmaa ja Pietari. 
Keväällä myös Viipurinmatkoja. 
Soittele - Marja-Liisa Salminen, 
puh. 02-258 1 62 1 tai 050-363 423 1 
e-mail: mlsalminen@luukku.com 
Postiosoite: Kaistarranta 1 6, 20900 Turku 

Inkeriläisten kesäjuhlat 2002 

Tampereella 13 - 14.7.2002 

Tullikamarin kulttuurikeskusessa 

Tullikamarinaukio 2 Tampere 

Taidenäyttely ja seminaari 

12-31.7.2002 

Tampereen Haiharan taidekeskuksessa. 

Ruotsin Inkeri-juhla 14. - 16.6.2002 

Eskilstunnassa St. Eskilkoulun tiloissa, 

Smedjagatan 3-5 

Perjantai, 14.6. 

klo 1 8.00 - Poppiparipelin karsintaottelut 

Lauantai, 15.6. 

klo 12.00 - Juhlakanslia avataan 

klo 1 0.00 - Poppi Open joukkuepeli 

klo 13.00 -Loppuottelut 

klo 1 7.00 - Inkeri-ilta St. Eskilkoulun 

aulassa 
Sunnuntai, 16.6. 
klo 08.00 - Jumalanpalvelus Forsin 

Kirkossa 
klo 10.00 - Kirkkokahvit ja lopettajaiset 

kirkon seurakuntatalossa 
Majoituksen voi saada hotelli 
Smedenissa, Drottningatan 9. 
Hinta 375 kr. aamiaisen kera. 
Puh. 016-150000. 
Halvemman majoituksen voi saada 
Viistän matkailutalossa. 
Puh. 016-513080. 



Inkeriläisten viesti 



15 



Levitä Inkeri-tietoa. 

SAATAVANA RUOTSISTA 



Frimärksserie 

Nonse Inkeri, gnunmofonskiva 

Lauri Santtu, gnunmofonskiva 

Laula kaikki maa, kassett, Rada 

Karta, von Köppen 

Vykort, Haparanda, tackplatta 

Vykort, örebro, mlnnessten 

Vykort, Flkka I luntaridräkt 

Kavajnal,vapen 

Gratulationskort, stort 

Gratulationskort, lltet 

Klistermärke, lngermanland + 
Estland 

Klistermärke, lngermanlands vapen 

Tuuli: Inkeriläisten vaellus 

Isien nsko, muistojulkaisu 

Kemppi: Fenno-lngrian laoin ja 

Hammarstrom: lngermanländarna 
flydde tili Sverige 



Lilja - flyktingfllckan fran 
lngermanland 

Himiläinen: Frammande fosterland 

Hiiva: Förvisningen 

Ojala: Snomi näkyy 

Ojala: Pitkä kotimatka 

Kuortti: Kirkossa, keskitysleirillä 

Kuortti: Veljeni sotavangit 

Miettinen: Inkeriläiset maaton kansa 



75 kr 


Sihvo: Inkerinmaalla 


75 kr 


25 kr 


Kolomainen: Inkerin toisinajattelijat 


25 kr 


25 kr 


Survo: Neljäs tunll 


50 kr 


35 kr 


Ronkonen: Laps Inkerin 


100 kr 


50 kr 


Nevalainen: Inkeriläinen siirtoväki 


100 kr 


Ikr 


Mesiäinen: Maria Kajavan pitkä 






taival 


110 kr 


lkr 








Virtaranta: Inkeriläisiä sananlaskuja 


70 kr 


230 kr 








Mooses Putron elämäkerta 


30 kr 


10 kr 








Iho: Hietajyvä 


40 kr 


10 kr 


Alexander Störgren: Mutkainen tie 




10 kr 


vapauteen 


150 kr 




Adressi 


40 kr 


5 kr 








Kavajnal lngermanlands flagga 


20 kr 


5 kr 


Metiäinen: Inkerin evJnt. kirkon 




75 kr 


350 v. 


50 kr 


10 kr 


Tarra, Inkerin llppn 


5 kr 


5 kr 


Randefelt: Inkeri, Tiekartta 


100 kr 




Randefelt: KesU-Inkeri, Kartta 


100 kr 


15 kr 








Zahharov. Dcninen knlknri Kasett 


80 kr 


30 kr 


Inkerin ristiviin 


450 kr 


50 kr 


Huovinen (red.) lngermanland 


100 kr 


50 kr 


Kuusi: Maria Lonkan lanlnt 


40 kr 



75 kr 
75 kr 
75 kr 
75 kr 
75 kr 



Kirjatilaukset ottaa vastaan: 

VVictor Kainelainen 

Svedjegatan 25 

504 45BORÄS 

puh.jafax 033-120 466 

maksut RIL.n postisiirtotilille 173888-9 



inkeriläisten 

VIESTI 



6-7/2002 




Inkeriläisten viesti 
Toimisto 

Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset, 

jäsenmaksut ja tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpylänkuja 1 , 006 1 

Helsinki. Puh. (09) 793 796 

ti klo 1 830 - 20, Annikki Kelo. Postisiirtotili 

800012-306364. 

PankkiNordea 101030-1085026. 

Ilmoitukset / € 

1/1 sivu 250 € 

V& sivu 135 €, Vi sivu 85 € 

Kuolinilmoitukset 1 7 € 

Kiitos- ym. ilmoitukset 10 € 

Tilaushinta 2002 

25 € kotimaahan, Ruotsissa 260 kr, 

muualle 30 €/v (300 kr/v) 

Pääasiamies Ruotsissa 

(hoitaa lehden tilaukset): Viktor Aitman 

Linbanev. 6, 43833 Landvetter, 

ulkomailta; SE-438 35 Landvetter. 

Puhja faksi 031-916602 

v_aitman@spray.se 

Ruotsin Inkeri-liiton postisiirtotili 

173888-9 

Sivistyssäätiö 

Hallituksen pj Toivo Makara 

Säätiön postiosoite: 

Vellamonkatu 27, 08100 Lohja 

Postisiirtotili 800016-1466601 

PankkiNordea 103150-1202761 

Toimitus 

Päätoimittaja Toivo Tupin 

»0405783894 

Toimitussihteeri Izabella Sihvola 

»0415191250 

Toimituksen osoite 

Hämeentie 103 A, 00550 Helsinki, 

puh. ja faksi (09) 827 4796 

Internet http://www .inkeri.com 

Sähköposti inkerinviesti@suomi24.fi 

Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy 

Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa. 

Aineisto toimitukseen edellisen kuukauden 

15. päivään mennessä. 

Julkaisija Suomen Inkeri-liitto ry. 

Puheenjohtaja Toivo Iho, 

Rauduntie 5 D, 02130 Espoo 

puh (09) 455 78 38 




Skuoritsan kirkon 
elvyttäminen etenee 

Skuoritsan seurakunta viimeisimpien 
Tukholmassa suoritettujen tutkimusten mu- 
kaan on saanut alkunsa 1 624. Se on ollut 
voimakas seurakunta, parhaimpina aikoina 
siinä on ollut toistakymmentä tuhatta jäsen- 
tä. Komea kivikirkko valmistui vuonna 
1839. Vantaankosken seurakunnan rovasti 
Juhani Kopposela kertoo seurakuntansa 
rahoittaneen raunioituneen kirkon uudel- 
leenrakentamisen ja kaikki tutkimukset, 
kun Skuoritsassa syntyi idea elvyttää van- 
ha kirkko. Tervolan Maria-kodin rakenta- 
miseen osallistunut suomalainen arkkitehti 
Pekka Vesamaa keksi oivalluksen rakentaa 
muurien sisälle pienen kirkon. Skuoritsan 
seurakunnan rakennustoimikunta Juhani 
Kopposelan johdolla asetti tavoitteeksi 
saada katto syksyyn mennessä. Arkkiteh- 
din piirustusten mukaan Ruotsissa asuva 
Viktor Suomalainen teki pienoismallin 
uudistettavasta kirkosta suhteessa 1:100. 

- Mie uoin itse skuoritsalainen, ker- 
too hän innostuksestaan. Viktor on raken- 
nusinsinööri ja aikaisemmin tehnyt pie- 
noismalleja vain omasta talosta Inkerissä 
ja Göteborgissa. Toukokuussa Vantaan 
lentokentällä hän luovutti pienoismallin 
rovasti Juhani Kopposelalle. 

Kuvassa: Viktor Suomalainen 
(vas.) luovuttamassa kirkon pienois- 
mallia rovasti Juhani Kopposelalle. 



Inkeriläisten viesti 



Alkulähteemme 
kirkasta vettä 



Rehevien peltojen keskellä ranta- 
puiden ja pusikkojen välistä kimaltelee kie- 
murteleva joen alku. Kumpuilevat niityt, 
kirkkaan auringon sokaiseva kimallus, 
lepikot ja raidat joen rannoilla. Niityillä 
voikukkien keltaista kultaa. Keskellä 
kirkkaansinistä taivaankantta aurinkokin 
loistaa isona voikukkana. Kaukaa kuuluu 
lintujen viserrys. Kylätien laidassa vallat- 
tomasti kukkivien syreeninpensaiden meri. 

Tie kulkee vanhan hautausmaan ohi. 
Sen aita on huolellisesti muurattu kivestä 
ja kestänyt monia myrskyjä, lujaa tekoa. 
Aidan sisäpuolella ovat vallanneet alaa 
kielot ja lemmikit. Hautakivistä lukee suo- 
malaisia nimiä. Satavuotiset koivut heittä- 
vät varjonsa valtavan korkeille pystyssä 
oleville raunioituneen kirkon kivimuureille, 
lujaa tekoa. Kirkko vaan ei ole kestänyt 
ihmisten raakuuksia. Klassista rakennus- 
tyyliä olevat ylväät pilarit pääportailla 
tuovat mieleen tuhoutuneet muinais- 
kreikkalaiset temppelit ja sivilisaatiot, 
jotka nekään eivät kestäneet ihmisten 
raakuuksia. 

Kylätie kääntyy sivuun mäen alleja 
kuopat heti antavat tietää, että olemme 
poikenneet päätieltä. Se ylittää pienen 
kaarevan sillan. Vastakkaisen rannan 
mäessä seisoo vankka talo talousraken- 
nuksineen. Siltaa alempana joki tekee en- 
simmäisen mutkansa ja sillä kohtaa se 
leveydellään muistuttaa lampea. Valkoinen 
hanhiparvi ui ahkerasti hankkien ruokaansa 
ja varmaan tästä jatkuvasti liikkeellä ole- 
vasta elämästä veden pinta on puhdas 
leväkasveilta, jotka voimakkaasti re- 
hevöivät sillan toisella puolella ja jättävät 
vaikutuksen, että joki olisi suotumassa. 

Muutamaa kymmentä metriä juok- 




sua ylempänä 
pysähdyn my- 
kistyneenä kat- 
somaan ympäril- 
leni, aivan kuin 
olisi maailman alkupisteessä. Rauhallisesti 
lepäävän maaemon povesta idyllisessä 
maisemassa pulppuaa maan alta kirkas 
lähde. Se on Inkerejoen alku. Aivan Inke- 
rinmaan sydämessä. 

Symboliselta näyttää myös se, että 
joen rantaan laskevan niityn helmassa on 
laitumessa nuori vasikka, lehmän alku. 
Lehmähän on Inkerissä aina ollut tärkeä, 
se on vaikeina vuosina monasti pelastanut 
perheitä nälän hädästä. 

Tällaisena minä näin Inkerin keväällä 
2002, kun meidän inkeriläiset kirjailijam- 
me olivat ensimmäistä kertaa koolla tapaa- 
massa toisiaan Inkerinmaan "pääkaupun- 
gissa" Hatsinassa. Inkerissä syntynyt ru- 
noilija Armas Hiiri on kirjoittanut unohtu- 
mattomat sanat: Sanovat ettei Inkeriä ole 
enää olemassa, sanokoot mitä sanovat. 
Inkeri on minussa ja sinussa, Atlantiksen 
lailla meren syvyyksissä. Satoja vuosia 
säilynyt pysyy tänäänkin. Symbolista oli 
myös se, kun Armas pyysi nähdä Inkere- 
joen, niin raunioista nousseen Inkerin kir- 
kon ensimmäinen oma pastori Arvo Survo 
vei meidät Inkereen alkulähteelle. Sen 
kirkas vesi yhtyy Nevaan, Suomenlahteen 
ja Itämereen, samoin kuin mekin olem- 
me joutuneet maailman valtamerille, se- 
koittuneet muihin kulttuureihin, mutta säi- 
lyttäneet itsessämme muiston alkuläh- 
teemme kirkkaasta vedestä, joka aina an- 
taa meille voimia. 

Päätoimittaja 
Toivo Tupin 



Inkeriläisten viesti 










Avajaisissa loistoisa kirkkosali oli täynnä juhlaväkeä. Tasavallan presi- 
dentti Tarja Halonen ja Pietarin kuvernööri Vladimir Jakovlev kunnioittivat ti- 
laisuutta läsnäolollaan. 

Pyhän Marian kirkon vihkiäisjuhla 

Pyhän Marian kirkon kellot soivat 
ensi kertaa monen vuosikymmenen jäl- 
keen Pietarin ydinkeskustassa kutsuen 
helluntaiaamuna jumalanpalvelukseen Suu- 
relle tallikadulle. Tämä oli suuri tapahtu- 
ma Inkerin kansalle ja Inkerin kirkolle, kun 
19. toukokuuta 2002 vihittiin käyttöön 
melkein 65 vuoden tauon jälkeen aivan 
Nevskin valtakadun tuntumassa sijaitse- 
va Pietarin ainoa suomalainen evankelis- 
luterilainen kirkko. 

Kaupungin perustamisvuodesta 1703 
toiminut aluksi ruotsalais-suomalainen seu- 
rakunta myöhemmin jakautui kahtia ja suo- 
malainen seurakunta sai nykyisen kirkon 
rakennuksen käyttöönsä sen valmistut- 
tuaan v. 1805. Vuoden 1938 jälkeen, kun 
se joutui lopettamaan toimintansa yhtenä 
viimeisistä Neuvostoliiton luterilaisista 
Uuden alttaritaulun on maalannut seurakunnista, rakennus muutettiin yhteis- 
pietarilainen Albert Stepanov. asuntolaksi ja myöhemmin luontotaloksi. 




Inkeriläisten viesti 




Tapahtuman 
kunniaksi julkais- 
tiin kirja Marian 
kirkon historian 
vaiheista. 



Seurakunnan viimeinen kirkkoherra ja In- 
kerin kirkonjohtaja rovasti S. J. Laurikkala 
karkotettiin Suomeen. Myöhemmin Ruot- 
sissa toimineen rovasti S. J. Laurikkalan 
1950-luvulla maalattu muotokuva olikin 
rakkaimpia lahjoja, jota kirkko sai vihki- 
misen yhteydessä. Sen toivat avajaisiin 
mukanaan Ruotsin 
inkeriläiset. 

Peruskorjaus- 
työt käynnistyivät 
kesällä 1999 ja ne 
toteutti Kirkon Ul- 
komaanapu. Reilut 
kolme miljoonaa 
euroa maksaneen 
restauroinnin ra- 
hoittivat Suomen 
evankelis-luterilai- 
nen kirkkoja yksit- 
täiset seurakunnat. 
Koko tämän ajan 
Pyhän Marian seu- 
rakunnan vt. kirkkoherrana on toiminut 
Haminan kirkkoherran työstä eläkkeelle 
jäänyt Kosti Laitinen. Vihkiäisjuhlassa 
hän oli myös avustamassa Inkerin piispaa 
Aarre Kuukauppia. 

Ensimmäinen juma- 
lanpalvelus inkeriläisten 
tuomiokirkoksi tulleessa 
Pyhän Marian kirkossa 
alkoi Mooses Putron mes- 
sulla, hän toimi täällä ur- 
kurina ja kuoronjohtaja- 
na vuosina 1872-1919. 

Vihkiäistilaisuuteen 
osallistui Suomesta Kirk- 
kovaltuuston delegaatio 
arkkipiispa Jukka Paar- 
man johdolla, onnittele- 
maan tulivat eri kirkko- 
kuntien edustajat. Tapah- 
tuman kulttuurimerkitystä 
korosti se, että tilaisuuteen 
osallistuivat Suomen ta- 






:- 



>* 




Tarja Halonen ja Vladimir Jakov- 
lev lehtimiesten piirittäminä avajaisti- 
laisuuden jälkeen. 

savallan presidentti Tarja Halonen ja Pie- 
tarin kaupungin kuvernööri Vladimir Jakov- 
lev. 

Tästä kirkosta tulee inkeriläisille ja 
suomalaisille tärkeä hengellinen ja kulttuu- 
rinen keskus. Kauniisti kajahti ensimmäi- 
nen virsi uudessa kirkkosalissa ja mieleen 
jäivät avaimen luovutuksessa lausutut sa- 
nat: Kirkko on rakennettu ihmisten kokoon- 
tumispaikaksi, Jumalan kunniaksi. 

Teksti: Toivo Tupin 
Kansikuva ja kuvat: Viktor Uzhvijev 








Kirkon vihkimistä toimittamassa Aarre Kuukauppi 
(toinen oikealta), häntä avustavat arkkipiispa Jukka 
Paarma (keskellä), piispa Voitto Huotari (oikealla), 
piispa Leino Hassinen (toinen vasemmalta) ja pastori 
Arvo Survo (vasemmalla). 



Inkeriläisten viesti 




Seminaaripöydässä asioista keskustelemassa Robert Kolomainen (vas.), Sla- 
j • lisänen, Salli Savorina, Helena Miettinen ja Pekka Mutanen. 



Mieleni minun tekevi 
lähteäni laulamahan... 



Inkeriläiset kirjailijat ensi kertaa sai- 

i: :oreuttaa muinaisen Kalevalan virren: 

Lyökäämme käsi kätehen, sormet sor- 

rrjen lomahan, Iauloaksemme hyviä, kun 



%■:.. 



m 




Ania Mo- 
nahof kirjoittaa 
ruotsin, suomen 
ja venäjän kie- 
lellä. 



Tyrön kirkon pihalla Ania Monahof, 
I -; Kiuruja Ella Ojala. 



Hatsinan suomalai- 
seen monitoimikes- 
kukseen toukokuun 
viimeisenä Iauantai- 
iltana järjestettiin kir- 
jailijailta. Kirjaili- 
jat saivat kertoa it- 
sestään, lausua omia 
runojaan, lukea ker- 
tomuksia ja tarinoita. Siinä samassa kun 
yleisö sai tutustua inkeriläisten kirjailijoi- 
den tuotantoon, niin hekin myös tulivat 
paremmin tuntemaan toisiaan. Illanvieton 
aikana kuultiin myös inkeriläisten runoili- 
joiden tekemiä lauluja. Tämä oli vain yksi 
monista antoisista tapahtumista kolmen 
päivän aikana, jotka viettivät Hatsinan 
kokouksessaan 24 -26. toukokuuta inke- 
riläiskirjailijat. 

Kokoukseen saapuivat eri maissa 
asuvat kirjailijat. Inkerin liiton varapuheen- 
johtaja Wladimir Kokko avasi sen ter- 
vehdyspuheellaan. Paikalla oli Inkerissä 
asuva Juho Varvas, Suomesta osallistui- 
vat Ella Ojala, Pekka Mutanen, Helena 



Inkeriläisten viesti 




Miettinen ja Toivo Tupin, Ruotsista Ania 
Monahof, Virosta Salli Savorina-Iivarinen 
ja Karjalasta Armas Mishin (Hiiri), Eino 
Kiuru ja Robert Kolomainen. Kirjailijat 
kävivät Skuoritsassa ja Ropsussa, jossa tu- 
tustuttiin vanhojen kirkkojen raunioihin, 
Hatsinassa ja Tyrössä, missä kirkot on jo 
korjattuja toimivat, Tervolan Maria- van- 
hainkodissa. Arvo Survo vei kirjailijoita 
Inkerejoen alkulähteelle. 

Helena Miettinen esitelmöi Inkerin- 
suomalaisten identiteetistä runoudessa, se 
herätti suurta mie- 
lenkiintoa, ja Armas 
Mishin Lea Helon 
luomistyöstä, joka 
oli merkittävimpiä 
Inkerinmaan lyyrik- 
koja. Lea Helo on 
Topias Huttarin 
kirjailijanimi. Ella 
Ojala kertoi omien 
kirjojensa synty- 
mishistoriasta. Pek- 
ka Mutanen kertoi, 
miten hän teki kir- 
jaansa veteraaneista ja ettei se kaikkien 
makuun tullut, kun sai uhkaussoittojakin. 
Carelian päätoimittaja Robert Kolomainen 
ehdotti ensi vuonna jul- 
kaista inkeriläisen tee- 
manumeron, johon kaik- 
ki voisivat lähettää omaa 
aineistoaan. 

Seminaarissa pu- 
huttiin sivistystyöstä kan- 
san keskuudessa, moraa- 
listen arvojen säilyttämi- 
sestä ja myös inkeri- 
läisten maineen puolusta- 
misesta kirjallisin keinoin. 
Esille tuli muitakin konk- 
reettisia ehdotuksia. Tär- 
keä suuri työ joka sai al- 
kunsa työtoimikunnan 
perustamisella on aloite 



Salli Savori- 
na-Iivarinen in- 
noitti kirjallisuus- 
illan kuulijoita. 




Kirjailijat Inkerejoen alkulähteellä. 

Inkerin kulttuurihistorian tietosanakirjan 
laatiminen. Ehdotettiin kirjallisuuden esit- 
tämistä omilla nettisivuilla, valokuva-arkis- 
ton perustamista ja Pekka Mutanen eh- 
dotti jopa oman kustantamon perustamis- 
ta. Kirjailijat päättivät toimia suunnitellun 
mukaan, ettei ensimmäinen kokous jäisi vii- 
meiseksi. 

Toivo Tupin 








Seminaarin osallistujat Ropsun kirkon raunioilla. 



Inkeriläisten viesti 



UUTISIA INKERISTÄ 



Ensimmäinen 
to h toriväitöskirja 
inkerinsuomalaisista 
Venäjällä 

Vadim Musajev väitteli 2. huhtikuu- 
na menestyksellisesti historian tohtoriksi 
". er.rln tiedeakatemian Pietarin historian 
msiirautissa. Väitöskirjan teemana oli 
"Inkeriläinen kysymys Venäjän ja Suomen 

liisissä suhteissa sekä maiden sisäpoli- 
ml^sa ( 1 800-luvun loppu- 1 900-luku)". 
Vieraväittelijöiden lauselmissa korostettiin 
7_ikimuksen perusteellisuutta, laajuutta 
>ekä tekijän puolueettomuutta, Inkerin- 
suomalaisten historiaa käsitellään Venäjän 

i Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan 
miehityksen pohjalta. Vadim Musajev otti 
:: eleelliseen käyttöön paljon uutta aineis- 
sa monista venäläisistä arkistoista ja sai 
siren täsmennettyä karkotettujen ja siirty- 
neiden lukumäärät. Kaksi viime vuosina 
ilmestynyttä Musajevin kirjaa on venäjän- 
kieliselle lukijalle avain kansamme histo- 
riaan. 

Vadim Musajev on 40-vuotias, hän 
:- Pietarissa syntynyt venäläinen ja on 
r. öskennellyt Pietarin historian instituutis- 
sa 1 4 vuotta. Hän on Venäjällä ensimmäi- 
rem joka on väitellyt tohtoriksi inkerin- 
suomalaisten historiasta. Aihe ei enääpe- 

: ia valtaapitäviä. 

Palvelutalon johtajat 
Jyväskylässä 

Inkeri läi svanhusten pai velutaloj em- 
~t ohtajat (7 henkilöä) kävivät 11.-15. 
maaliskuuta täydennyskoulutuksen ohjel- 
~.i" mukaisesti Jyväskylässä. Kaupungin 



ammattikorkeakoulu (projektipäällikkö 
Kaija Viitala) järjesti kurssilaisille opetus- 
tilaisuuksia, käyntejä hoitolaitoksissa sekä 
tutustutti hoitoalanhenkilöstön koulutuk- 
seen Suomessa. 

Matkaan osallistuneen Taaitsan 
palvelutalon johtaja Paavo Suomalaisen 
mukaan tämän koulutusjakson aikana so- 
vittiin, että alan opiskelijat Jyväskylästä 
tulevat säännöllisesti harjoittelemaan In- 
kerin vanhusten palvelulaitoksiin. 

Villa Inkeri kehittää 
vanhusten hoitotyötä 

Monta vuotta Inkerinmaalla toi- 
minut suomalainen hyväntekeväisyys- 
järjestö Villa Inkeri ry on saanut tälle 
vuodelle rahoitusta uuteen hankkeeseen 
Suomen raha-automaattiyhdistykseltä. 
Arkkitehti Pentti Kärjen mukaan yhdis- 
tys suunnittelee kahden rivitalon raken- 
tamista Kikkerissä sijaitsevan palvelu- 
keskuksen viereen. Taloissa tulee ole- 
maan 8 asuntoa kodittomille ja yksi- 
näisille inkeriläisvanhuksille. Rakennus- 
työt alkavat jo kevään aikana ja näin ol- 
len Kikkerissä tarjottavien palvelujen 
kirjo laajenee huomattavasti. 

Nuorille ja iäkkäille 

Skuoritsan seurakunnassa 10. huh- 
tikuuta pidettiin ensimmäistä kertaa 
Miesten päivä. Kirkkoon kokoontui yli 
50 seurakunnan pääosin ikääntynyttä 
miestä. Skuoritsan kirkkoherra Juhani 
Isosaari ja rovasti Arvo Soittu Kolp- 
panasta pitivät saarnan. Kolppanan 
nuorten miesduetto lauloi kitaran säes- 
tyksellä. 



Inkeriläisten viesti 



Samana päivänä Veera Maltsevs- 
kaja (Habalainen) luennoi Puskinin kau- 
pugissa nykyisestä suomalaisesta pop- 
musiikista IL:n Venjoen osaston (pj Ant- 
ti Pyykkönen) nuorille. 

Vähemmistökansojen 
yhtyeet lavalla 

Inkerinsuomalaisten Pietarin kuo- 
ro (joht. Olga Konkova) lauloi 27. huh- 
tikuuta isossa kansallisseurojen kansan- 
yhtyeiden konsertissa kaupungin Music 
Hallin lavalla. Pietarin kaupungin rahoit- 
tama perinteinen tilaisuus houkutteli pai- 
kalle runsaasti yleisöä. Meidän kuo- 
rollamme oli kunnia esiintyä ensimmäi- 
senä ja se sai mitalin ja kunniakirjan. 
Tuomaristo yllättyi, että yhtäkkiä kau- 
pungissa on syntynyt uusi iso (noin 80 
henkilöä) ja taitava kuoro. 

IL:n uusi 
toiminnanjohtaja 

IL:n neuvoston kokouksessa pää- 
tettiin 18. huhtikuuta mm. yhdistyksen 
uudesta toiminnanjohtajasta. Liiton toi- 
minnanjohtaja hoitaa järjestön arjen ta- 
lousasioita. Hänellä on apuna johtokun- 
ta, joka toimii yhdistyksen toimeen- 
panevana elimenä. Kahden vuoden kau- 
delle IL:n toiminnanjohtajaksi nimitettiin 
Mirja Vypiralenko. 

Mirja Vypiralenko (o. s. Byrkland) 
on syntynyt vuonna 1954 Petroskoissa. 
Hänen sukunsa (alunperin Björklund) on 
kotoisin Skuoritsan Pietilästä. Mirja kä- 
vi koulua Virossa ja siksi puhuu suju- 
vaa viroa. Leningradissa hän valmistui 
merkonomiksi. Hän on aloittanut In- 
keriläistoimintansa Kupanitsan seura- 
kunnan elpymisvaiheessa, kun Mirja toi- 
mi sen kirjanpitäjänä ja kantoi talous- 
vastuun kirkkorakennuksen kunnos- 



tamistöistä. Hatsinassa asuva Mirja on 
kokenut yrittäjä, hänellä on nykyään 
perheliike. Raha-asioiden hallitseminen 
oli yksi valteista, kun Inkerinsuomalaisten 
projektin työryhmä valitsi hänet v. 2000 
Hatsinan monitoimikeskuksen johta- 
jaksi. 

Epäystävällisyyttä 
Hatsinassa 

Hatsinan kapunginjohtaja herra 
Bogdanov on kieltänyt ilman pätevää 
syytä kansainväliset saappaanheitto- 
kilpailut kaupungin stadionilla, joiden jär- 
jestämiseen siellä Inkerin Liitto haki lu- 
paa. Olemme selvittäneet, että kenttä on 
kyseisinä päivinä vapaa. Kaupunginjoh- 
taja on yksinkertaisesti suuttunut, että 
Hatsina "ei saa tukiprojektilta mitään, 
koska rakennus kunnostettiin Druni- 
nille". Normaalikieleen käännettynä se 
tarkoittaa, että monitoimikeskuksemme 
vuokraa tilat tilasto virastolta, joka on 
Venäjän federaation eikä kaupungin 
omaisuutta (hra V Drunin on tilasto- 
viraston päällikkö). Saapasta kyllä hei- 
tämme toisella kentällä kaupungin ulko- 
puolella eikä näin ollen kaupunki saa 
edes siitä vuokramaksua. 

Samaa luokkaa on huliganismi, jon- 
ka seurauksena 15.4. vastaisena yönä 
rikottiin monitoimikeskuksen nimikilpi. 

IVladimir Kokko 
6. toukokuuta 2002, Pietari 



Noin 45- 50-vuotias vapaa 
inkerinsuomalainen nainen! 

Keski-Suomessa olisi mies 
isolla sydämellä ja koti vielä va- 
paana. 

Viljo Karppinen 

Lähteenkorvanne 

71910 Alapitkä 



Inkeriläisten viesti 



Tekstiilit ja niiden tarinat 
talteen 



Inkeriläisten tekstiilien keruu 
Mrkki Käsityömuseossa. 

Onko sinulla Inkeristä tuotu tekstiili, 
:u e: voi säilyttää, mutta jonka toivoisit 
^:'.yvän? 

Ehkä siihen liittyy jokin muisto tai 
tarina. Meitä kiinnostaa myös vanhan 
mailin mukaan tehdyt nykytekstiilit. Luo- 
taamalla tai lainaamalla sen Virkki 
Kisityömuseoon tekstiilisi tarkastetaan ja 
sen tiedot tallennetaan. Näin tekstiilisi löy- 
tää tiensä tutkijoiden tietoon. 

Pari vuotta sitten aloitettiin Karjala- 
elolla toimivassa Virkki Käsityömuseossa 
Karjalasta tuotujen tekstiilien keruupro- 
jekti. joka kohdistui erikoisesti käyttö- 
tekstiileihin. Nyt keruuta jatketaan ja sa- 
malla laajennetaan käsittämään myös 
inkeriläisten ja muiden lähialueiden väes- 
tön tekstiilejä. 

Uudella keruulla toivotaan saatavan 
kodin sisustustekstiilejä, pöytäliinoja, 
pikkuliinoja, käspaikkoja, tyynynpäällisiä, 
keinutuolinmattoja, kahvipannunmyssyjä 
ia muita, joissa on käsityötä, vaikkapa 
kirjontaa. 

Tallennamme palan esiäitien käsi- 
työtä, joka jää kertomaan Karjalasta ja 
inkeriläisistä ja josta voivat myöhemmät 
sukupolvet löytää aarteita ja mallistoa 
uuteenkin taidekäsityöhön. 



Esineet voi tuoda tai lähettää pos- 
tissa. Museo ei maksa lahjoituksista eikä 
rahdista. Tekstiilien tarkat taustatiedot ovat 
tarpeen, jotta niiden tiedot ja tarinat säily- 
vät jälkipolvien iloksi. 

Hankkeen vastuuhenkilöt ovat fil. tri, 
dosentti Pirkko Sallinen-Gimpl, perinne- 
toimikunnan puheenjohtaja sekä Jarno 
Peltonen, Virkki Säätiön puheenjohtaja. 

Virkki Käsityömuseo on perustettu 
1977 vaalimaan käsityö- ja perinnekult- 
tuuria. Museon kokoelmien pohjana on 
Tyyne-Kerttu Virkin kokoama esineistö 
mm Aunuksesta. Mutta kokoelmien laa- 
jennus ja katoavan käsityöperinteen tal- 
lentaminen on edelleen yksi museon tär- 
keimmistä tehtävistä näyttelytoiminnan 
ohella. 

Lähetä tekstiilisi osoitteellamme. 
Lahjoituksista tai lainoista otamme ilmoi- 
tuksia vastaan myös puhelimitse. 

Virkki Käsityömuseo 
Karjalatalo 
Käpylänkuja 1 
00610 HELSINKI 

Puhelin 09-757 2597 ke-pe 1 1-15/ 
tekstiilikeruu 

Fax 09-757 2587 

e-mail virkki-museum@kolumbus.fi 



Matka Tampereelle kesäjuhlille! 

Inkerikuoron tilaama bussi lähtee Kiasman edestä, Mannerheimintien 
puolelta, sunnuntai-aamuna, 14. heinäkuuta 2002, klo 7. 

Matkan hinta edestakaisin on 15 €. 

Sitovat ilmoittautumiset: Hima Saarinen, puh. 753 9496 ja Kerttu Susi, 
mih. 482 777. 



Inkeriläisten viesti 



Lapset piirustavat maailmaa 





mmm 

Alexader Mensonin, 17, tussipiirros Tallinnan näköala. 

jänä jo kolme 
vuotta toiminut 
Natalia And- 
rejeva aloitti 
kuvataide- 
opettajan 
uransa val- 
mistaudut- 



Mel- 
kein kaksi 
kuukautta 
Inkerikeskus 
ry:n tiloissa 
oli esillä Tal- 
linnan Pae- 
lukion taide- 
kerhon lasten 
töitä. Suurin 
osa niistä oli 
akvarelleja, 
mutta joissa- 
kin on käy- 
tetty tussia ja 
kynää ja muu- 
tamissa yh- 
distettyä tek- 
niikkaa. 

Taide- 
kerhon vetä- 







Artyom Traskevichin, 13, akvarelli 
Venetsiani. 



tuaan vuonna 
1997 Pietarin 
yliopistosta. 
Aktiivisena ja 
omaan työ- 
hönsä innostu- 
neena ihmise- 
nä hän on saa- 
nut lapsetkin 
kiinnostumaan 
kuvataiteesta. Kerholaisten ikä on 13-17 
vuoteen. Lapset ovat osallistuneet usei- 
hin kilpailuihin ja voittaneet lukuisia pal- 
kintoja. 

Vieno Lossenko 



Taidekerhon ve- 
täjän Natalja Andre- 
jevan akvarelli Saa- 
reman katajia. 



Inkeriläisten viesti 



11 



Ni 



'-^%;A 




■m 






Raasnoin kylän ennen sotia rakennetut talot ovat erittäin huonossa kun- 



nossa. 



Kotiseuturetki Miikkulaisiin 



Lukijamme Reino Läärä 
teki kotiseuturetken muistojen 
maisemiin syyskuun lopulla 
2001. Tässä muutama olennai- 
nen kuvaus matkalta, jonka hän 
teki poikansa Matin kanssa. 

Pietarista ajoimme Kuismalaan ha- 
kemaan serkkuani Liisa Läärää tulkiksi. 
Varmasti monet lukijat ovat jo lukuisia ker- 
toja kohdanneet inkeriläisten asumis- 
kurjuuden. Vanhat venäläiset talot ovat 
suomalaisen mittapuun mukaan arvioi- 
taessa asumiskelvottomia. Mekin jär- 
kytyimme serkkuni kodista, jossa hän oli 
\Tiosikymmenet elänyt "babuskana" hoi- 
taen lapsenlapsiaan. 

Ajoimme Toksovaan, jonka hau- 
tausmaalle on haudattu setäni Juho Läärä 
(s. 1905) eli Liisan isä. Tarkkaa hau- 
tauspaikkaa emme löytäneet, sillä hoi- 
tamattomaan hautaan oli jo pantu muita 



vainajia. Pystyimme silti paikallistamaan 
haudan sijainnin noin 20 metrin halkai- 
sijalla. Inkeriläismummot kirkon toimis- 
tossa olivat meille ystävällisiä ja puhui- 
vat suomea. Mummot varoittivat mene- 
mästä Miikkulaisiin, koska se oli kuulem- 
ma kiellettyä aluetta ja joutuisimme joka 
tapauksessa pidätetyiksi. 

Ajoimme Miikkulaisiin päin. Matkal- 
la ohitimme Lehtoinky Iän, jossa mummi, 
äitini Ida Läärä on syntynyt. Matoksi sta 
käännyimme Vuoleen kirkonkylän suun- 
taan. Etsimme kartan avulla kirkon paik- 
kaa, mutta emme löytäneet edes kiven ki- 
veä. Koko kirkko oli maan tasalla. Kirkon 
paikalla kuitenkin olimme, korkeahkolla 
mäennyppylällä tien tuntumassa. Vuoleen 
kirkossa on päässyt ripille mm. isäni 
Mikko Läärä. Oletan, että myös äitini on 
käynyt täällä kirkossa ja ehkä päässyt 
ripillekin, sillähän kuului Vuoleen seura- 
kuntaan. 



12 



Inkeriläisten viesti 



Ajettuamme jonkin matkaa Matok- 
sesta Laatokan suuntaan tulimme Mes- 
likka nimiseen kylään. Siinä kylässä on 
syntynyt isäni äiti, Liisa Läärä (o. s. Viro- 
lainen). Vuolejärven kylästä olisi pitänyt 
poiketa tielle Nässin kylän kautta Miik- 
kulaisten kirkonkylään. Isäni Mikko 
Läärä oli nimittäin Yläky Iästä ja Miik- 
kulaisten kirkonmaalle on haudattu äitini 
äiti, Liide Vaskimets/Hämäläinen (o. s. 
Varusson). Mutta metsänvartija, joka asui 
kylässä, kertoi tien sinne olevan niin huo- 
non, että sinne tuskin pääsisi maasto- 
autolla saati sitten pikkuisella Samaralla, 
jolla me ajelimme. Metsänvartijan mukaan 
Miikkulaisissa ei myöskään enää ole mi- 
tään muuta kuin metsää. Kirkonkylästä on 
jäljellä vain nimi kartassa. Hän olisi pääs- 
tänyt meidät puomista huolimatta, mutta 
uskoimme hänen sanaansa ja päätimme 
jatkaa matkaa Laatokan rantaan Raasnoin 
kylän suuntaan. 

Olimme ilmeisesti sotilasalueella, jol- 
laiseksi Miikkulaisten seutua oli meille 
etukäten esitetty. Vastaamme tuli nimittäin 
kaksi tankkia. Pelästyimme melkoisesti ja 
ajattelimme, että nyt meidät sitten pidäte- 
tään. Mutta vaunut menivät meistä piit- 
taamatta omaa tietään Laatokalle päin. Py- 
sähdyimme hetkeksi pohtimaan tilannet- 
ta, mutta päätimme men- 
nä perille, koska jo olim- 
me täällä asti. 

Tie seuraili Vuole- 
järven rantoja. Järvi oli ^|^- 
matalarantainen, lähes 
puuton ja rannoilla mel- 
koisesti soita. Sen ran- 
noilta mummi kertoi hei- 
dän käyneen poimimas- 
sa runsaasti lakkoja sil- 
loin, kun he vielä asui- 
vat Nuossovassa Laato- 
kan rannalla. Vuolejär- Kiviä ja 
ven yli oikaistiin talvis- kylään. 



aikaan myös reellä ja hevosella ostos- tai 
myyntimatkoille Pietariin. 

Löysimme oikean haaran päätieltä 
Raasnoin. Ja millainen tie! Varmasti yli 60 
vuotta vanha mukulakivistä tehtyjä mel- 
ko leveä, mutta äärettömän kuoppainen 
tie. Ja lisäksi sen vieressä oli kyltit venä- 
jäksi. Liisa ja kuski käänsivät meille, että 
alueella on kulku kiellettyjä että kyseessä 
on sotilasalue. Liisa olisi halunnut arkana 
kääntyä takaisin, mutta me jatkoimme 
matkaa. 

Tie vain huononi. Paikoitellen kuopat 
olivat varsin syviä ja Samaralla saimme 
mutkitella puolelta toiselle tai ajaa vain 
matelemalla. Ihme, ettei pohja ottanut kiin- 
ni. Tiestä poikkesi useita metsäteitä, jotka 
näyttivät olevan vielä huonommassa kun- 
nossa. Niitä pitkin ei olisi voinut ajaa 
autolla missään tapauksessa. 

Jatkoimme sitkeästi matkaa. Lopul- 
ta tuli vastaan puomi. Kulkumme loppui. 
Mutta olimme tulleet perille. Pari kolme 
vanhaa ränsistynyttä, ilmeisesti ennen so- 
tia rakennettua taloa seistä kökötti venä- 
läisittäin "remontoituina". Ja jossain oli 
kai ihmisiäkin, koska talon edessä seisoi 
auto. Nousimme kävelemään. Raasnoin 
kylä! Laatokan ranta. Se ranta oli noin 200 
metrin päässä ja Laatokka aukeni aava- 





kuoppia - tällaiselta näyttää tie koti- 



Inkeriläisten viesti 



13 



ia -prranomana merena. 
V«ri: matalaa hiekka- 
-1TT7X+ kivikkoa ja met- 
svf M. Kauempana nä- 
*-.- iLilastajien veneitä. 

Olimme muistojen 
-irr\i : a Laatokka, josta 
^ttt-tt aina paljon puhui. 
?-Li>:ioista pohjoiseen 
nr-r 3—1 kilometrin pääs- 
si :l2>i Nuossovan kylä, 
os*e zsimmi asui viimek- 
in Ntikulaisten aikaan. 
>e kylä oli saman Laato- 
in rannalla, jossa nyt 
^soimme ja sen rannat 
rtr.ar samanlaisia, joita 
r>* näimme. Mutta tietä sinne ei enää 
:«2ol Oli suurta metsää. Ehkä sinne oli 
cici polku olemassa. Kartan mukaan näin 
:»j_ Mutta emme nyt sinne lähteneet. Olim- 
rse varustautuneet huonosti umpi-metsä- 
".alukseen. Myöskään kuskimme ei ol- 
In varautunut siihen, että kävelisimme 
Nuossovaan asti. Se olisi kuitenkin vienyt 
Eestakaisin 3-4 tuntia. Lisäksi pelotti 
Raitis, että olimme kaikesta huolimatta 
>j\^ttomalla alueella ja kiinnijoutuminen 
Nuossovassa olisi tietysti vielä pahempi 
thtu. kuin joutua kiinni Raasnoissa. 

Ajattelimme tulevamme joskus vie- 
lä uudelleen matkalle retkivarusteissa, tar- 
peeksi aikaa ja mukanamme kaikki tarvit- 
sivat kulkuluvat 

Tulimme johtopäätökseen, että 
ilaeella liikkumiskielto johtui todella soti- 
lasalueesta. Kyseessä oli ilmeisesti jokin 
srnpumaharjoitusalue. Ehkä emme olleet- 
\*xn kovin pahasti lakia rikkomassa. 

Katselimme karttaa. Tuttuja nimiä. 
Tcserova, jossa mummi myös aikoinaan 
äscl Sitten Kaavani, tämänkin nimen olen 
KZoin tällöin kuullut mummilta. Niissä 
Taioissa mummi ja tietysti myös isäni 
V-^crvat aikoinaan. Laatokalla soutelivat 




Laatokka aukenee aavana rannattomana merenä 
kirjoittajan Matti Läärän ja hänen serkkunsa Liisa 
Läärän takana. 



ja kalastivat. Laatokka näytti luontonsa ja 
kauneutensa. Saatoimme itse omin silmin 
todeta, että ei mummi turhaan Laatokan 
kauneutta ylistänyt! 

Raasnoin kylässä mummi kävi lap- 
sena kansakoulua. Pitkä matka tehtiin 
umpihangessa hiihtäen. Ei ollut mahdol- 
lista käydä joka päivä kotona, vaan Raas- 
noissa yövyttiin. Kaikkiaan mummi kävi 
koulua vain kolme viikkoa. Hankala mat- 
ka, varsinkin talvituiskuilla ja pakkasil- 
la, lopetti koulunkäynnin. Vanhinta lasta 
tarvittiin kotona myös työapuna. Ilmeises- 
ti Linda, Hilda ja Arvikin (mummin sis- 
koja ja veli) kävivät jonkin aikaa koulua 
Raasnoissa. Nuorempien sisarusten koulu- 
paikkaa ei ole tiedossa. 

Otimme kuvia, kosketimme Laato- 
kan vettä, ihailimme luontoa. Sitten kään- 
nyimme paluumatkalle. Enää ei pelko käy- 
nyt mielessä. Olimme käyneet Laatokal- 
la! Yksi unelma oli täyttynyt. 

Paluumatka sujui iloisen ja vapautu- 
neen tunnelman vallitessa. Emme tul- 
letkaan pidätetyiksi! 

Paluumatkalla poikkesimme Pis- 
karjovon Hautausmaalla. Sinne on hau- 
dattu isäni Mikko Läärä. Hän kuoli näl- 



Inkeriläisten viesti 



kään Leningradin piirityksen aikana 8. 
huhtikuuta 1942 Leningradin sairaalassa. 
Liikuttuneina raskaista muistoista laskim- 
me kukat muistopaadelle. 

Hotelli Moskovan luona maksoimme 
kuskille Amerikan dollareina noin 400 
markka. Siihen hintaan kuskimme oli ollut 
kanssamme yli kuusi tuntia ilman ruokaa 
tai juomaa. 



Kotiseutumatka, joka Miikkulaisten 
lisäksi sisälsi muitakin suvullemme mer- 
kittäviä paikkoja, oli lopultakin toteutunut 
Muistot oli siirretty uudelle sukupolvelle. 
Ehkä aikanaan lapsenlapset vuorostaan 
haluavat käydä tutustumassa isovanhem- 
pien maihin. Tämäkin on elämän rikkaut- 
ta! 

Reino Läärä 



Kiitoksia, Karjala, 
että otit vastaan. 
Minuakin varjella 
sait kuin äiti lastaan. 
Laineesi niin vienoiset 
kutsuivat kuin kehtoon. 
Kipujani lievensit 
aamuin sekä ehtoin. 

Mielipaha kaunoineen 
pikkuhiljaa suli, 
neitosi kun kaunoinen 
vaimokseni tuli. 
Osasithan tarjoilla 
meille paljon hyvää. 
Teemme sulle, Karjala, 
kumarrusta syvää. 



Armas Hiiri 

ja tietenkin halutaan kuulla 
että ei. 

Miksi pitäisi valehdella? 

Katkeria olemme. 

Eihän kukaan pyytänyt meiltä anteeksi 

vääryyttä 

eikä 

vääryyttä korjannut. 

Katkera muisto herättää 
katkeran tunteen. 
Minkä sille voi? 

1989 



Vuonna 1949 Omskissa 

meille ilmoitettiin 

kahdenkymmenenneljän tunnin 

lähtöpakko. 

Asuminen isoissa kaupungeissa 

meiltä oli kielletty. 

Kotiinpalu oli kielletty myös. 

Kielletty oli kaikki 

mikä on oikeata oikeassa maassa. 

Kielikin oli kielletty. 

Nyt meiltä kysytään 
olemmeko katkeroituneita 
tai vieläkö olemme katkeria 
valtiolle 



Aitoa suomea kuuntelin, 
salaista sanaista musiikkia, 
pitkiä vokaaleja, 
jyliseviä konsonantteja, 
Jumalaa ylistäviä. 

Vielä nytkin suomea kuuntelen niin, 

kuin kuuntelin 

aikoja sitten 

kaukana kotimaastani 

Äänisj arven takaisessa 

Shalassa 

radiolaitteesta 

kielletyillä radioaalloilla 

hiljaisina pakkasöinä. 



Inkeriläisten viesti 



15 



ARMAS PAAKKONEN 



in memoriam 

5e oc uskomatonta. Ruotsin Inkeri- 
Iiitoc kiz^B^cheenjohtaja Armas Paak- 
konen cö oh aina ensimmäisessä rivis- 
sä TT^fr":Ssessä työssä Ruotsissa, on pois- 
sa. Ai— i£s y&a oli aina koko innollaan 
inkeriäesösi toiminnassa ja joka ei kos- 
kaan 5£fi££?>i voimiaan, ei enää ole kans- 
sanne Armas, joka aina vaati itseltään 
enbzi "H-asa myös odotti toisilta, että he 
su*x "jrSTvat ne tehtävät, jotka he olivat 
otooe^ tehdäkseen, jättää suuren tyh- 
jiön, yxi kuitaan ei voi täyttää. Hänen tie- 
töitä, ihmistuntemuksensa, työkapasi- 
teeaaa. cronisaatiokykynsä, huumorin- 
sa. T-aT^a. huolehtimisensa sekä ihmisis- 
tä e^I jocminnasta ja järjestyksen tajunsa 
mkrrv aina muistamaan, me jotka saim- 
me cC* yhteistyössä hänen kanssaan. 

Jk? erittäin nuorena - kouluvuosina 
- Att52s joutui mukaan MSKrhon (Möln- 
ä£s Sccnkhibb), jossa hän paitsi sitä, että 
xkr^r km pelasi jalkapalloa myös aloitti 
\3rt52m seuran sihteerinä, koska hän osa- 
sr seti suomea että ruotsia ja se auttoi 
hird röytäkirjojen tekemisessä. Kaikki 
pcyäkirjaL lehtileikkeet ja muut arkisto- 
niseraalit hän myös kokosi ja säilytti, niin 
zd hsi esimerkiksi noin vuosi sitten kir- 
joa :akan historiikin urheilukerhosta ja 
>c >a: hyvän menekin vanhojen pelaajien 
teycnodessa sekä muidenkin, jotka ilolla 
rn^^ehvat kaikkea MSK:n nimissä jär- 
;e>^sr>ä yhteistä toimintaa, kuten kaikki 
iscssrmhlat ja suomalaisten filmien näytän- 

Muutettuaan vaimonsa ja kahden 
Ls^nsa kanssa Boräsiin, Armas liittyi 
Sorisin Inkeri-kerhoon. 1967 hänet valit- 
tnn sihteeriksi. Tätä virkaa hän hoiti vuo- 
sen I9 T 3, jolloin hän otti tauon johtokun- 



nan työstä tullakseen takaisin 1983 pu- 
heenjohtajana. Tässä toimessa hän oli 
vuoteen 1996, jolloin hän sairastui ja jätti 
sen niin kuin myös puheenjohtajan toimen 
Ruotsin Inkeri-liitossa. Liiton johtokuntaan 
hänet valittiin 1965, sihteeriksi 1970 ja pu- 
heenjohtajaksi 1977. Hänellä on siten kaik- 
kien aikojen ennätys - yli 30 vuotta joh- 
tokunnassa ja niistä 20 puheenjohtajana. 
Viimeiset vuodet hän oli liiton kunnia- 
puheenjohtaja ja- toivuttuaan sairaudes- 
taan - vitaali sellainen, joka yhä enem- 
män omisti voimansa kirjoittamiselle, ja 
sen olemme nähneet erikoisesti lngria- 
Iehden palstoilla. 

Ruotsin Inkeri-liiton puheenjohtaja- 
na Armas huolehti aina jäsenmäärästä ja 
painotti useasti, miten tärkeää on saada 
uusia jäseniä kerhoihimme ja tarjota heille 
sellaista toimintaa, mikä myös saa heidät 
pysymään jäseninä. Siksi hän myös oival- 
si aikaisin, että täällä Ruotsissa meidän toi- 
minnassamme on käytettävä ruotsin kiel- 
tä niissä yhteyksissä Joissa muuten olisi 
vaara, että esimerkiksi inkeriläisten jäl- 
keläiset, jotka eivät enää puhu suomea 
mutta silti tuntevat yhteenkuuluvuutensa 
juuriinsa, heidän ruotsalaiset omaiset tai 
muut kiinnostuneet voisivat jäädä suljetuiksi 
ulkopuolelle. 

Armas toimi tehokkaasti inkeriläi- 
sen yhteistyön puolesta inkeriläisjärjestö- 
jen kanssa Suomessa, Inkerissä, Karja- 
lassa ja Eestissä. Hän otti innolla osaa nii- 
hin inkeriläisiin yhteistyökonferensseihin, 
jotka järjestettiin vuodesta 1989. Viimeksi 
hän osallistui kolmanteen yhteistyökon- 
ferenssiin Petroskoissa viime vuoden tou- 
kokuussa. Edellisissä kahdessa hän oli 
mukana liiton puheenjohtajana. Hän on 



16 



Inkeriläisten viesti 



myös edustanut Ruotsin Inkeri-liittoa 
ulkosuomalaisparlamentissa. 

Kun neuvostovalta romahti ja saa- 
tiin mahdollisuus pitää yhteyttä heimo- 
veljiimme järjestötasolla. Annas painos- 
ti, että vuosikymmenien aikana meillä 
Ruotsissa oli ollut mahdollisuus saada kou- 
lutusta demokraattiseen ajattelu- ja työ- 
tapaan kerhotoiminnassa. Siksi velvol- 
lisuutemme on levittää näitä tärkeitä pe- 
riaatteita heimoveljillemme. koska heillä 
ei ollut samaa mahdollisuutta kommunis- 
tisessa yhteiskunnassa, jossa he olivat 
kasvaneet ja saaneet koulutuksensa. Nii- 
hin kahteen SIDA-projektiin Jotka Ruot- 
sin Inkeri-liitto vei läpi Inkerissä, hän otti 
osaa luennoimalla demokraattisesta ker- 
hotoiminnasta. Suurine ja luotettavine ko- 
kemuksineen yhteistyötoiminnasta ja pe- 
dagogisine taitoineen hän osasi välittää 
ideoita ja tietoja, jotka ovat olleet hyödyk- 
si kotimaisten inkeriläisjärjestöjen aktiivi- 
sille ja usein erittäin intomielisille mutta 
demokraattiseen ajattelutapaan perehty- 
mättömille johtokunnanhenkilöille. 

Armaksella oli lahja innostaa ja saa- 
da mukaansa kuuntelijansa sekä puhujan- 
paikalta että kertojana yksityisissä keskus- 
teluissa. Hän oli aina hyvin valmistautu- 
nut ja osasi esittää ajatuksensa sekä va- 
kavuudella että huumorilla aina tilanteen 
mukaan. Pilke silmässä hän välillä käytti 
venäläisiä sanontoja tai inkeriläisiä mur- 
resanoja myös vakavissakin puheissaan. 
Varsinkin tämä sai vanhemmat inkeriläiset 
samastumaan vanhoihin aikoihin Inke- 
rissä. 

Oli pitkään puhuttu siitä, että 
ruotsininkeriläisten olisi kirjoitettava oma 



historiansa. Armas oli asian innokkaim- 
pia esipuhujia ja myöhemmin myös yksi 
niistä, joka tarjosi eniten omia tietojaan, 
kun työ alkoi ja vietiin läpi. Hän oli väsy- 
mätön keräämään ja tarkistamaan fakto- 
ja, hankkimaan valokuvia ja suoranaisel- 
la salapoliisityöllä identifioimaan henki- 
löt kuvissa, sillä - niin kuin hän monasti 
painotti -jokainen henkilönimi oikealla 
paikalla kirjassa tekee sen mielenkiintoi- 
semmaksi ja arvokkaammaksi lukijalle. 
Silloin hän ajatteli etupäässä niitä inkeri- 
läisiä jälkeläisiä, jotka sen kautta ehkä 
voisivat löytää isoisänsä tai jonkun muun 
vanhemman sukulaisensa kuvastaja teks- 
tistä historiakirjassa ja ostaa sen ja var- 
sinkin lukea sen. 

Samoin hyvin tarkkaan hän halusi 
saada dokumentoiduksi ja lajitelluksi sen 
materiaalin inkeriläisistä ja heidän toimin- 
nastaan täällä Ruotsissa vuosikymmenien 
aikana, joka oli hänen omassa tai liiton 
arkistossa. Viimeisillä voimillaan hän kävi 
läpi kaikki omat, Boräsin Inkeri-kerhon ja 
liiton äänitteet, kaitafilmit ja videofilmit 
sekä negatiivit ja teki niistä tarkat luettelot 
usein vielä kommentein sisällöstä, niin että 
mahdolliset tulevat tutkijat voisivat helpom- 
min muodostaa itselleen yleiskuvan aineis- 
tosta. Nämä luettelot hän valmisti ja lä- 
hetti liitolle aivan ennen pääsiäistä, jolloin 
hän sai tiedon vaikeasta sairaudestaan. Se 
on niin väärin, että sairaus otti hänet meil- 
tä pois aivan liian aikaisin. 

Tulemme aina muistamaan Armasta 
hyvänä johtajana ja lämpimänä ihmisenä. 
Armas! Kaipaamme sinua! 

Inkeri Peterson 



Armas Paakkosen vaimo Gun 
kiittää lehtemme kautta kaikkia, jot- 
ka ovat kunnioittaneet Armasta hä- 
nen poismenonsa johdosta. Sydämel- 
linen kiitos kaikesta osanotosta ja kai- 



kista kunnianosoituksista, mm. lahjoi- 
tuksista Mariakotia varten Skuoritsas- 
sa. 

Kiitollisuudella Armas Paakkosen 
omaiset Gun, Anders ja Maria. 



Inkeriläisten viesti 



17 



INKERI-LIITON KESÄJUHLAT 



TAMPEREELLA 13.-14.7.2002 

-^sza/a ohjelma (päivitetty kokouksessa 22 A. 2002) 



?E3JA\TAI 12. 7. Haiharan taidekeskus 

v -l " inkeriläisten taiteilijoiden näyttelyn 
ivajaiset 

1 -5 1 A_\JAI 13. 7. Sampolan koulu/ 
- ' 1 m pisto os. Sammonkatu 2 

iuhlakanslia 

myyntipöydät, näyttelyt luokissa 
. .-'.1 kyykkää Sampolan läheisellä 

kentällä 

Ilmoittautumiset 

Oskari Toivokainen 

p. 09-534 875 
-*2 suomen ja venäjänkieliset 

kiertoajelut omilla busseilla, 

lähtö Sampolasta; 

kävelykierros keskustassa (su-ke), 

lähtö Keskustorilta, 

Vanhan kirkon edestä 
". I— 13 lounas 
-- 1 ~ kahvio avoinna 
-5-15 päiväjuhla 

YHTEISLAULU "Nouse Inkeri"; 

TERVEHDYSPUHEET; 

KUOROLAULUA; 

ESITELMÄ; 

KANSANTANSSIA; 

KUOROLAULUA; 

LAUSUNTAA; 

KUOROLAULUA; 

tervehdykset. 
15-17 seminaari "Inkeriläinen - 

inkerinsuomalainen - 

suomalainen" 

puheenjohtaja Lassi Saressalo 
'. 3 illanvietto Haiharan 

taidekeskuksessa, 

Kaukajärvi 

TERVEHDYKSET; 

TUTUSTUMINEN 

TAIDENÄYTTELYYN; 

KUOROLAULUA; 

ESIINTYMISIÄ 

ULKOLAVALLA, 

PIHANURMELLA, 

PORTAILLA; 

TANSSINOPETUSTA; 



KARAOKEA; 
YHTEISLAULUA; 
vapaata seurustelua. 
Kartanon kahvila avoinna 

SUNNUNTAI 14.7. 

10 jumalanpalvelus Tuomiokirkossa, 

Tuomiokirkonkatu 3 

Tuom iokirkkoseurakun ta, 

saarnaa Jouko Sihvo 

Sampolan koulu/työväenopisto 

os. Sammonkatu 2 
9- juhlakanslia avataan 
11-13 lounas 
9-17 kahvio avoinna 
13-15 pääjuhla 

YHTEISLAULU "Nouse Inkeri"; 

AVAUS; 

KUOROLAULUA; 

TANSSI- JALAULUES1TYS; 

JUHLAPUHE, Toivo Iho; 

KUOROLAULUA; 

YHTYELAULUA; 

MAAMME-LAULU. 

♦ Yhteisruokailua tarvitsevat ryhmät ennak- 
koilmoittautuisivat (edes arvio) Tampereen kult- 
tuuritoimistoon (ulla.majamaa@tt.tampere.fi). 

♦ Muistutamme niitä, jotka eivät vielä ole 
majoitusta varanneet, että viime lehdessä oli 
siihen liittyvät puhelinnumerot. 

♦ Sampolan koulun luokissa on yhdis- 
tyksien mahdollisuus myydä erilaista 
materiaaliaan. Myyntipöytävarauksia voi 
tehdä Tampereen kulttuuritoimistosta 
ullajniajamaa@tt.tampere.fi. 

♦ Tiedoksi niille, jotka eivät tule ryhmän 
kanssa ja omilla linja-autoilla. 

Bussiyhteys Haiharan kartanoon il- 
lanviettoon on linja 15 KESKUSTOR1- 
KAUKAJÄRVI, lauantaisin 15.07, 15.52, 
16.37, 17.22, 18.07, 18.52, 19.37. 

Aikataulu löytyy netistäkin. 

OHJELMA PÄIVITTYY KOKO A JAN- 
MUUTOKSET MAHDOLLISIA 

INKERILIITTO 



Inkeriläisten viesti 



Tapahtumakalenteri 



Suomen Inkeri-liitto ry:n 
jäsenmaksu 2002 

Viime lehden välissä oli 
tilillepanokortti, jolle ne yksityiset 
henkilöt, jotka haluavat kuulua 
Suomen Inkeri-liitto ry:hyn henki- 
löjäseninä, voivat maksaa tämän 
vuoden jäsenmaksun 5 €. Niillä 
paikkakunnilla, missä toimii Suo- 
men Inkeri-liiton jäsenenä kuulu- 
va paikallinen seura, kerätään seu- 
ran toimesta siihen kuuluvilta jä- 
seniltä oma erillinen jäsenmaksu. 

Suomen Inkeri-liiton 
hallitus 



Turun seudun Inkeri-seura ry 

29.09 - Syyskokous 

Mikkelinpäivänjuhla 
02. 1 1 - Pyhäinpäivän kunniakäynti Turun 

hautausmaalla Inkeriläisten 

muistomerkillä 
26.12- Joulujuhla 

Kaikki tilaisuudet pidetään Kupittaan 
seurakuntakodissa, Sikkalankatu 4, 
kello 14.00 

Juhannusmatka Pietariin 21.-23.6. 

Matkan hinta vielä avoin samoin matka- 
ohjelma. Majoitus Pietarissa hotellissa, 
käynnit sekä Keiton että Skuoritsan 
juhlilla ja jumalanpalvelus Pyhän Marian 
kirkossa. Mennen tullen ostoksia 
Viipurissa. Tiedustelut ja ilmoittau- 
tumiset Pirjo Tiensuu p. 02-253 0370 
ja Raija Örling 02-439 7584. 



Ruotsin Inkeri-juhla 14.-16.6.2002 

Eskilstunnassa St. Eskilkoulun tiloissa, 

Smedjagatan 3-5 

Perjantai, 14.6. 

klo 1 8.00 - Poppiparipelin karsintaottelut 

Lauantai, 15.6. 

klo 12.00 - Juhlakanslia avataan 

klo 10.00 - Poppi Open joukkuepeli 

klo 13.00 -Loppuottelut 

klo 17.00 - Inkeri-ilta St. Eskilkoulun 

aulassa 
Sunnuntai, 16.6. 
klo 08.00 - Jumalanpalvelus Forsin 

Kirkossa 
klo 10.00 - Kirkkokahvit ja lopettajaiset 

kirkon seurakuntatalossa 

Majoituksen voi saada hotelli 

Smedenissa, Drottningatan 9. 

Hinta 375 kr aamiaisen kera. 

Puh. 016-150 000. 

Halvemman majoituksen voi saada 

Viistän matkailutalossa. 

Puh. 016-513 080. 

Inkerinsuomalaisten 
ja paluumuuttajien taidenäyttely 

Haiharan taidekeskuksessa 
Kaukajärvellä 13.-31.7.2002 
Avajaiset 12.7.2002 klo 18. 
Taideseminaarija -kurssi 20.-27.2002 
Majoitus osallistujille 
Retkeilymaja, Sorinkatu 16 
(omat lakanat, keittiö käytössä). 
Tiedustelut Viktor Kaipiainen 
p. 0400 696 242 

Skuoritsan kirkon Ruotsin avun 
postisiirtotilinumero on muuttunut. 
Nykyään se on INGRIA, 24 50 52-6. 
Kirjoittakaa että lahjoitus on tarkoitettu 
Skuoritsa kirkolle. 



Inkeriläisten viesti 



19 



Frimärksserie 


75 kr 


Ronkonen: Laps Inkerin 


100 kr 


Nouse Inkeri, grammofonskiva 


25 kr 


Nevalainen: Inkeriläinen siirtoväki 


100 kr 


Lauri Santtu, grammofonskiva 


25 kr 


Mesiäinen: Maria Kajavan pitkä 








taival 


110 kr 


Karta, von Köppen 


50 kr 










Virtaranta: Inkeriläisiä sananlaskuja 


70 kr 


Vykort, Haparanda, tackplatta 


lkr 










Mooses Putron elämäkerta 


30 kr 


Vykort, Örebro, minnessten 


lkr 










Iho: Hietajyvä 


40 kr 


Vykort, Flicka i Tuutaridräkt 


2,50 kr 


Alexander Störgren: Mutkainen tie 




Kavajnäl, vapen 


10 kr 


vapauteen 


150 kr 


Gratulationskort, stort 


10 kr 


Adressi 


40 kr 


Gratulationskort, litet 


10 kr 


Kavajnäl Inger manlands flagga 


20 kr 


Tuuli: Inkeriläisten vaellus 


75 kr 


Metiäinen: Inkerin ev.lut kirkon 








350 v. 


50 kr 


Isien usko, muistojulkaisu 


10 kr 










Tarra, Inkerin lippu 


5kr 


Kemppi: Fenno-Ingrian lauluja 


5kr 










Randefelt: Inkeri, Tiekartta 


100 kr 


Hammarström: Ingermanländarna 








som flydde tili Sverige 


15 kr 


Randefelt: Keski-Inkeri, Kartta 


100 kr 


Lilja - flyktingflickan frän 




Inkerin ristiviiri 


225 kr 


Ingermanland 


30 kr 










Huovinen (red.) Ingermanland 


100 kr 


Himiläinen: Främmande fosterland 


50 kr 










Kuusi: Maria Luukan laulut 


40 kr 


Hiiva: Förvisningen 


50 kr 










Sverigeingermanländarnas historia 


250 kr 


Ojala: Suomi näkyy 


75 kr 


Savolainen: En svensk i 




Ojala: Pitkä kotimatka 


75 kr 


partisankriget 


150 kr 


Kuortti: Kirkossa, keskitysleirillä 


75 kr 


Savolainen: Suomalainen 








sissisodassa 


150 kr 


Kuortti: Veljeni sotavangit 


75 kr 










Häkkinen: Bort tili det land 


150 kr 


Miettinen: Inkeriläiset 








maaton kansa 


75 kr 


Kirjatilaukset ottaa vastaan: 




Sihvo: Inkerinmaalla 


75 kr 


Viktor Aitman 
Linbanev. 6 




Kolomainen: Inkerin toisinajattelijat 


25 kr 


43833 LANDVETTER 
puh. ja fax 031-916 602 




Survo: Neljäs tuuli 


50 kr 


maksut RIL:n postisiirtotilille 173888-9 





inkeriläisten 

VIESTI 



8/2002 



m:- 




Inkeriläisten viesti 
Toimisto 

Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset, 

jäsenmaksut ja tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpylänkuja 1 , 006 1 

Helsinki. Puh. (09) 793 796 

ti klo 1 8.30 - 20, Annikki Kelo. Postisiirtotili 

800012-306364. 

Pankki Nordea 101030-1085026. 

Ilmoitukset / € 

1 1 sivu 250 € 

V 2S ivu 135 €, Vi sivu 85 € 

Kuolinilmoitukset 17 € 

Kiitos- ym. ilmoitukset 10 € 

Tilaushinta 2002 

25 € kotimaahan, Ruotsissa 260 kr, muualle 

30 €/v (300 kr/v) 

Pääasiamies Ruotsissa 

(hoitaa lehden tilaukset): Viktor Aitman 

Linbanev. 6, 43833 Landvetter, 

ulkomailta: SE-438 35 Landvetter. 

Puh. ja faksi 031-916 602 

v_aitman@spray.se 

Ruotsin Inkeri-liiton postisiirtotili 

173888-9 

Sivistyssäätiö 

Hallituksen pj Toivo Makara 

Säätiön postiosoite: 

Vellamonkatu 27, 08 1 00 Lohja 

Postisiirtotili 800016-1466601 

PankkiMerita 103150-1202761 

Toimitus 

Päätoimittaja Toivo Tupin 

S 0405783894 

Toimitussihteeri Izabella Sihvola 

S 0415191250 

Toimituksen osoite 

Hämeentie 103 A, 00550 Helsinki, 

puh. ja faksi (09) 827 4796 

Internet http://www.mkeri.com 

Sähköposti inkerinviesti@suomi24.fi. 

Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy 

Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa. 

Aineisto toimitukseen edellisen kuukauden 

15. päivään mennessä. 

Julkaisija Suomen Inkeri-liitto ry. 

Puheenjohtaja Toivo Iho, 

Rauduntie 5 D, 02130 Espoo 

puh. (09) 455 78 38 




Inkeriläisten ja karjalaisten hei- 
moveteraanien ry:n puheenjohtaja 
Aleksanteri Dubbelman onnittelemassa 
Armas Juonolaista Espoosta. Taustal- 
la kunniamerkeillä palkittuja Juho 
Melnikov Lahdesta, Aleksanteri Sa- 
lenfors Ruotsista ja Toimi Järnä Ukrai- 
nasta. 

Veteraanit kokoontuivat 

Parolan panssariprikaatissa Hä- 
meenlinnan lähettyvillä 5.-7. heinäkuuta 
pidettiin heimoveteraanien kesäjuhlat, jot- 
ka alkoivat emerituspiispa Leino Hassisen 
pitämällä kenttähartauksella ja lippujen- 
nostolla.Pääjuhlan avasi yhdistyksen pu- 
heenjohtaja Aleksanteri Dubbelman. Puo- 
lustusvoimien tervehdyksen toi panssari- 
prikaatin komentajan sijainen everstiluut- 
nantti Ari Parkkola. Juhlassa esiintyivät 
Hattulan sotaveteraanikuoro sekä Parolan 
varuskunnan soittoyhtye, joka toi juhlaan 
nykyaikaista musiikkia. Heraldikko Kari 
K. Lauria esitelmöi juhlaväelle Inkerin ja 
Karjalan lipuista vaakunoista ja kunnia- 
merkeistä ja niiden historiasta. Veteraanit 
laskivat seppeleen sankarien muistopat- 
saalle. Heimoveteraanit kävivät myös 
panssarimuseossa Parolannummella ja 
tykistömuseossa Hämeenlinnassa. 

Teksti ja kuva: Viktor Hyyrönen 



Inkeriläisten viesti 



Yhteiset 
ilomme juhlat 




) 



Hyvä lukija, kun tämä lehtemme nu- 
mero saapuu kotiisi, helteinen, kaunis ja 
tapahtumarikas kesä on jo ohi! Mutta se 
säilyy mielessämme, jokaisella oma kesä 
omine elämyksinemme. Toivottavasti leh- 
temme aiheet ja jutut palauttavat mieleesi 
kesän tapahtumia ja kertovat siitä, mikä 
on itsesi kohdalta jäänyt näkemättä ja ko- 
kematta, tai rikastuttavat ja tuovat uuden 
näkökulman nähtyyn ja koettuun. Olihan 
mennyt kesä 2002 tosiaankin niin vilkas, 
että harva ehti kaikkiin inkeriläisten ke- 
sätapahtumiin, puhumattakaan muista 
kesän riennoista. Loppukesän kauniista 
ilmoista ja lämmöstä nauttien on miele- 
kästä muistella tapahtunutta selaillen va- 
lokuvia ja miettiä ilman mitään kiireitä. 

Kaikissa kesäjuhlissa on ollut run- 
saasti väkeä. Kansa tulee kesätapahtumiin 
hyvinkin kaukaa, yksitellen, ystäviensä 
mukana ja isoina porukkoina. Into panee 
ihmiset liikkeelle, elävä into ja rakkaus 
omia juuria kohtaan vie heidät esiintymään 
yleisön eteen lavalle, piiriin nurmikolle ja 
juhannuskokon ympärille. Usko siihen, että 
perinteen jatkaminen on tarpeen, ja toivo, 
ettei se lopu meihin ja tähän päivään ke- 
räävät inkerinsuomalaisia maailman eri 
kolkilta juhannusjuhliin Inkeriin ja kesä- 
juhliin kaikissa niissä maissa, missä meitä 
eniten asuu - Suomeen, Ruotsiin ja Viroon. 
Vaikka kansamme onkin jaettu pirstaleik- 
si, niin tällaisissa kesätapaamisissa tulee 
voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. 

Muistan hyvin sen ihanan sanoin 
kuvaamattoman tunteeni, jonka koin elä- 
mäni ensimmäisillä inkeriläisten kesä- 
juhlilla, ne olivat ensimmäiset juhannus- 
juhlat Inkerissä viidenkymmenen vuoden 
tauon jälkeen. Vapaasti sai olla yhdessä, 




puhua ja laulaa 
omalla kielellä. 
Salkoon oli nos- 
tettu viljan kel- 
tainen punasini- 
ristilippu, tästä ei olisi voinut kuvitellakaan 
muutama vuosi sitä ennen. Kulkiessani 
monituhantisen juhlaväen joukossa en ol- 
lut uskoa korviani, kaikki ympärillä puhui- 
vat, haastovat ja luativat suomea. Väki- 
joukosta kantautui lapsesta asti kotona 
kuultua murretta, tunnistin sen omaksi ja 
menin kysymään tuntemattomilta puhujilta, 
miltä paikkakunnalta he ovat kotoisin. He 
olivat Hakajasta, se kylä on samalla 
Kurkulan niemellä, missä oli isänikin kylä, 
josta jäljellä on vain kylätie, talojen kivi- 
jalat ja muistot ja kieli. Kieli, joka minulle 
oli ensimmäinen elämässäni, kieli, jolla opin 
puhumaan, kieli, jota puhui minulle 
mummoni ja jonka opin häneltä. Se oli ilon 
tunne. Sama, kun tuhansien kasvojen jou- 
kosta tunnistat tutut ja rakkaat kasvot. 
Miten ihminen onnistuu siinä? Sitä ei joka 
päivä kysellä, mutta meiltä kysellään usein, 
oletko tosiaankin suomalainen, millä 
todistat sen. Todistusta kaipaavat saavat 
tulla kesäjuhliin omin silmin katsomaan, 
että me olemme. Olemisen tunnetta on 
vaikea esittää, se on, tai sitä ei ole. Niin 
kauan kun minä muistan, että olen suo- 
malainen, minä olen se. 

Kesäjuhlissa, missä ne pidetäänkään, 
me kohtaamme, kartutamme muis- 
tojamme, voimistamme yhteyksiämme ja 
olemme iloisia kaikesta tästä. 

Ne ovat yhteiset ilomme juhlat. 

Päätoimittaja 
Toivo Tupin 



Inkeriläisten viesti 



Juhannusjuhlat lehmusten 
ja tammien alla 




Uudistunut Toksovan kirkko, jos- 
sa neuvos toaikoina oli klubi ja elokuva- 
teatteri, on jälleen avannut ovensa seu- 
rakuntalaisille. 

Inkerin, Venäjän ja Suomen liput 
liehuivat 22. kesäkuuta pitkissä tangoissa 
Toksovan kirkon edessä. Ensimmäisen 
kerran IL:n juhannusjuhlat järjestettiin kir- 
kon pihassa. Aamulla väki kokoontui 
juhannusjuhliin 2002 Toksovan kirkkoon. 
Juhlallisen jumalanpalveluksen toimitti pas- 
tori Arvo Survo ja Toksovan kirkkoherra 
Esko Haapalainen saarnasi. Kahden- 
kielistä jumalanpalvelusta täydensivät 
Hatsinan seurakunnan kuoron laulut sekä 
A. Survon esiintyminen poikineen. 



Konserttilava ja penkit oli rakennet- 
tu kirkon oikealle puolelle lehmusten ja 
tammien ympäröimälle nurmikolle. Kirkon 
takana tarjottiin kenttäkeittiössä valmistet- 
tua hernesoppaa ja seurakuntatalon kah- 
vit. Kaikki siellä oli mukavaa: jopa las- 
tenleikkipaikka ja myynti tiskit olivat lä- 
hellä. Juhlat avasi pj Aleksanteri Kirjanen, 
tervehdyspuheet pitivät Inkeri Peterson 
(RIL), Toivo Tupin ( Inkeriläisten viesti), 
Suomessa asuva "kantatoksovoinen" Eero 
Pitkänen sekä IL:n Toksovan osaston pj 
Eino Lankinen. Smolnan edustaja luki Pie- 
tarin kuvernöörin Madimir Jakovlevin ter- 
vehdyksen. Avajaispuheessa liiton vpj. 
Wladimir Kokko muistutti 22, kesäkuuta 
olevan Venäjällä myös surupäivä. suurso- 
dan alkupäivä, sekä 60 \uotta sinen maa- 
liskuussa 1942 tapahtuneista suomalaisten 
karkotuksista Pohjois-Inkeristä Siperiaan. 
Juhlaväki kunnioitti sodan ja karkotusten 
uhreja hetken hiljaisuudella. Papit E. Haa- 
palainen ja A, Survo siunasivat juhlamme. 

Sää ei pettänyt ja yleisön mieliala 
alkoi kohota 
konserttiohjelman 
alkaessa. Konsertin 
pääteemana oli täl- 
lä kertaa Inkerin- 
maan historia, jota 
kuvasivat yhtyei- 
den ja solistien 
esittämät laulut. 
Kaikkein eniten 
lauloi inkerin- 
suomalaisten Pie- 
tarin kuoro (joht. 
Olga Konkova), Esiintymis- 

jonka yhteydessä vuoroaan odotta- 
on muodostunut massa... 




Inkeriläisten viesti 




Perinteinen juhannuskokko veti 
luokseensa Toksovan inkeriläisten ke- 
säjuhlien väkeä vuoden valoisimpana 
yönä. 

muinaislaulujen lauluryhmä. Tämän 
uuden porukan kalevalamittaiset laulut 
innostivat kuulijoita ja jäivät muistiin. 
Ohjelmassa esiintyivät seurakunnan kuo- 
rot Keitosta ja Hatsinasta, Taaitsan lau- 
luryhmä Inkere ja Tarton inkeriläisten 
kuoro Kiuru. Innokkain mielin tanssivat 
Toksovan Röntyskät, yhtye Lastenpiiri 
Petroskoista ja Inkerikeskuksen pieneh- 
kö porukka Irja Kolon 
johdolla. Yleisö hiljentyi 
kuuntelemaan loistavia 
solisteja, ennen kaikkea 
Espoossa asuvaa 

Toksovan oman kylän 
tähteä Arvi Kemppiä. 
Uuden säveltämänsä 
laulun Inkerin 

mummoista lauloi Roine 
Tuhkanen ja lyyrisen 
rocklaulun Kaija- Veera 
Habalainen. Yleisön 
pyynöstä Arvo Survokin 
joutui esiintymään kita- 
ra kädessä. Aleksei 
Krjukov yllätti uskaltaen 
laulaa humoristisen lau- 



lun. Oli ihana idea järjestää tanssitauko 
konserttiohjelman puolessavälissä, ihmi- 
siä tanssitti hauskasti Bestiarij-niminen 
bändi Pietarista. 

Neljä ja puoli tuntia kestäneen kon- 
sertin jälkeen yleisöllä riitti vielä voimaa 
tanssia ja laulaa juhannuskokon ympäril- 
lä, sekin soveltui hyvin kirkon tontille! 
Väkeä oli vähemmän kuin viime vuonna, 
muutama sata hen- 
kilöä vain, ja mo- 
nien mielestä tä- 
mänkokoinen juh- 
layleisö on parasta 
koota juuri Tokso- 
van tammien alle. 
Juhlien järjestämi- 
seen oli saatu rahal- 
lista tukea Pietarin 
kaupungin hallituk- 
selta. 

Teksti 
Wladimir Kokko 




Kuvat 
Toivo Tupin 



Aleksei Krju- 
kov on kiertänyt 
melkein kaikki In- 
kerin kylät. Ke- 
räysmatkoiltaan 
hän on oppinut 
myös kansanlau- 
luja. 




Juhannusjuhlien konsertin väliajalla vieraat ja 
esiintyjät tanssivat letkistä samaan tahtiin pietarilaisen 
Bestiarij-yhtyeen säestyksellä. 



Inkeriläisten viesti 




Kesäjuhlavieraita läheltä ja kaukaa Toksovan kirkonmäellä. 

Kolmen päivän seikkailu 

Matkakertomus juhannusmatkasta Pietariin 



Turun seudun Inkeri-seura ry päätti 
keväällä, että Turusta osallistutaan 
Toksovassa pidettäviin kesäjuhliin. Ju- 
hannusaattona aamuyöllä pakkasimme 
linja-autoon ihmiset, matkalaukut, 
avustuspaketit ja suuntasimme linja-auton 
nokan kohti itää. Muutamat matkalaiset 
tunsivat toisensa etukäteen, muut tutustui- 
vat näiden kolmen päivän aikana, jotka 
vietimme yhdessä. 

Matkan puuhanaiset Raija ja Raili 
luotsasivat ensimmäistä kertaa matkaa, 
mutta kokenut kuljettaja Oiva ja hänen 
vaimonsa Ljudmila olivat hyvänä apuna 
mm. kielellisesti. 

Venäläisen tavan mukaan hotelli 
vaihtui aivan viime hetkellä. Jouduimme 
lähelle Pietarhovia pensionaattiin. Matka 
kaupungilta oli suhteellisen pitkä, mutta 
huoneet olivat siistit, sänky leveä ja paik- 



ka rauhallinen. Kunnon yöunta ei korvaa 
mikään. 

Perjantai-iltana vierailimme Suo- 
rannan kylässä inkeriläisperheessä. Saim- 
me viettää mukavan hetken paikallisten 
inkeriläisten parissa. Suorannan kylään on 
Pietarin rajalta seitsemän kilometriä 
Keittoon päin. En tiedä asuuko kylässä 
nykyään venäläisiä, mutta muutama vuosi 
sitten siellä asui vain yksi. Häntä kutsut- 
tiin miljardööriksi komean talon, auton ja 
uima-altaan takia. Valitettavasti Suo- 
rantaan ei tule kesällä vettä, vaan se on 
haettava yhteisestä kaivosta melkoisen 
matkan takaa. Lienee uimiset jääneet vä- 
hiin. 

Lauantaiaamuna suuntasimme 
kaupunkikiertoajelun jälkeen kohti 
Toksovaa. Siellä oli juhlat kirkonmäellä 
juuri alkamassa saapuessamme paikalle. 



Inkeriläisten viesti 



Venäjän Inkerin Liiton puheenjohtaja 
Aleksanteri Kirjasen tervehdyspuheen jäl- 
keen nostettiin Inkerin, Suomen ja Venä- 
jän liput salkoon Nouse Inkeri -laulun kera. 
Sen jälkeen kuultiin puheenvuorot. 

Matkassamme ollut Eero Pitkänen 
Lammilta kertoi koskettavasti juhlakansalle 
Toksovan poikana muistikuviaan lapsuu- 
desta. Hän kertoi perheensä kohtalosta, 
omasta ja siskonsa pakomatkasta Suo- 
meen sekä ensimmäisen kirkkomuistonsa. 
Hänen isänsä oli ollut Toksovan kirkon 
isäntä. Pitkänen toivoi tapaavansa 
koulukavereitaan ja vanhoja tuttaviaan. 
Sana kiiri eteenpäin ja koulukaveri löytyi- 
kin. 

Muinaislauluyhtye Korppi Pietarista 
aloitti musiikillisen matkan Inkerin histori- 
aan. Välipuheissaan Wladimir Kokko ja 
Olga Konkova kertoivat pieniä historia- 
osuuksia aina ennen seuraavaa laulua. 
Laulukuorot ja yhtyeet vaihtuivat ja näin 
tarina eteni kohti nykypäivää. 

Ohjelmassa kuultiin mm. Kukapa se 
Inkerissä kyntää, Kaunis oli koivu, Miniä 
saunan lämmitti, Kirppu, Pappa lupas ta- 
lon laittaa ja lukematon määrä muita kan- 
sanlauluja. 

Ohjelmien välissä 
pidettiin tanssitauko. 
Kansallispukuiset tanssi- 
jat hakivat yleisöä tans- 
simaan. Aina vain lisää 
ja lisää innokkaita tans- 
sijoita liittyi mukaan. Se 
oli hauskaa katseltavaa. 
Siinä oli luonnollista elä- 
misen iloa ja riemua 
yhdessäolosta. 

Juhlilla oli tarjolla 
hernekeittoa ja leipää 
sekä kahvia voileivän 



paljon, syö paljon, jos maksaa vähän, syö 
vähän. Näin sanoi rouva, joka ojensi mi- 
nulle keittolautasen. 

Illalla kävimme vielä tutustumassa 
Pyhän Marian kirkkoon. Eero Pitkänen 
kertoi sielläkin muistikuvan lapsuuden 
kirkkomatkasta Pietariin ja siitä kuinka hän 
katseli parvelta papin kaljuuntuvaa pää- 
lakea. Tutustuimme esillä oleviin valoku- 
viin, jotka esittivät entistä kirkkoa. Se on 
ollut lähes samanlainen kuin tämä uudis- 
tettu kaunis ja valoisa kirkko. 

Sunnuntaiaamuna alkoi kotimatka. 
Poikkesimme vielä ostamassa jotakin 
tuomisia Viipurin torilta ja sitten 
suuntasimme kohti rajaa. Rajalla meitä 
odotti yllätys. Se oli suljettu. Kuljettaja teki 
nopean päätöksen ja siirryimme Nuija- 
maalle. Sieltä pääsimme nopeasti ja hyvin 
Suomeen. 

Tunnelma autossa oli koko matkan 
ajan leppoisa; toiset nukkuivat, toiset 
puhelivat ja tuttaviksi tultiin. Ennen kotia 
alkoi viritä jo juttua uudestakin matkasta. 
Tiedä vaikka toteutuisi. 

Raili Pajula, sihteeri 
Turun seudun Inkeri-seura ry 





kera. Jokainen maksoi 

ruokailusta omantunnon Seija Lehtinen (vas.), Maire Aaltonen, Kirsti Kö- 

mukaan. Jos maksaa nönen ja Eila Hakala inkeriläiskodissa. 



Inkeriläisten viesti 



Pihapihlaja Eestissä inkerin- 
suomalaisten yleislaulujuhlissa 



Eestin inkerin- 
suomalaisten kesäjuhlissa 
Kelassa esiintyi 9. kesä- 
kuuta sekakuoro Piha- 
pihlaja Helsingistä. Se 
esitti kolme Albert Petti- 
sen laulua: Laulu kai- 
kukoon, Kullankallis ko- 
tipaikka ja Äiti-kullalle. 
Kuoron johtaja Albert 
Pettinen lauloi Keilassa 
myös oman laulunsa Pala 
leipää. Pianolla säesti 
Larissa Fadeeva-Saik- 
konen. 

Sekakuoro Piha- 
pihlaja aloitti toimintansa Helsingin Inkeri- 
keskuksessa 28. tammikuuta 2002 Albert 
Pettisen johdolla. Koska Helsingissä toimii 
jo kaksi inkerinsuomalaista naiskuoroa, niin 
tarkoitus oli antaa kuorolaulun mahdollisuus 
myös miehille. Ikävä kyllä, muttei yhtään 





-. -.^ Pettinen esittämässä omaa 

^ - - - Pala leipää Inkerin- 

^_. j_ v 7 : yleislaulujuhlassa Keilas- 

~ 2 Taustalla hänen perusta- 

:»-0 9ro Kiuru Tartosta. 



Elvira Grossberg ja Valeri Luukka Viljandin Sä- 
vel-sekakuorosta ojentamassa kukkia Pihapihlaja-kuo- 
ron jäsenille ja sen perustajalle Albert Pettiselle. 



miestä tullut paikalle, niin Albert Pettinen 
päätti itse laulaa miesten osuuden. Kuoron 
ensimmäinen esiintyminen oli 1 2. toukokuu- 
ta äitienpäivänä Inkerikeskuksessa. Ohjel- 
massa oli neljä laulua, kaikki Albert Petti- 
sen omia sävellyksiä. 

Albert Pettinen 



Juhannusjuhlat muualla 

Keitossa 2 1 . - 23. kesäkuuta pidet- 
tiin Inkerin kirkon iso nuorisoleiri. Perjan- 
tai-iltana juhlittiin Johannes kastajan päi- 
vää. 

22.6. ensimmäisen kerran juhannus- 
ta juhlittiin IL:n Nizhni Novgorodin osas- 
tolla (pj Vladimir Hukka). Juhlilla mm. 
päätettiin, että seura tulee vapaaehtoises- 
ti huolehtimaan Nizhni Novgorodin alueen 
Oranki-kylässä sijaitsevasta v. 1942 - 44 
kuolleiden suomalaisten sotavankien 
muistomerkistä. 

JVladimir Kokko 



Inkeriläisten viesti 



Perinneruokapäivä onnistui 






flft 




Lahden Inkeri- 
läisten järjestämä Perin- 
neruokapäivä onnistui yli 
odotusten. Perinneruokia 
oli toistakymmentä ja kai- 
kille riitti maistelemista. 
Esillä oli myös Inkeristä 
kertovaa kirjallisuutta, 
kuva- ja kartta-aineistoa. 

Kuvassa järjestäjät 
jälkipyykillä. Mikäpä oli 
istuskellessa, kun moit- 
teen sanaa ei kuulunut ja 
sää kruunasi kaiken. 

Arvo Korkkinen 



Kyykän turnauksen tulokset Inkeriläisten 
kesäjuhlissa Tampereella 13.7.2002 



Joukkuepelit 

1 . Tammer-Kyykkä / J. Mikko- 
nen, H. Kilkkinen, P. Raudasoja, P. 
Roslund 

2. Turun inkeriläiset / P. Kop- 
ponen, E. Telkkinen, J. Pentikäinen, A. 
Kopponen 

3 . Turun Uusi Karjalaseura / J. 
Jokela, J. Jousimo, AP. Suhonen, H. Sii- 
kanen 

4. Karjalan Sivisty sseura / P. 



Rahikainen, S. Hirsso, K. Kuikka, J. 
Denisov 

5. Helsingin inkeriläiset / H. 
Nikkola, A. Pöntönen, O. Toivokainen. 

Heimo-ottelu 

1. Inkeriläiset / P. Kopponen, 
E. Telkkinen, A. Pöntönen, J. Pentikäinen 

2. Karjalaiset / S. Hirsso, H. 
Siikanen, J. Mikkonen, J. Jousimo 

Oskar Toivokainen 



Kyykkä. Tampe- 
re 13.7.2002. Heimo- 
ottelu Karjalaiset - 
Inkeriläiset. Vas. Kar- 
jalaiset: Jukka 
Jousimo, Ari-Pekka 
Suhonen, Heikki Sii- 
kanen, Sakari Hirsso; 
Inkeriläiset: Paavo 
Kopponen, Erno 
Telkkinen, Armas Pön- 
tönen, Jari Pentikäi- 
nen. 




Inkeriläisten viesti 



UUTISIA INKERISTÄ 



Dokumentteja 

suomalais-ugrilaisista 

kansoista 

Tatjana Bykovan ja Viktor 
Uzhvijevin dokumenttivideo IL:n juhannus- 
juhlista osallistui Petroskoissa pidettyihin 
dokumenttifestivaaleihinsuomalais-ugri- 
laisten kansojen elämästä. Voitettua 72 
dokumenttifilmiä pääpalkinnon sai 
petroskoilaisten valmistama dokumentti 
"Karjalan kaikuja" Vienan karjalaisten 
kohtaloista rajan molemmilla puolilla. Fes- 
tivaalien tuomaristossa oli mm. IL:n neu- 
voston jäsen Olga Konkova. 

Vilkas urhelukesä 

Jalkapallojoukkue Ingria osallistui tou- 
kokuun alkupuolella Pietarin kansaJlisseurojen 
joukkueiden väliseen turnaukseen ja nousi 
semifinaaliin Jossa hävisi kaupungissa asu- 
ville marokkolaisille. Joukkueessamme on 
pääosin Kuismalan poikia. 

29. - 30.5. Rampovassa kaupunki- 
päivän juhlaohjelmassa urheiluaktiivi 
Kostja Uljanotshkinin johdolla inkerin- 
suomalaiset näyttivät yleisölle kyykkäpeliä 
ja saappaanheittoa. Kaupunginjohto piti 
hauskoista kilpailuista niin paljon, että kut- 
sui urheilijoitamme esiintymään vielä 12.6. 
Venäjän päivän juhlien merkeissä. 



Taaitsan lapset 
A PuSkinin juhlissa 

8.6. Koprinassa pidettiin venäläisen 
kansallisrunoilijan Aleksandr Puskinin 



syntymäpäiväjuhlat. Kutsun esiintymään 
juhlaohjelmassa sai Taaitsan lnkerituvan 
lapsiyhtye Oikku (joht. Olga Prokofjeva). 
Taaitsan inkeriläislapset lauloivat suo- 
meksi omalla säestyksellään. Koprinasta 
oli kotoisin Puskinin lapsenhoitaja Arina 
(Irinja) Rodionovna. joka oli inkeriläistä 
syntyperää, hänelle Koprinassa on omis- 
tettu museo. Hoitaja oli kertonut nuorelle 
Puskinille paljon hänen luomistyöhönsä 
vaikuttaneita kansansatuja. 



Moskovassa uusi 
puheenjohtaja 

Inkerin Liiton Moskovan osastossa 
vaihtui puheenjohtaja. Seuran kokoukses- 
sa 16.6. uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 
lehtimies ja muusikko Klinin kaupungista 
Valeri Halonen. Hän on ollut IL:n jäsene- 
nä vuodesta 1990. Paitsi IL:n osastoa 
Moskovassa on myös rekisteröity suoma- 
laisten kansallis-kulituurinen autonomia. V 
Halonen toimii senkin puheenjohtajana. 



Pietarin kuoro konsertoi 

Pietarin kuorolla on tapana käydä 
noin kerran kuussa konsertoimassa eri 
paikkakunnilla. Toukokuun käynti oli 
Sosnovy Borissa. 29. kesäkuuta kuoro 
esiintyi paikallisissa juhlissa Kapriossa 
keskiaikaisen linnan juurilla. Kuoron tar- 
koitus on levittää tietoa inkerin- 
suomalaisista ja tehdä heidän kulttuurinsa 
tutuksi Leningradin alueen väestölle. 

Wladimir Kokko 
2. heinäkuuta 2002, Pietari 



10 



Inkeriläisten viesti 



Nuoret menestyivät 
Suomen mestaruudessa 






w'.Ä"iÄ^ 



Aleksei Sqfiev 
on tuore Suomen 
sakkimestari 12- 
vuotiaiden ikäluo- 
kassa. 



Kesäkuun 
alussa Espoossa 
Karaj arvella pe- 
lattiin sakkia 
nuorten Suomen 
mestaruudesta. 
Tavoitteena oli 
löytää parhaim- 
mat sakinpelaa- 
jat omissa 

ikäryhmissään. 
Kilpailujen tulos- 
ten perusteella 
valikoidaan osal- 
listujat EM- ja 
MM-kilpailuihin. 
Turnaukseen osallistui 79 alle 20-vuo- 
tiasta sakinpelaajaa. Inkerikeskuksesen 
nuorten sakkikerhosta, jota johtaa Juri 
Mavritchev, osallistui 8 pelaaja - kaksi 
12-vuotiaiden ja kuusi 10-vuotiaiden ikä- 
luokassa. Viimeksi mainitussa seit- 
semänvuotias Jana Jakimtshuouk sai 
kuudennen sijan. Ensimmäisen kerran 
kilpailuihin osallistui näin paljon venäläi- 
siä nuoria. 

Parhaiten sijoittui Aleksei Sofiev, 
joka voitti Suomen mestaruuden 12- 
vuotiaiden ikäryhmässä. Seitsemästä pe- 
listä hän voitti kuusi ja yhden pelasi ta- 
san. 

Iästään huolimatta Aleksei on jo 
kokenut pelaaja, hän on osallistunut use- 
ampiin kilpailuihin ja hänellä on kymmen- 
kunta mitalia, jotka hän on saanut Suo- 
messa. Viime kahden vuoden aikana hän 
on osallistunut noin kymmeneen turna- 
ukseen. Viimeinen mainituista oli Hel- 
singin koulujen sakkijoukkueiden mesta- 
ruus, joka pidettiin maaliskuussa. Silloin 
Aleksei ja kaksi joukkueto venaan - Niki 



Tuominen ja nuorempi sisko Svetlana 
saivat hopeamitalit. Aleksei on edusta- 
nut Suomea myös kansainvälisissä kil- 
pailuissa. 

Aleksei aloitti sakin pelaamisen jo 
Moskovassa, mistä perhe on muuttanut 
Suomeen. Moskovan pioneeripalatsissa 
Soija Repovan valmentamana. Mutta 
ensimmäisenä hänet viisi - kuusi- 
vuotiaana rurusrutti sakkiin hänen iso- 
isänsä, joka huomasi, että pojalla on 
matemaattinen pää. Paitsi sakkia 
Aleksei on hanasianut voimistelua, jon- 
ka hän on jo iättänyr. pyöräilyä, jalka- 
palloa ja jääkiekkoa, muttei mitenkään 
kovin ahkerasti. Nykyään hän käy pe- 
laamassa sakkia myös Itä-Helsingin 
sakkikerhossa. 

Izizbella Sihvola 




Inkerikeskuksen nuorien 

sakkikerhon vapaaehtoinen vetäjä 
Juri Mavritchev ja 10-vuotiaiden ikä- 
luokassa kuudenneksi sijoittunui 
seitsemänvuotias Jana Jakimtshuouk 
ratkaisemassa sakkitehtävää. 

Kuvat tekijän 



Inkeriläisten viesti 



11 



Kasper Säkin muistoksi 



Huhtikuun puolivälissä, juuri kevään 
viimeisten lnkerikodissa kokoontumisten 
aikoihin saatiin kuulla, että yksi Helsingin 
seudun Inkeri-seuran sekä Seukkoseuran 
uskollisimmista jäsenistä, Kasper Säkki, oli 
kuollut vaikeaan sairauteen. Olimme 
Seukkoseurassamme kaivanneet Kasperia 
tämän vuoden aikana useasti, mutta pu- 
helin ei vastannut ja ketään toista Kauni- 
aisissa asuvaa seukkoa emme tunteneet. 
Kunnes Espoosta tuli tieto, että 
kaipaamamme ystävä oli seitsemäntenä 
maaliskuuta jättänyt meidät 85 vuoden 
ikäisenä ja hänet oli haudattu sukuhautaan 
Espoon vanhalle hautausmaalle sisaren- 
tyttären perheen saattaessa. 

Kasper Säkki oli syntynyt Viron 
Inkerissä Kalliveressä 21.1.1917. 
Vanhempineen ja sisaruksineen hän tuli 
Virosta Suomeen vuoden 1944 alussa. 
Perhe asui aluksi Lahden Villähteellä ja 
muutti sen jälkeen Kauniaisiin. Kasper 
kouluttautui hienomekaanikoksi. Elämän- 
sä varrella hän teki monenlaista: teki eri- 
laisia metallitöitä, muovaili saviveistoksia, 
maalasi tauluja soitti viulua ja haitaria sekä 




käytteli taitavasti 
kameraa. Juuri 
Kasperin valoku- 
vaajan taidot olivat 
meille tärkeitä. Esi- 
merkiksi melkein 
joka vuosi Kaleva- 
lan päivänä Kasper 
tuli kameroineen Larin Parasken muisto- 
merkille, kun Helsingin seudun inkeriläiset 
kävivät viemässä sinne perinteiset kukka- 
tervehdyksensä - usein kireässä 
helmikuisessa pakkasessa. Ja hyvin usein 
ne kuvat ovat kertoneet Kalevalan 
päivästämme Inkeriläisten Viestissä. 

Kultaisilla käsillään Kasper kokosi 
myös sukulaisille ja ystäville hienoja seinä- 
kelloja. Yksi niistä on Karjalatalolla 
lnkerikotimme seinällä. Joka vuosi Kas- 
per itse siirsi sen kesä- ja talviaikaan. 

Kaikki muistavat Kasperin tasaise- 
na, hyväntahtoisena, valoisana ihmisenä. 

Me muistamme hänet 

esimerkillisenä Inkerin miehenä. 

Pirkko Huurlo 



Meeri Kämärän muistolle 



"Hei sitten, nähdään taas pian!" 
Nämä sanat soivat yhä korvissani, Mee- 
rin ystävällisen herttaisen hymyn saatte- 
lemana. Mutta Meeri ei enää tullutkaan 
joukkoomme, hän jäi kotikaupunkiin 
Tarttoon: hänet saatettiin viimeiselle mat- 
kalle kauniina kevätpäivänä, tuomien 
kukkiessa 4. toukokuuta 2002. 

Meerin poismeno oli meille, hänen 
ystävilleen, järkytys. Se tuli liian äkkiä, täy- 
sin odottamatta. Muutamaa viikkoa aikai- 
semmin hän oli ollut vielä täydessä 
touhussa: mukana lauluharjoituksissa Hel- 
singin Inkerikuorossa (tärkeä kevät- 




konsertti oli edessä) 
ja tanssimassa 
Elviira-tanssi- 
ryhmässä. Hän 
suunnitteli tulevaa 
kesää, iloitsi ke- 
väästä ja kuunteli 
lintujen laulua 
vuokratulla 
puutarhapalstalla 

odotellessaan kylvöaikaa - siemenet hän 
oli jo hankkinut valmiiksi. 

Elämä ei ollut kohdellut Meeriä, ku- 
ten useimpia inkeriläisiä, silkkihansikkain. 



12 



Inkeriläisten viesti 



Hän jäi orvoksi sota-aikana Inkerissä muu- 
taman vuoden ikäisenä. Mummonsa kans- 
sa hän joutui sittemmin Viroon, mutta 
Paldiskissa hänet erotettiin mummosta ja 
laitettiin lastenkotiin, mistä parin viikon 
päästä eräs virolainen nainen valitsi hänet 
kasvatuslapseksi. Kun Meeri oli 1 1 -vuoti- 
as, hänen mummonsa sai hänet luokseen 
takaisin. Viisi vuotta myöhemmin mummo 
tuli sokeaksi ja asui sen jälkeen vanhain- 
kodissa. Kaikki Meerin sukulaiset olivat 
kadonneet sodassa. Hän oli yksin. 

Tuttujen inkeriläisten apuun turvau- 
tuen hän muutti Tarttoon, löysi työpaikan 
ja jatkoi koulunkäyntiä iltakoulussa. Hän 



aloitti opiskelun sairaanhoitajaksi. Sillä 
alalla hän työskenteli 26 vuotta Tarton 
kahdessa eri sairaalassa. 

Tartossa hän myös avioitui, mutta 
menetti miehensä onnettomuudessa jo 
nuorena. Kaksi poikaa jäivät ilman isää, 
mutta heille jäi hellä ja rakastava äiti. 

Sairaanhoitajan ammatissa vaaditaan 
myötätuntoa, auttamiskykyä ja -halua. 
Nämä ominaisuudet luonnehtivat Meeriä 
parhaiten. Hän auttoi jokaista aina, kun 
vain voi. 

Meerin laaja ystäväpiiri jäi häntä 
kaipaamaan. 

Ella Lemetti-Kuortti 



Punkkalan varis 

Inkerissä lapset oppivat tuntemaan 
sienet, tatit ja marjat luonnollisella menetel- 
mällä. Vanhemmat ottivat heidät mukaan- 
sa metsään kun menivät sieneen ja mar- 
jaan. Eihän Inkerissä silloin tunnettu nyky- 
ajan ruotsalaisia vapaa-ajan koteja tai nuor- 
ten taloja missä nuoria ohjataan kun omat 
vanhemmat ovat ylös otettu. Ruotsissa sien- 
ten ja marjojen poimiminen katsotaan enem- 
män vapaa-ajan harrastukseksi kun taas 
Inkerissä se oli välttämätön lisä talven 
ruokavarastoon. Lapsena minua ei ollen- 
kaan huvittanut sienten ja marjojen poi- 
miminen eikä ne huvita nytkään, aikuisena. 

Muistan kun kerran aika tuli pitkäksi 
metsässä ja jano alkoi vaivata. Pyysin äi- 
diltä vettä, mutta eihän siihen aikaan las- 
ten pyyntöjä huomioitu niin pian kuin ny- 



kyään, joten jouduin toistamaan pyyntöni 
juomisesta. 

-Minnuu janottaa! Minnuu janottaa! 

Äiti taisi lopulta väsähtää minun 
jankutuksiin ja sanoi vesipulloa esille otta- 
essa: 

- Kohan siun ei käy niin kuin sen 
Punkkalan variksen. 

- No, miten? 

- Sill Punkkalan variksell olj oikee 
kova jano. Lopuks hiä löys vettä ja sai jo 
suuhee mutt ei ehtint nielaissa ko kuolj 
jannoo! 

Myös toinen kerta oleskelu metsäs- 
sä tuntui minusta pitkältä. Ehdotin äidille 
useamman kerran 

- Männää kottii! Männää kottii! 
Sain lopulta äidiltä vastakysymyksen 

- Onks kotj jäniksen seläs? 

Armas Paakkonen 



Apuraha 

Inkeriläisten sivistyssäätiö julistaa dustelut osoitetaan sivistyssäätiön halli- 



haettavaksi 1 700 € suuruisen apurahan 
Inkerin kulttuurin tutkimukseen ja edistä- 
miseen. Summa voidaan jakaa yhtenä tai 
useampana apurahana. Hakemukset ja tie- 



tuksen puheenjohtajalle Toivo Mäkärälle, 
Vellamonkatu 27, 08100 Lohja. Hakuaika 
päättyy 20.9.2002. 

Inkeriläisten sivistyssäätiön hallitus 



Inkeriläisten viesti 



13 



Muistomerkki 
vainojen uhreille 



Inkeriläisten sivistyssäätiö on päät- 
tänyt järjestää kansalaiskeräyksen muis- 
tomerkin saamiseksi Stalinin vainojen uh- 
rien muistolle. Tuhoisimmillaan vainot oli- 
vat 1930 luvulta Stalinin kuolemaan saak- 
ka 1 953, ja ne kohdistuivat Neuvostoliiton 
kaikkiin kansanryhmiin. Erityisen ankaran 
vainon kohteeksi joutuivat inkerin- 
suomalaiset. Heitä pidettiin 
suomalaisuutensa vuoksi 1 939 - 44 sotien 
aikana ja sen jälkeen kansanvihollisina. 

Tämä suomalaisuuden sirpale, noin 
1 50 000 ihmistä, karkotettiin pois kodeis- 
taan syrjäisille seuduille, vietiin 
pakkotyöleireille ja teloitettiin. He maksoi- 
vat raskaan hinnan suomalaisesta 
kansallisuudestaan ja luterilaisesta uskos- 
taan. 

Näitä kaikkialla Neuvostoliiton alu- 
eella menehtyneitä ja surmattuja inkerin- 
suomalaisia halutaan nyt muistaa. 
Levashova, parikymmentä kilometriä Pie- 
tarista Kannakselle päin, on valittu muis- 
tomerkin paikaksi. Se sijaitsee vanhalla 
inkeriläisalueella, eikä sinne ole pitkä mat- 
ka valtamaantieltä. Kysymyksessä ei ole 
varsinainen hautausmaa vaan synkkä 
teloituspaikka metsikössä, jonka 
joukkohautoihin on haudattu vv. 1 937-54 
kaikkiaan 46 771 uhria, heistä toista tu- 



hatta inkerinsuomalaista. Sinne on jo pys- 
tytetty useita muistomerkkejä, mm. 
virolaisille, puolalaisille ja juutalaisille. 

Inkerin ev.lut. kirkko piti viime syk- 
synä Levashovassa kirkolliskokouksen 
alkajaisjumalanpalveluksen. Näin tahdot- 
tiin muistaa vainon uhreja, lähiomaisia, tut- 
tuja ja tuntemattomia inkeriläisiä. 

Venäjällä asuvat inkerinsuomalaiset 
ovat vielä taloudellisesti ahtaalla, ja siksi 
heitä halutaan tukea tällä keräyksellä Suo- 
mesta käsin. Aikaisempina vuosikymme- 
ninä ei ole ollut poliittisesti mahdollista olla 
surevien rinnalla, nyt on. 

Muistomerkin aikaansaamisesta 
vastaa Inkerin Kirkon ja Venäjän Inkeri- 
Liiton asettama työryhmä. Se hankkii 
viranomaisluvan, valitsee taiteilijan ja huo- 
lehtii muistomerkin pystyttämisestä. 

Keräystä varten on avattu tili Jolle 
yhteisöt ja yksityishenkilöt voivat antaa 
osuutensa hankkeen toteuttamiseksi. 

Inkeriläisuhrien muistomerkki- 
tili, Nordea 102530-222557, viite 
1300. 

Etelä-suomen lääninhallitus on 
myöntänyt keräykselle luvan Nro 
OKU1076A 



Leino Hassinen 

Inkeiläisten sivistyssäätiö 
hallintoneuvoston puheenjohtaja 



Toivo Iho 

Suomen Inkeri-liitto ry 
puheenjohtaja 



Toivo Makara 

Inkeriläisten sivistyssäätiö 
hallituksen puheenjohtaja 



Keijo Korkka 

Suomen Inkeri-liitto ry 
kunniapuheenjohtaja 



14 



Inkeriläisten viesti 



Tapahtumakalenteri 



Helsingin seudun Inkeri-seura ry 

Käpylänkuja /, Karjalatalo, Inkerikoti 

22.9. klo 14.00 - Syyskokous 
Tiedustelut: Viktor i Hyyrönen 
puh. 050-3019140 

Inkerikuoro 

Inkerikuoron harjoitukset keskiviikkoisin 
klo 16.45-18.30 Inkerikodissa. 
Uudet laulajat suorittavat koelaulun 
harjoitusiltana. Kuoroa johtaa Julia 
Hyyrönen. Tervetuloa! 

Inkerikeskus ry 

Hämeentie 103 A 

5.8. - 5.9. - Valerie Nuijan taidenäyttely 

Syyskuussa: Helsinki tutuksi -kiertoajelu. 
Oppaana Tiia Vaht. 

Ota yhteys Inkerikeskuksen toimistoon 
puh. 09-7534464. 

Seukot Inkerikodissa vuonna 2002 

10.10. ja 15.11. klo 13.00. 
Tiedustelut Pirkko Huurto 
puh. 09-783391 

Lahden seudun Inkeri-seura ry 

9.9. - Syyskokous 
14.10. - Lokaku un kerhoilta 
11.11.- Marraskuun kerhoilta 
Kaikki tilaisuudet 

klo 18 - 20 SRK.ssa 
Tiedustelut: Maria Lahti 
puh. 03-7340435 

Turun seudun Inkeri-seura ry 

29.9. - Syyskokous 

Mikkelinpäivänjuhla 
2.11. - Pyhäinpäivänkunniakäynti Turun 

tausmaalla Inkeriläisten 

muistomerkillä 
26.12.- Joulujuhla 



Kaikki tilaisuudet pidetään Kupittan 
seurakuntakodissa, Sirkkalankatu 4, 
kello 14.00 

Kummitoimikunta 
Matkoja: 

13. - 16.9. - Matka Pietariin ja Keittoon. 
Ohjelmassa kirkon 10- vuo- 
tisjuhlallisuudet Keitossa. 
40 paikkaa varattuna. 

1.-3.11. - Pietarin matka. 

Tutustuminen P. Marian kirk- 
koon ym. 

Muuta Turussa: 

5.10.- Inkerin päivän vietto Turun Martin 

kirkon srk. talossa klo 14.00 alkaen. 

Järj. Turun Martin kirkon srk. 

Inkeritoimikunta. Tervetuloa! 

Ryhmät ilm. samoin kuin 

matkavaraukset ja kyselyt 

Marja-Liisa Salminen 

Turku Ahvenpolku 16 

puh 02-2581621, 040-7190967 

Keräämme edelleen villasukkia Inkerin 
vanhuksille! Myös muuta viemistä, esim. 
ruokaa, otamme mielellään mukaamme 
matkoilla Inkeriin! 

Kiitos kaikille lahjoittajille! Erikoiskiitos 
Upe Poutiaiselle Idän työn varastoon! 

Mukavaa syksyä kaikille ja muistetaan 
Inkerin heimokansaa siellä jossakin! 



Skuoritsan kirkon Ruotsin avun 
postinumero on muuttunut. 
Nykyään se on 
INGRIA 24 50 52-6. 
Kirjoittakaa, että lahjoitus on 
tarkoitettu Skuoritsan kirkolle 



Inkeriläisten viesti 



15 



00940 H E LSI M 



Kirjallisuutta 

Arvo Survo 

Itku Inkerille, 17 € 

Aapo Iho 

Hietajyvä, 3,50 € 

Hellin Suominen 

Mooses Putron elämäkerta, 2,50 € 

Ella Ojala 

Pitkä kotimatka, 14 € 

Pelastunut albumi, 22 € 

Ensimmäinen kevät, 1 6 € 

Ella Ojala 

Sananlaskuja ja tarinoita, 8 € 

Aleksander Störgren 

Mutkainen tie vapauteen, 10 € 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki 1940-IuvuIIa, 25 € 

Pekka Nevalainen - Hannes Sihvo (toim.) 

Inkeri-historia, kansa, kulttuuri, 50,50 € 

Heikki Seppänen 

Etelän tien kulkija - Vilho Helanen, 25 € 

Maria Ripatti 

Elämä yhden kortin varassa, 16,50 € 

Saimi Tuukkanen 

Elämäni helminauha 5 € 

Kalavalaseuran vsk 69-70 

liikerinteillä, II,50€ 

Maria Luukan laulut ja loitsut, 6,50 € 

E. Pärnänen 

Antti Kivekäs I-II, 9 € 

Mikko Savolainen 

Inkerinmaa, 33,50 € 

Aatu Savolainen 

Suomalainen sissisodassa, 15 € 

Lars Krifors 

Oli onnistuttava, 15 € 

Juho Häkkinen 

Siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan, 

I-II 15 € 

Sverigesingermanländarnas historia 

24 € 

Lasse Saressalo 

Inkeri, 3,5 € 

Touko Sihvo 

Inkerin kansan 60 kohtalonvuotta, 24 € 

Albert Pettinen 

Lauluja koululaisille, 4 € 

Albert Pettinen 

Lauluja sekakuorolle, 6 € 

Lauri Santtu 

Murrejuttuja, 2,50 € 



Äänilevyjä" 
Inkerikuoro 

Nouse Inkeri ym, 2,50 € 
Kasetteja 
Arvo Survo 
Omall maali, 9 € 
Karttoja 
Inkerin kartta 
vuodelta 1933, 12 € 
Inkerin uusi kartta 
vuodelta 1992, 10 € 
Kylä- ja tiekartta 
Keski-Inkeri 
vuodelta 1993, 10 € 
Inkerin pöytälippu 
(satiinia) + salko 
marmorij alustalla 18,50 € 
Inkerin pöytälippu 
(polyesteriä), 6 € 
Inkerin pöytälippu 
(satiinia), 1 € 
Adressi 

surunvalitteluun, 7 € 
Tilaukset Inkerikoti 

Saatavana Inkerin kulttuuriseurasta 

pulu 09 - 2733 225 

UUTUUS: Inkerin satulipas (Miettinen, 

Uusma) 25 € 

Flink, Toivo & Mäkilä, Eeva. Inkerin lasten 

oppikirja. 7,50 € 

Kalevala. Suomeksi ja Venäjäksi. Käännös 

A. Hiiri & E. Kiuru. 23 € 

Miettinen, Helena. Kohtalontie. Kertomus 

inkeriläisen opettajan elämäntaipaleesta 

Inkerinmaalta Ruotsiin ja paluusta 

Neuvostoliittoon. 7.5 € 

Miettinen & Joganson. Petettyjen toiveiden 

maa. Arator. 1 5 € 

Monahof, Ania. Kärsimyksen pyhät 

kyyneleet. 13 €. 

Mutanen, Pekka. Vaiennetut sotilaat. 12 €. 

Ojala, Ella. Sananlaskuja, tarinoita ja 

mielleyhtymiä 1 € 

E. Pärnänen. Antti Kivekäs I - II 9 € 

Sava, Inkeri & Miettinen, Helena. Liljan 

kuva kutsuu. Tarina Neuvostoliittoon 

kadonneesta ja löytyneestä suvusta. 15 € 

Inkeriläistä kansanmusiikkia 

Röntyskät. Piirileikkilauluja Inkerinmaalta 

7.5 € 



inkeriläisten 

VIESTI 



9/2002 



Inkeriläisten viesti 
Toimisto 

Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset, 

jäsenmaksut ja tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Kapylänkuja l, 006 10 

Helsinki. Puh. (09) 793 796 

ti klo 1830 - 20, Annikki Kelo. Postisiirtotili 

800012-306364. 

PankkiNordea 101030-1085026. 

Ilmoitukset /€ 

l/l sivu 250 € 

Va sivu 135 €, l U sivu 85 € 

Kuolinilmoitukset 17 € 

Kiitos- ym. ilmoitukset 10 € 

Tilaushinta 2002 

25 € kotimaahan, Ruotsissa 260 kr, muualle 

30 €/v (300 kr/v) 

Pääasiamies Ruotsissa 

(hoitaa lehden tilaukset): Viktor Aitman 

Linbanev. 6, 43833 Landvetter, 

ulkomailta: SE-438 35 Landvetten 

Puhjafeksi031-916602 

v_aitman@spray.se 

Ruotsin Inkeri-liiton postisiirtotili 

173888-9 

Sivistyssäatio 

Hallituksen pj Toivo Makara 

Säätiön postiosoite: 

Vellamonkatu 27, 08 100 Lohja 

Postisiirtotili 800016-1466601 

PanktriNoidea 103150-1202761 

Toimitus 

Päätoimittaja Toivo Tbpin 

«0405783894 

Toimitussihteeri Izabella Sihvola 

«0415191250 

Toimituksen osoite 

Hämeentie 103 A, 00550 Helsinki, 

puhja faksi (09) 827 4796 

Internet http://www.inkeri.com 

Sähköposti inkerinviesti@suomi24fi 

Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy 

Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa. 

Aineisto toimitukseen edellisen kuukauden 

15. päivään mennessä. 

Julkaisija Suomen Inkeri-liitto ry. 

Puheenjohtaja Toivo Iho, 

Rauduntie 5 D, 02130 Espoo 

puh(09)4557838 




Ystäväperheprojektin vetäjä Simo 
Salo kutsuu kiinnostuneita Inkeri- 
keskukseen tutustumaan toimintaan. 

Ystäväperhetoirninta 
aloitettu 

Inkerikeskus on aloittanut paluu- 
muuttajaperheiden ja kantasuomalaisten 
sekä Suomeen jo kotoutuneiden perheiden 
ja perheettömien välillä toimivan vapaa- 
ehtoisen ystävä- ja kummiperhetoiminnan. 

Helsingin seudulla asuu paljon hen- 
kilöitä, jotka puhuvat ja ovat kiinnostunei- 
ta venäjän tai viron kielestä sekä kulttuu- 
rista. He haluavat paluumuuttajaperheen 
kautta ylläpitää ja kehittää kielitaitoaan 
sekä oppia vapaaehtoisen ja vapaamuo- 
toisen yhteydenpidon avulla vierasta kult- 
tuuria. 

Samalla paluumuuttajaperhe saisi 
vaikutteita ja opastusta suomalaisesta elä- 
mänmenosta ja suomalaisesta kulttuuris- 
ta. 

Inkerikeskus etsii paluumuuttajille ja 
heidän perheilleen suomalaisia ystävä- 
perheitä, tutustuttaa heidät toisiinsa, antaa 
informaatiota toiminnasta, pitää heihin yh- 
teyttä ja kuuntelee heidän toivomuksiaan 
toiminnan edelleen kehittämiseksi. 

Perheitä voi vaihtaa toiminnan ku- 
luessa sekä luonnollisesti lopettaa yhtey- 
denpidon milloin tahansa. 

Simo Salo 



Uusi lukuvuosi on alkanut 



Syyskuun tultua inkeriläisten monet 
järjestöt on jälleen ahkerasti aloittaneet 
toimintansa. Koululaisten tavoin olemme 
palanneet kesätauolta. Sen hyvin huomaa 
lisääntyvästä postista ja kutsuista eri tilai- 
suuksiin. Tässä ei enää ole pitkä aika sii- 
hen, kun vietetään Inkerin päivää. Syys- 
kuun alussa oli merkittävä tapahtuma, kun 
4. päivä Riihimäellä paljastettiin muisto- 
laatta niille inkeriläisille, jotka lähtivät so- 
dan aikana Riihimäen asemalta kotimat- 
kalle, vaikka monet heistä päätyivätkin 
iäisyyteen. Inkeriläisten ja karjalaisten 
hcimoveteraanijäijestön aloitteesta ja hei- 
dän uupumattomin voimin oli tämäkin asia 
muistolaatan asentamisesta saatu läpi ja 
ensi vuonna Suomeen on tulossa vielä toi- 
nenkin vastaava muistomerkki. 

Muistot on yksi lähde, joka antaa 
meille voimia. Olkoot ne katkeriakin muis- 
toja vaikeilta ajoilta, mutta olemmehan 
pysyneet elossa. Vaikeuksien läpi 
vaeltaminen on opettanut meitä arvosta- 
maan nykypäivän hetkeä ja tätä elämää. 
Olemme onnellisia ja iloitsemme tästä 
unohtamatta niitä heimolaisiamme kenet 
kohtasi kova kohtalo. Viime kuun lehtem- 
me välistä löytyi lomake, jolla voi siirtää 
rahaa Inkeriläisten sivistyssäätiön järjes- 
tämään keräykseen. Lehdessä myös ker- 
rotaan, että keräyksen rahat käytetään 
menehtyneitten ja surmattujen inkerin- 
suomalaisten muistolle Levashovoon 
pystytettävään muistomerkkiin. Keräyk- 
sestä kertoi Inkeriläisten sivistyssäätiön 
hallituksen puheenjohtaja Toivo Makara 
Tampereen kesäjuhlilla. Nyt haaste on siir- 
tynyt Sinulle, hyvä lukija, tule mukaan 
keräykseen ja kerro asiasta eteenpäin 
ystävillesi ja tuttaville! Jokainen pienikin 
lahjoitus on tärkeä kortemme yhteiseen 
kekoon. 

Kesällä Inkerin juhannusjuhlilla 




Tokso vass a 
luokseni tuli eräs 
vanhemman pol- 
ven nainen. Hän 
on syntynyt In- 
kerissä, joutunut 
sodan aikana 
lähtemään pois 
kotoa ja asuu nyt 
Suomessa. Hän 
kyseli, miksi leh- 
dessä on paljon muistelukirjoituksia ja 
muistellaan surullisia asioita. Olihan meillä 
hauskaakin ja olimme me iloisia ja reip- 
paita tyttöjä! Vastasin hänelle, että pals- 
toillamme viime aikoina on kirjoiteltu 
nykypäivästäkin, mutta kaikki vanhatkin 
muistot ovat tervetulleita, varsinkin jos 
hauskoja asioita halutaan kertoa. Samoin 
Sinulta, hyvä lukija, odotamme iloisia, 
reippaita ja hauskoja kerrottavia, joista 
muutkin saavat mielensä kohoamaan. 

Elokuussa tietoomme tuli ilahdutta- 
va uutinen eläkeiässä olevien paluu- 
muuttajien toimeentuloturvasta. Hallitus on 
hyväksynyt jo yksimielisesti maahan- 
muuttajan erityistuen eläkeläisille, joilla ei 
ole muita tuloja. Se tulee olemaan kansan- 
eläkkeen tasoinen ja astuu voimaan vasta 
vuoden kuluttua, lokakuussa 2003, koska 
asia menee vielä eduskunnan päätettäviksi 
ja Kela tarvitsee aikaa järjestelmä- 
muutoksiin. Tällä hetkellä Suomessa ker- 
rotaan olevan 3300 inkerinsuomalaista, 
jotka ovat eläkeiässä ja tulevat saamaan 
tätä tukea. Toivotaan, että tämäkin lupaus 
eläkeläisille, jonka he olivat saaneet jo 
muuttaessa Suomeen toteutuu vuoden 
päästä. Elämä muuttuu aina paremmaksi. 

Hyvää Inkerin päivää kaikille! 

Päätoimittaja 
Toivo Tupin 



Kuuma Tampereen kesä 



Tampereella vietettiin heinä- 
kuussa perinteistä Suomen Inkeri-lii- 
ton juhlaa. Tampere oli uusi paikka 
kesäjuhlille. Paikallinen osasto liittyi 
Inkeri-liiton jäseneksi vasta viime 
vuonna, vaikka itsenäisesti olikin toi- 
minut jo pitkään. 




Tampereen kesäjuhlien pää- 
puheen pitäjä Toivo Iho (keskellä) Kar- 
jala-liiton varapuheenjohtajan kan- 
sanedustaja Irja Tulosen ja Viron In- 
keri-liiton puheenjohtaja Toivo 
Kahasen seurassa. 




Tampereen laiteilijaseminaarissa kuuluisa taitei- 
lija Toivo Rännäli (vasemmalla) kertoi omasta 
taipaleestaan. Hänen seurassaan tamperelaiset Viktor 
Kaipiainen ja Marina Kulikova. 



Kyllä inkeriläiset Tampereelta kävi- 
vät monissa kesäjuhlissa ja inkeriläinen 
runoilija Ella Ojala hyvin tunnetaan 
tamperelaisena. Viime vuonna Tampereel- 
la Vapriikissa oli järjestetty inkeriläisistä 
kertova laaja näyttely. Lassi Saressalo oli 
se henkilö Jonka ansiosta tämä onnistui. 
Tampereella asuu myös hyvin aktiivisia 
paluumuuttajia. Yksi heistä on Inkeri-lii- 
ton hallituksen jäsen fyysikko Viktor Kai- 
piainen, hän on myös kaupungin vara- 
valtuutettuna. Viktor jo toista vuotta oli 
ajanut asiaa inkeriläisten taide- ja kulttuu- 
riviikkojen järjestämisestä, mutta koska se 
tarvitsee valtavaa työtä, resursseja ja ra- 
haa, niin ajatus typistyi ja onnistuttiin jär- 
jestämään vain perinteiset kesäjuhlat ja 
taidenäyttely. On kunnioituksella kiitettä- 
vä Tampereen kaupunkia ja sen kulttuuri- 
toimen työntekijöitä Lassi Saressalon joh- 
dolla, sillä tämänkesäinen juhla onnistui 
heidän ansiosta. Se oli hoidettu loistavasti 
ja sai kaupungilta sekä järjestely-, että ra- 
hallista tukea. Taidolla oli juontamassa 
juhlatapahtumia myös suuren valmistelu- 
työn tehnyt Ulla Majamaa. 

Puheenjohtajan 
eväät 

Suomen Inkeri-lii- 
ton puheenjohtaja Toivo 
Iho oli pääpuhujana juh- 
lissa. Hänen puhetta voi- 
si luonnehtia tietynlaisek- 
si ohjelmapuheeksi. Toi- 
vo Iho kääntyi kaikkien 
vanhan Inkerin seurakun- 
tien edustajien puoleen, 
luetellen tervehdykses- 
sään jokaisen niistä. 

-Meille kaikille In- 
keri, Inkerinmaa edustaa 
jotain mennyttä, aloitti 



hän puheensa ja pohti 
isänmaan käsitettä: 
Vaikka tuntuisi siltä, että 
nämä ovat menneisyy- 
den, muinaisuuden juh- 
lat, on syytä aina muis- 
taa, että juhlijat eivät ole 
menneisyydestä, vaan 
keskeltä nykypäivää, ny- 
kyhetkeä kaikkine 
ongelmineen. Onko tai 
oliko Inkeri meidän tai 
vanhempiemme isän- 
maa? Käsite isänmaa 
tuntuu käyvän meille 
Inkeriin sovitettuna perä- 
ti huonosti. Maat vietiin 
vuoden 1 7 suuressa leik- 
kauksessa, jonka täydensi 30-luvun kol- 
lektivisointi. Tuoreiden tietojen mukaan 
menetys käy lopulliseksi, kun maatalous- 
maan kauppa Venäjällä taas sallitaan. Isien 
maat ovat siis pois käsistämme. Tässä sa- 
nan ahtaassa, kaikkein ahtaimmassa mie- 
lessä olemme isänmaattomia. Alustaja 
syventyi historiaan, pohtien, että keisarin 
aikoina inkerinsuomalaiset olivat 
valtiollisesti sitoutuneet Venäjään, henki- 
sesti suomalaisuuteen ja evankelisluteri- 
laisella uskonnollaan erosivat selkeästi or- 
todoksista uskontoa tunnustavista venäläi- 
sistä. Kirjailija Veikko Huovinen määrit- 
teli eräässä kyselyssä isänmaan paikaksi, 
jossa puhutaan äidinkieltä, jatkoi 
puheettaan Toivo Iho, nykypäivää ajatel- 
len tämä määrittely sopii luonnollisesti Suo- 
messa vanhastaan asuneille inkeriläisille, 
siis viimeistään 43-44 siiroista tänne jää- 
neille. Heidän isänmaansa on Suomi. Ruot- 
sin inkeriläisten isänmaa taas alkaa aina- 
kin nuoremman polven osalta olla Ruotsi. 
Niille Viron ja Venäjän inkeriläisille, jotka 
ovat suomen kielensä pystyneet 
vaihtelevissa olosuhteissa säilyttämään 
Veikko Huovisen määrittely täydennettynä 




Helsingin Inkerikuoron ohjelmistoon mahtuu laa- 
ja skaala suomalaisia lauluja. Näissäkin kesäjuhlissa 
Julia Hyyrösen johtama kuoro esitti inkeriläisen sävel- 
täjän Albert Pettisen uuden laulun Valamon kellot. 

presidentti Mauno Koiviston 
paluumuuttajille esitetyllä kutsullaan sa- 
moin näyttäisi sopivan. Entä ne inkeriläiset 
Virossa ja Venäjällä, jotka ovat suomen 
kielensä omatta syyttään kadottaneet. 
Ovatko ne täydellisesti ja lopullisesti 
isänmaattomia? Puhuja pohti paluu- 
muuttajien kieliasenteita korostaen suomen 
kielen arvokkuutta Suomessa todeten: Vain 
suomea oppimalla paluumuuttaja voi pääs- 
tä sen kehityksen alkuun, jonka tuloksena 




Viktor Kaipiaisen apulaisina 
taiteilijaseminaarin järjestämisessä oli- 
vat tamperelaiset paluumuuttaja Hilma 
Kaasonen (oikealla) ja seurakunnan 
työntekijä Sirpa Lihdgren. 



Inkeriläisten viesti 




Petroskoilainen taiteilija Eila Ti- 
monen ahkerasti maalasi Haiharan 
kartanon maisemia. 

Suomi on kaikissa suhteissa hänen isän- 
maa. Alustuksessa käsiteltiin myös niitä 
suostumuksia, joita inkerinsuomalaiset jou- 
tuivat antamaan lähimenneisyyden aika- 
na ja kaikkia niitä valtavia väestösiirtoja, 
joita he kokivat seurauksena. Puheensa 
lopuksi Toivo Iho toteaa: Mauno Koivis- 
ton Tasavallan presidenttinä inkeriläisille 
antama lupaus paluuoikeudesta Suomeen 
oli oikeudenmukainen teko. Koivisto sitoi 
paluumuutto-oikeuden inkeriläisten muinai- 
seen asutushistoriaan. Paluumuuttajien so- 
peutumisessa Suomeen on kolme merkit- 
tävää tekijää: lainsäädäntöjä sitä ohjaava 
politiikka, sekä niistä johtuva viranomais- 
ten toiminta, paluumuuttajien oma toimin- 
ta sekä kaikkea tätä heijasteleva media, 
julkinen sana. Poliitikkojen suhtautuminen 
ei tietenkään ole samantekevää, mutta 
mielestäni se kuuluu kuitenkin siihen laa- 
tikkoon, jonka kannessa lukee: aika hoi- 
taa. Uskoisin, että jo tulevia vaaleja seu- 
raavissa eduskuntavaaleissa, siis vuoden 
2007 vaaleissa paluumuuttajat on suoras- 
taan pakko huomioida varsin suurena 
äänestäjäryhmänä. Aivan lopussa Toivo 
Iho kertoi inkeriläisten kolmen aallon tu- 
losta Suomeen ja vakuutti, että kahden 
ensimmäisen aallon väki on jo mukautunut, 



sopeutunut, sulautunut Suomeen ja kanta- 
suomalaisiin ja että he voivat kertoa ny- 
kyisen kolmannen aallon edustajille, mil- 
laisena isänmaana he Suomea pitävät. 
Mikään maa ei tietenkään ole täydellinen, 
parantamisen varaa löytyy aina, Suomes- 
sa on kuitenkin moneen muuhun maahan 
verraten, paljon hyvää. Mitenkään yli- 
sanoihin lankeamatta, voin täydellä syyllä 
yhtyä veteraanien paljon laulaman laulun 
sanoihin: Suomi on hyvä maa! - lopetti 
Inkeri-liiton puheenjohtaja alustuksensa, 
jota seurasivat raikuvat aplodit. 

Identiteettiä pohtimassa 

Kesäjuhlien ensimmäisenä päivänä 
järjestettiin seminaari aiheesta: Inkeriläinen 
- inkerinsuomalainen - suomalainen. Se- 
minaaria oli vetämässä Lassi Saressalo. 
Kahden tunnin kiinnostavaan keskusteluun 
aktiivisesti osallistui Sampolan auditorion 
kuulijajoukko lehteriä myöten. Mikään se- 
minaari ei tietenkään voi vastata tyhjentä- 




Lahtelaisen 23-vuotiaan taitei- 
lijaan Valeri Lambergin taulu Kohtalo 
kutsuu tuntemattomaan. 



Inkeriläisten viesti 





Lohjalla asuvan Viktoria Nikka- 
rin taulu Kynttilä kertoo perheen rau- 
hasta ja tasapainosta. 

västi kaikkiin kysymyksiin, jotka pyörivät 
monessakin päässä, mutta keskustelussa 
ainakin omat näkökulmansa sai tuoda julki. 

Pietarilaiset Inkerin maalta 

Tuoreen ja raikkaan tuulahduksen 
kesäjuhliin toi nuori, mutta väkijoukoltaan 
hyvin kookas Pietarin inkerinsuomalaisten 
kuoro, jota johtaa Olga Konkova. Kuoron 
tapa laulaa on aito. Olga kertoi, että kun 
he perustivat kuoroa, niin ilmoittivat, jotta 
mukaan voi tulla jokainen innostunut, vaik- 
ka ei osaisikaan laulaa, kunhan vaan on 
suuri halu laulaa. Tänä vuonna kuoro sai 
jo kiitosta Pietarin kansallisvähemmistöjen 
kuorojen tapahtumassa. Kuoron esityk- 
seen Tampereella mahtui vanhoja perin- 
teisiä lauluja Inkerinmaalta, suomalaisia 
kansanlauluja, joita tunnetaan ja pidetään 
omina Inkerissä sekä nykyajan lauluja, joita 
inkeriläiset laulavat suomeksi, ja jotka ovat 
muuttumassa perinteisiksi kansanlauluiksi, 



vaikka niillä onkin tekijänsä, sellaisia ovat 
Ikuinen kulkuri ja Omal maal. 

Taiteilijat kokoontuivat 

Kesäjuhlien yhteydessä Tampereen 
Haiharan taidekeskukseen järjestettiin laa- 
jin, mitä koskaan on ollut inkeriläisten taitei- 
lijoiden näyttely, jossa mukana olivat ansioi- 
tuneet ja ikävuoren huippua hipoilevat taitei- 
lijat, kuten Toivo Rännäli, aivan nuoret, 
aloittelevat ja lahjakkaat, modernityyliset ja 
perinteiset taiteilijat ja siihen väliin mahtuvat 
keski-ikäiset taiteilijat. Suuren työn kolme 
viikkoa kestäneen näyttelyn pystyttämisessä 
teki Viktor Kaipiainen ja häntä avustivat 
Adelin perheenjäsenet. Näyttelyn yhteydes- 
sä järjestettiin myös taideseminaari. 

Teksti ja kuvat Toivo Tupin 

Kansikuvassa Tampereen kesä- 
tapahtuman juhlija esittää Rautu- 
Sakkolan kansallispukua. Samanlai- 
nen puku yllään Larin Paraske on 
ikuistettu tunnettujen suomalaisten tai- 
teilijoiden teoksissa. 




Helsingin Taideteollisen korkea- 
koulun opiskelija Albert Adel näkee 
kaupunkimaiseman tällaisena. 



Inkeriläisten viesti 



UUTISIA INKERISTÄ 



Koivisto Pietarissa 

Presidentti Mauno Koivisto kävi 
2. heinäkuuta Pietarissa esittelemässä Ve- 
näjän idea -nimisen kirjansa venäjännöstä. 
Kirjan esittely pidettiin tiedemiesten talol- 
la Nevan rantakadulla. 

Kuuluisa poliitikko ja Venäjän asian- 
tuntija piti puheenvuoronsa yllättävän hy- 
vällä venäjän kielellä. Hän kertoi yrittä- 
neensä mm. vetää yhteen suomalaisten ja 
venäläisten "totuudet" maiden välisten 
suhteiden historiasta. Smena-lehden kir- 
jeenvaihtajan kysymykseen inkeriläis- 
paluumuuton tulevaisuudesta Mauno Koi- 
visto vastasi, että kuten hän ymmärtää, 
Suomen hallitus haluaa tätä muuttoa vä- 
hentää ja inkeriläispaluumuuton aloitteen- 
panija on asiasta samaa mieltä. Tilaisuu- 
den on järjestänyt Suomen Pietarin insti- 
tuutti (joht. Jarmo Nironen). 



Mansikassa yli 600 
poimijaa Inkeristä 



maataloustöihin, sellaisenkin mahdolli- 
suuden järjesti työllistämiskeskuksemme. 



Fordeja Inkerinmaalta 

9. heinäkuuta ensimmäinen Ford 
Focus valmistettiin firman uudessa teh- 
taassa Seulaskoin kaupungissa Pohjois- 
lnkerissä. Tässä vaiheessa autot vain koo- 
taan muualta tuoduista varaosista, mutta 
merkintä "Made in Russia" vapauttaa nii- 
tä tullimaksuista ja siksi uusi Focus mi- 
nimivarustuksin tulee maksamaan vain 
10 900 dollaria. Vuoden loppuun saakka 
on tarkoitus tuottaa noin 8 000 henkilö- 
autoa ja jatkossa tehdas voinee laajeta 
huomattavasti. Kovalla kilpailulla hyvän 
työpaikan on saanut 400 työntekijää. For- 
din tehdas Seulaskoissa on ensimmäinen 
sataprosenttisesti ulkomaalainen autoteh- 
das Venäjällä. 



Leirikesä 



Tänä kesänä maatalousalan 
sesonkityöpaikkojen tarjonta inkeriläisille 
Suomesta oli parempi kuin edellisenä vuon- 
na. Tilanteeseen ovat vaikuttaneet Inke- 
rin Liiton työllistämiskeskuksen toiminta ja 
sen Suomen työministeriön suorittama 
mainonta. "Lähes kaikki halukkaat saivat 
työpaikan", kertoo mansikkakampanjasta 
vastaava NataljaTroshina. Hänen mukaan 
mansikkasato oli Suomessa hyvä, mutta 
poimintakausi helteisen sään takia oli ehkä 
liian lyhyt. Aktiivisemmat poimijat siirtyi- 
vät mansikanpoiminnan jälkeen muihin 



Inkerin Liittoja Ruotsin Inkeri-liitto 
pitivät Boräsissa 5.-12. heinäkuuta kesä- 
leirin Inkerinmaalta tulleille lapsille. Leirin 
monipuoliseen ohjelmaan sisältyivät tu- 
tustumisretkiä, kyykkäpeli sekä lämpimiä 
tapaamisia. Huomaavaisia ja aina auttavia 
olivat RIL:n Hugo Rikkinen ja Valter 
Rämö. Ruotsin matkaan pääsi 15 suomea 
opiskelevaa inkeriläislasta, heidän vanhem- 
pansa maksoivat siitä vain 100 dollaria 
matkakustannuksia. 

Helsingissä järjestettiin osuuskunta 
Idelian avulla useampia yhden tai kahden 



8 



Inkeriläisten viesti 



viikon pituisia inkeriläislasten kesäleirejä 
27.6. - 30.7 välisenä aikana. Lapsiryhmät 
lähtivät Suomeen perehtymään nyky- 
suomalaisuuteen. Tätä vaativaa työtä 
IL:lla on johtanut neuvoston jäsen Irina 
Ostonen. 13 inkeriläislastaHatsinasta pää- 
si 7. - 14. heinäkuuta Voluntate ry:n Ha- 
minan lähellä pitämälle leirille. 

Useissa seurakunnissa lapsia varten 
toimi lyhytaikaisia leirejä. Lasten leiri- 
toiminta kehittyy selvästi kasvavan kysyn- 
nän myötä ja siitä pidetään Inkerissä yhä 
enemmän. 

Vähemmistökansojen 
näyttely lähellä 
Smolnaa 



la Inkeri ry.llä (arkkitehti Pentti Karkki) 
on vielä paljon työtä edessä. Juhla kokosi 
noin 100 ihmistä ja sitä siunasi piispa Aar- 
re Kuukauppi. Puheita pitivät seurakun- 
nan hoitaja Yrjö Trygg ja pastori Arvo 
Survo. Lähes ratkaiseva rooli rakentami- 
sessa kuuluu Kouvolan ystävyys-seura- 
kunnalle, joka huolehtii rahoituksesta. Tällä 
kertaa suomalaiset lahjoittivat Tuutarin kir- 
kolle kellon. Paikallisten rakentajien voi- 
mavara on hyvin rajoitettu, töiden edisty- 
minen riippuu paljolti suomalaisten 
talkootyöläisten avusta, sen takia kirkon 
valmistumisen ajankohdasta puhuttiin va- 
rovaisesti: "...jouluksi. . ., mutta minkä vuo- 
den?../' Kuitenkin historiarikas seurakunta 
saa epäilemättä jonakin päivänä uuden 
kirkkorakennuksen. 



Leningradin alueen hallituksen 
kulttuuriosasto on järjestänyt Luoteis-Ve- 
näjän vähemmistökansojen kulttuurille 
omistetun näyttelyn. Se pidetään hallituk- 
sen näyttelysalissa Smolnankadulla 3. 
Näyttely avattiin juhlallisesti perjantaina 26. 
heinäkuuta. Sen esittelyjakso esittää mui- 
den suomensukuisten kansojen joukossa 
inkerinsuomalaisia. Esineet kerättiin Inke- 
rin Liiton ja mm. sen tiedotuskeskuksen 
(joht. Tatjana Bykova) voimin. Puheen- 
vuoroja avajaisissa pitivät IL:n varapu- 
heenjohtaja Wladimir Kokko ja pastori 
Arvo Survo. Taaitsan lnkere-lauluyhtye 
lauloi. Viranomaisten huomio vähemmistö- 
kansojen kulttuuriin ilahduttaa. 



Tuutarissa 
harjannostajaiset 

Tuutarissa pidettiin 27. heinäkuuta 
rakenteilla olevan kirkon harjannostajaiset. 
Varsinaisen kirkkorakennuksen seinät ja 
katto ovat valmiit, mutta urakoitsijalla Vii- 



Pietarin kuoro 
Tampereella 

Tampereella 13.-14. heinäkuuta 
Suomen Inkeri-liiton pitämiin kesäjuhliin 
osallistuva Inkerinsuomalaisten Pietarin 
kuoro (joht. Olga Konkova) sai yleisön 
lämpimän vastaanoton. Paitsi juhlien tilai- 
suuksissa kuoromme lauloi matkan varrella 
Helsingissä ja on ehtinyt esiintyä jopa 5 
kertaa. 

Skuoritsan laulujuhlat 

Useana vuotena peräkkäin skuo- 
ritsalaiset ovat pitäneet omat laulujuhlan- 
sa heinäkuussa. Tänä kesänä noin 300 
juhlijaa saapui vanhan kirkon eteen 27.7. 
Ohjelmassa ei ollut mitään erikoista vaan 
esiintyi kaksi kuoroa (Skuoritsa-Hatsinan 
ja Pietarin) sekä nuoret vieraat Suomes- 
ta. Juhlien lopussa tanssiaiset onnistuivat 
oikein hyvin. 

Wladimir Kokko 



Inkeriläisten viesti 



Ideliassa puhutaan 
venäjää ja suomea 




Venäläiseen Kevään juhlaan Idelian päiväkodissa Hakaniemenrannalla 
puvut neulottiin Pietarissa Kansallinen puku -projektin puitteissa. 



Vaikka lapsenne ei ole päiväkodis- 
sa, varmasti olette kuullut ldeliasta 
ystäviltänne tai tuttaviltanne, ldelia-päivä- 
kodit antavat mahdollisuuden lapsen luo- 
vaan kehitykseen iästä ja kyvyistä riippu- 
matta. Päiväkotiemme opettajat käyttävät 
hyväksi parhaita menetelmiä, joita on ke- 
hitetty Venäjällä ja Suomessa. Idelian pe- 
rusidea on säilyttää venäjän kieli ja kult- 
tuuri sekä asteittainen johdattaminen suo- 
malaisen kulttuurin pariin. Opettajamme, 
joilla on suuri kokemus työskentelemisessä 
sekä suomalaisissa että venäläisissä 
lastentarhoissa, opettavat lapsille lämpi- 
mässä ja hyvänsuovassa ilmapiirissä kaik- 
kea, mikä voi olla hyödyksi koulussa ja 
tulevassa elämässä. Lapset puhuvat kes- 
kenään venäjää ja suomea, mikä on hyvin 



tärkeää, koska nimenomaan esikouluiäs- 
sä saadut kielitottumukset jäävät muistiin 
parhaiten. Päiväkodeissamme opetetaan 
venäläisille ja lastenvanhempien toivomuk- 
sesta myös suomalaisille lapsille venäjän- 
kielistä lukutaitoa ja matematiikkaa. 

Idelian päiväkotien opettajille joko 
suomen tai venäjän kieli on äidinkieli. Ve- 
näläinen opettaja puhuu lapsille venäjän ja 
suomalainen suomen kielellä. On myös 
opettajia, jotka puhuvat yhtä hyvin molem- 
pia kieliä. Lapsi, joka ei tiedä kieltä, ei voi 
toteuttaa itseään eikä kertoa ongelmistaan 
kasvattajalle, mikä johtaa syrjäytymiseen 
ja stressiin. Idelian opettaja on lapsen avus- 
taja ja ystävä. Nykyhetkenä päiväkodeis- 
samme työskentelee 10 eri alojen asian- 
tuntijaa. Heidän joukossaan ihmisiä, joil- 



10 



Inkeriläisten viesti 




Idelian yhteydessä toimi osuus- 
kunta Raduga (Sateenkaari), joka jär- 
jestää toimintaa koko perheille. Retkei- 
ly luonnossa on hyvin suosittu niin lap- 
silla kuin vanhemmillakin. 

le Suomi on tullut toiseksi kodiksi, mutta 
myös kantasuomalaiset. Heitä yhdistää 
venäjän kielen ja kulttuurin säilyttämisen 
idea, mikä vuorollaan edistää venäläisten 
ja suomalaisten yhteisymmärrystä ja yh- 
teistyötä. Erityisen valmennuksen saaneen 
opettajan ohjauksella musiikki-, tanssi-, 
piirustus- ja askarteluharjoitteluissa vah- 
vistetaan oppitunneilla saadut tiedot. Ko- 
kenut puheopettaja auttaa korjaamaan 
lastenne puheessa esiin- 
tyviä virheitä. Museo- ja 
ulkoiluretket rikastutta- 
vat kulttuurikehitystä. 

Idelian opettajat ja 
kasvattajat ovat tiiviissä 
kontaktissa Pietarin 
opettajiin. Yhdessä jär- 
jestetyt seminaarit anta- 
vat mahdollisuuden hank- 
kia uusinta tietoa venäjän 
esikoulukasvatuksen 
saavutuksista. Tapaami- 
set Helsingin sosiaali- 
työntekijöiden ja 
esikoulukasvatuksen 
asiantuntijoiden kanssa 
auttavat huomioimaan 



suomalaisten asiantuntijoiden suositukset. 

Päiväkodeissamme on paljon apu- 
välineitä eri-ikäisille esikoululaisille niin 
venäläisiä kuin suomalaisiakin. On pal- 
jon venäläisiä kirjoja, ääni- ja videokaset- 
teja, joissa on venäläisiä kansansatuja, 
suosittuja animaatiofilmejä ja oppi- 
aineistoa, jota käytetään opinnoissa ja tu- 
tustumisessa venäläiseen kulttuuriin. 

Jo useamman vuoden ajan Pietarin 
lapset tulevat meille kesällä. Seurustellen 
venäläisten lasten kanssa lapsemme saa- 
vat mahdollisuuden tutustua venäläisiin lau- 
luihin, tansseihin ja leikkeihin. Leikkien lap- 
set omaavat paremmin uusia tietoja, opis- 
kelevat nautinnolla. 

Idelian päiväkodeissa on paljon juh- 
lia. Juhlitaan sekä venäläisiä, että suoma- 
laisia perinnejuhlia. Lapset esittävät runo- 
ja ja lauluja kahdella kielellä. Järjestetään 
myös yhteisiä juhlia pietarilaisten lasten 
kanssa, jotka rikastuttavat molempien 
maiden nuoria yhdessä olemisen kokemus- 
ta. 

Marina Vesterinen, 
Helsingin Idelia Oy:n puheenjohtaja 




Korkeasaaren Amazoniassa oli paljon mielenkiin- 
toista katsottavaa. 

Kuvat Idelian valokuva-alnumista 



Inkeriläisten viesti 



11 



Pietarilaisten lasten lomakesä 



Suurelle osalle venäläisiä lapsia 
kesäloma ulkomailla on toteutumaton 
unelma. Pietarilaisten suureksi iloksi 
kolmatta vuotta Suomessa toimii lasten- 
leiri, jonka on järjestänyt Inkerin Lii- 
ton lastenosasto Irina Ostosen johdolla 
yhteistyössä Helsingin Idelia-osuus- 
kunnau (puheenjohtaja Marina Veste- 
rinen) kanssa. 

Tämän vuoden kesä - heinäkuus- 
sa mahdollisuus lomailla Suomessa ja 
harjoitella suomen kieltä oli 



inkeriläislasten lisäksi myös Leningra- 
din alueen musiikki- ja taidekoulujen 
oppilailla. Taideryhmien järjestäjä, Pie- 
tarin koulutuskeskuksen johtava 
metodikko Viktoria Vinogradova ohja- 
si nuoria taiteilijoita ulkoilma- 
maalauksissa. Koulutuskeskuksen joh- 
taja Andrei Ryzhov puhui lämmöllä 
matkojen järjestäjistä. Lasten vaikutel- 
mia matkasta voi nähdä taide- 
näyttelyssä, joka on avoinna Inkeri- 
keskuksessa syyskuussa. 



Tapaamisia Boräsissa 




Ryhmämme Boräsissa. 



Tänä kesänä 1 5 inkeriläislasten ryh- 
mä lomaili viikon Boräsissa Ruotsissa 
ruotsalaisen Inkerin Liiton kutsumana. 
Ruotsalaiset isännät järjestivät 
majoituksen sekä auttoivat ruokailun ja 
retkeilyn järjestämisessä. 

Lapset tapasivat vuodesta 1947 
Ruotsissa asuvia inkerinsuomalaisia joka 
päivä. Lasten läsnäolo toi isännille muis- 



toja kotimaasta. Asuen jo pitkään Ruot- 
sissa inkerinsuomalaiset pyrkivät säilyttä- 
mään perheissään sekä suomen, että 
venäjän kielen. Heitä siis kiinnosti, miten 
Inkerinmaalla säilytetään suomen kieli ja 
he saivat tietää, että Pietarin Inkerin Lii- 
ton lastenosaston toiminta on suunnattu niin 
suomen kielen kuin Inkerin historian ja 
kulttuurin opettamiseen. Asiasta kerrottiin 



12 



Inkeriläisten viesti 



paikallisen lehdistön haastatteluissa. 

Mennen tullen lasten ryhmä vietti 
aikaa Helsingissä, missä heille oli järjes- 
tetty retkiä Korkeasaareen, Linnanmäel- 
le, Postimuseoon ja Seurasaareen, missä 
he näkivät kaikki vanhat rakennukset. 
Oppaana toimi pietarilainen suomen kie- 
len opettaja Galina Golubeva. Ensimmäi- 
sen kerran lasten kanssa työskenteli Ni- 
kolai Kokko. Lapset tykkäsivät kovasti 
pelata hänen kanssaan jalkapalloa ja kuun- 
nella hänen kertomuksiaan Suomesta. 

Lapset ja aikuiset muistelevat 
kiitoksella suomalaisia isäntiä, Upe 
Poitilaista, Liisa Aaltoa, Dima Saburinia 





Suurena apuna Boräsissa oli 
Hugo Rikkinen. 



On mukavaa saada onnittelut Vic- 
tor Kainelaiselta poppi-pelin jälkeen. 

ja Idelia-päiväko- 
tien johtajaa Mari- 
na Virtasta. Kiitos 
kuuluu myös Pieta- 
rin Suomen konsu- 
laatin virkailijoille, 
joiden ansiosta 
viisumit saatiin vii- 
vyttelemättä, Inke- 
rin Liiton johdolle 
sekä Pietarin vir- 
koamisen säätiön 
henkilökunnalle. 

Irina Ostonen 




Sasha Suho- 
va lauloi Eskils- 
tunnassa. 



Kansainvälinen kesäleiri. 



Kolmen maan 
kaupungeista tuli 17 in- 
keriläistä lasta Vaherma 
-kurssi- ja leiri- 
keskukseen. Helsingistä 
90 kilometrin päästä si- 
jaitseva leirikeskus sopii 
lapsille tosi hyvin: 
maistuvaa ruokaa, rau- 
hallinen paikka, erinomai- 
sen kaunis luonto isoine 
järvineen. 22.-27. hei- 
näkuuta Helsingin 
Inkerikeskus piti siellä 



HB 




Ihana Vaherma-järvi houkutteli veneilemään. 



Inkeriläisten viesti 



13 



kansainvälisen kesäleirin, johon osallis- 
tuivat Suomesta, Virosta ja Venäjältä tul- 
leet lapset ja aikuiset. 

8-1 4-vuotiaat nuorukaiset olivat 
Helsingistä, Kohtia- Järveltä, 

Petroskoista, Pietarista sekä Vantaalta. 
Joka ryhmän johdossa oli aikuinen. Sel- 
lainen ryhmänjohtaja minustakin tuli vii- 
koksi. Näin järjestetty lasten kesän vietto 
ei ole ihan yksinkertaista, mutta on jo tul- 
lut Inkerikeskuksen jokavuotiseksi toimin- 
naksi. Keskuksen aloittama toiminta mah- 
dollistaa lasten kokoontumista yhteen, tu- 
tustumista uusiin kavereihin. Tänä vuon- 
na leirinjohtajana oli Hilja Leusko, Inkeri- 
keskuksen info- ja neuvontapalvelun ve- 
täjä. 

Virallisina kielinä leirissä olivat suomi 
ja venäjä. Tunnettujen suomen oppikirjo- 
jen tekijä Elvira Leibonen Petroskoista jär- 
jesti kieliopetusta kaikille. Vaikka kaikki 
lapset hallitsivat jossakin määrin suomea, 
tunti meni hauskasti ja jännittävästi. Lisäksi 
lapset harrastivat askartelua ja piirtämistä 
helsinkiläisen koulunopettajan Ljubov 
Hiuskun ohjaaksella. Tanssinopettaja Ma- 
ria Sokolova Kohtla-Järveltä opetti 
leiriläisille kansantanhuja. Keskinäinen 
kanssakäyminen ei ollut ongelmia, ja lap- 
set löysivät paljon uusia kavereita muista 
maista. Lapsia yhdistivät yhteiset harras- 
tukset ja ikä. 





Viestin yhdessä etaapeista piti 
kyydittää joukkuetoveria kottikärryllä. 

Leirissä ei ollut pakko-ohjelmaa, 
mutta tavallisesti ensin kaikki halukkaat 
lähtivät aamuvoimisteluun. Aamiaisen jäl- 
keen lähdettiin luokkaan piirtämään, pe- 
laamaan sakkia tai heti uimarantaan. Il- 
lan ohjelmaan kuuluivat rantasauna ja 
grilli. Säännöllisesti pidettiin urheilu- 
kilpailuja -ja parhaat saivat totta kai pal- 
kintoja. Kukaan ei jäänyt ilman -jokai- 
selta löytyi piilevä lahjakkuus. Kaikille oli 
mielenkiintoista lähteä Raimo Lorvin 
soutuveneellä lähellä sijaitsevalle saarel- 
le. Tältä retkeltä palattiin ämpärit täyn- 
nä mustikoita. 

Teini-ikäiset lapset halusivat ehdot- 
tomasti myös diskoon, 
joka oli viimeistä edeltä- 
vänä päivänä. Lauantai- 
na 24.8. bussi vei 23 ih- 
mistä pois leiri- 
keskuksesta. Lapset ja 
aikuiset erosivat sydä- 
mellisesti lähes kyynelet 
silmissä. Seuraavaksi 
kesäksi suunnitellaan 
uusi leiri - ehkä toisella 
paikalla. 



Viimeinen ilta meni saunomisessa ja grillaamisessa. 



Nikolai Kokko 



14 



Inkeriläisten viesti 



Tapahtumakalenteri 



Helsingin seudun Inkeri-seura ry 

Käpylänkuja 1, Karjalatalo, Inkerikoti 

22.9. -Syyskokous 

27.10 - Lokakuun tilaisuus 

30.11 - Pikkujoulu (yläsalissa) 
Kaikki tilaisuudet pidetään klo 14.00 
Tiedustelut: Viktori Hyyrönen 

puh. 050-3019140 

Inkerikuoro 

Inkerikuoron harjoitukset keskiviikkoisin 
klo 16.45-18.30 lnkerikodissa. 
Uudet laulajat suorittavat koelaulun 
harjoitusiltana. Kuoroa johtaa Julia 
Hyyrönen. Tervetuloa! 

Inkerikeskus ry 

Hämeentie 103 A 

5.10 -lnkerinpäi vä Hermannin 
seurakuntasalissa. Hämeentie 73. 
Järjestäjinä Inkerin Kulttuuriseura 
ja Inkerikeskus. 

1 0. 1 -Aleksis Kiven päivänä luento 

"Suomalainen kirjallisuus". 

Luennoitsija Inna Gaimakova. 

Alkaa klo 13.00. 
23.10 -Syyskokous. 

Alkaa klo 17.00. 

9. 1 1 -Isänpäivän konsertti. 
Alkaa klo 12.00. 

Seukot lnkerikodissa vuonna 2002 

10.10. ja 15.11. klo 13.00. 
Tiedustelut Pirkko Huurto 
puh. 09-783391 

Lahden seudun Inkeri-seura ry 

14.10 -Lokakuun kerhoilta 

11.11 -Marraskuun kerhoilta 

Kaikki tilaisuudet klo 18 - 20 RK.ssa 
Tiedustelut: Maria Lahti 
puh. 03-7340435 



Turun seudun Inkeri-seura ry 

29.9 -Syyskokous 

Mikkelinpäivänjuhla 

26.12 - Joulujuhla 

Tilaisuudet pidetään Kupittan 

seurakuntakodissa, Sirkkalankatu 4, 

kello 14.00 

2. 1 L - Pyhäinpäivän kunniakäynti 

Turun hautausmaalla Inkeriläis- 
ten muistomerkillä klo 12. 

kummitoimikunta 

Matkoja: 

1.-3,11- Pietarin matka. 

Tutustuminen P. Marian kirkkoon 
ym. 

Muuta Turussa: 

5.10- Inkerin päivän vietto Turun Martin 

kirkon srk. talossa klo 14.00 alkaen. 

Järj. Turun Martin kirkon srk. 

lnkeritoimikunta. Tervetuloa! 

Ryhmät ilm. samoin kuin 

matkavaraukset ja kyselyt 

Marja-Liisa Salminen 

Turku Ahvenpolku 16 

puh 02-2581621 040-7190967 

Keräämme edelleen villasukkia Inkerin 
vanhuksille! Myös muuta viemistä, esim. 
ruokaa, otamme mielellään mukaamme 
matkoilla Inkeriin! 

Kiitos kaikille lahjoittajille! Erikoiskiitos 
Upe Poutiaiselle Idän työn varastoon! 
Mukavaa syksyä kaikille ja muistetaan 
Inkerin heimokansaa siellä jossakin! 



Henkilökohtainen avustaja saa töitä 

Sinä reipas ja sopeutuvainen 

20 - 35-vuotias henkilö ota yhteyttä. 

Olen 3 1 -vuotias halvaantunut mies. 

Tilaisuus työttömälle! 

Asunto ja työpaikka samassa. 

Puh. 02-470 4051 Paimio 



Inkeriläisten viesti 



15 



Frimärksserie 

Nouse Inkeri, grammofonskiva 

Lauri Santtu, grammofonskiva 

Karta, von Köppen 

Vykort, Haparanda, tackpiatta 

Vykort, Örebro, roinnessten 

Vykort, Flicka i Tuutaridräkt 

Kavajnäl,vapen 

Gratuiationskort, stort 

Gratuiationskort, iitet 

Tuuli: Inkeriläisten vaellus 

Isien usko, muistojulkaisu 

Kemppi: Feano-lngrian lauluja 

Hammarström: Ingermanländarna 
som flydde tili Sverige 

Lilja - flyktingflickan frän 
Ingermanland 

Himiläinen: Främmande fosterland 

Hiiva: Förvisningen 

Ojala: Suomi näkyy 

Ojala: Pitkä kotimatka 

Kuortti: Kirkossa, keskitysleirillä 

Kuortti: Veljeni sotavangit 

Miettinen: Inkeriläiset 
maaton kansa 

Sihvo: Inkerinmaalla 

Kolomainen: Inkerin toisinajattelijat 

Survo: Neljäs tuuli 



75 lo- 


Ronkonen: Laps Inkerin 


100 kr 


is lo- 


Nevalainen: Inkeriläinen siirtoväki 


100 kr 


is kr 


Mesiäinen: Maria Kajavan pitkä 






taival 


110 kr 


50 lö- 








Virtaranta: Inkeriläisiä sananlaskuja 


70 kr 


llö- 








Mooses Putron elämäkerta 


30 kr 


lkr 








Iho: Hietajyvä 


40 kr 


2,50 kr 


Alexander Störgren: .Mutkainen tie 




10 kr 


vapauteen 


150 kr 


10 kr 


Adressi 


40 kr 


10 kr 


Kavajnäl Ingermanlands flagga 


20 kr 


75 kr 


Metiäinen: Inkerin evJut. kirkon 






350 v* 


50 kr 


10 kr 








Tarra, Inkerin lippu 


5 kr 


5kr 








Randefelt: Inkeri, Tiekartta 


100 kr 


15 kr 


Randefelt: Keski-Inkeri, Kartta 


100 kr 




Inkerin ristivliri 


225 kr 


30 kr 








Huovinen (red.) Ingermanland 


100 kr 


50 kr 








Kuusi: Maria Luukan laulut 


40 kr 


50 kr 








Sverigeingermanländarnas historia 


250 kr 





Savolainen: En svensk i 




75 kr 


partisankriget 


150 kr 


75 kr 


Savolainen: Suomalainen 






sissisodassa 


150 kr 


75 kr 








Häkkinen: Bort tili det land 


150 kr 


75 kr 


Kirjatilaukset ottaa vastaan: 




75 kr 


Viktor Aitman 
Linbanev. 6 




25 kr 


43833 LANDVETTER 
puh. ja fax 031-916 602 




50 kr 


maksut RIL:n postisiirtotilille 173888-9 





inkeriläisten 

VIESTI 



10/2002 



,. -•• v. .■.x-,*,. -.v <<*>-■:,. ■+•.-, 






' *<* I 



m 




Inkeriläisten viesti 
Toimisto 

Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset, 
jäsenmaksut ja tuotetilaukset ym. 
Inkerikoti, Karjalatalo, Käpylänkuja 1, 
00610 Helsinki. Puh. (09) 793 796 
ti klo 1 8.30-20, Annikki Kelo. Postisiirtotili 
800012-306364. 

Pankki Nordea 101030-1085026. 
Ilmoitukset / € 
1/1 sivu 250 € 
7 2 sivu 135 €, 74 sivu 85 € 
Kuolinilmoitukset 17 € 
Kiitos- ym. ilmoitukset 10 € 
Tilaushinta 2002 

25 € kotimaahan, Ruotsissa 260 kr, 
muualle 30 €/v (300 kr/v) 
Pääasiamies Ruotsissa 
(hoitaa lehden tilaukset): Viktor Ai tman 
Linbanev. 6, 43833 Landvetter, 
ulkomailta: SE-438 35 Landvetter. 
Puhja faksi 031-916 602 
v_aitman@spray. se 
Ruotsin Inkeri-liiton postisiirtotili 
17 38 88-9 
Sivistyssäätiö 

Hallituksen pj Toivo Makara 
Säätiön postiosoite- 
Vellamonkatu 27, 08100 Lohja 
Postisiirtotili 800016-1466601 
Pankki Nordea 1 03 1 50- 1 20276 1 
Toimitus 

Päätoimittaja Toivo Tupin 
«0405783894 

Toimitussihteeri Izabella Sihvola 
«0415191250 
Toimituksen osoite 
Hämeentie 103 A, 00550 Helsinki, 
puh. ja faksi (09) 827 4796 
Internet http://www.inkeri.com 
Sähköposti inkerinviesti@suomi24.fi 
Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy 
Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa. 
Aineisto toimitukseen edellisen kuukauden 
15. päivään mennessä. 
Julkaisija Suomen Inkeri-liitto ry. 
Puheenjohtaja Toivo Iho, 
Rauduntie 5 D, 02130 Espoo 
puh (09) 455 78 38 



M 






i V 




Natalija Mättäri. Tummanpunaiset 
orvokit. Öljy. 

Nuorten ja kokeneiden 
tauluja esillä 

Inkerikeskuksen seinillä hyvin usein 
näkyy tauluja, piirustuksia ja valokuvia. 
Nytkin voi tutustua heti kahteen näyttelyyn: 
pietarilaisten kesällä Suomessa vierailleiden 
lasten vaikutelmia matkasta sekä samoin 
pietarilaisen, suomalaissyntyisen taiteilijan 
Natalija Mättärin ihania kukka-asetelmia ja 
maisemia. Hän käyttää töissään akvarelli- 
ja öljyvärejä. Lasten työt ovat enimmäk- 
seen akvarellitöitä ja muutamia kynä- 
piirustuksia. Näyttelyt ovat esillä ainakin 
lokakuun loppuun asti. 




Guseva Nastja, 8 vuotta. Veden- 
alaisen maailman ihmeitä. Sarjasta Lin- 
nanmäki. 



Inkeriläisten viesti 



Vaihtoehtojen edessä ja 
vastuussa valinnoista 



Syksyn aikana monet inkeriläisten jär- 
jestöt ovat jo pitäneet taikka pitävät vielä 
omat syyskokouksensa, joissa valitaan joh- 
to tekemään tärkeätä työtä, inkeriläisen 
kulttuurin, perinteen, kielen ja ylipäänsä 
heimomme säilyttämiseksi. Työtä tulevat 
jatkamaan sekä kokeneet, että uudet ja 
nuoret edustajamme. Näin ollen monet, 
sekä järjestöt, että jäsenetkin ovat valinto- 
jen ja vaihtoehtojen edessä. 

Mutta aina on olemassa vastuu. Ja 
molemman tahon, sekä ehdokkaitten, että 
valitsijoiden se on muistettava. Kun on lu- 
pautunut lähtemään mukaan toimintaan, niin 
silloin on pidettävä mielessä, että olet tietyn 
yhteisön osa ja edustat sitä, ja toimit sen 
mukaisesti. Ei aina, valitettavasti, elämäs- 
sä näin tapahdu. Siksi otin puheen aiheeksi 
nämä asiat näin syyskokouksien aikaan. 

Vastuu onkin asia, jota kaikki eivät 
tule aina riittävän hyvin ajatelleeksi. Joskus 
mennään tekemään taikka sanomaan sel- 
laista, joka ei ole kaikin puolin harkittua ja 
saattaakin johtaa odottamattomiin seurauk- 
siin, tai se esitetään toisessa valossa aivan 
eri näkökulmasta. Sitten jälkeenpäin on 
hyödytöntä tai liian myöhäistä sanoa: en 
tarkoittanut tätä. Tällaista tulin ajatelleeksi 
kesällä kun luin Helsingin Sanomien koti- 
maan osastolta sunnuntaiaamuna 2.06. ison 
otsikon: Piispa Kuukauppi: Inkeriläisten 
Suomeen muuttoa aika rajoittaa, ja sen 
alla näin tyytyväisen hymyilevät Aarre 
Kuukaupin kasvot. Ensimmäisenä tuli mie- 
leen, että tarkoittiko piispa todellakin tätä! 

Olen tottunut lapsesta lähtien siihen, 
että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja että 
kirkko suojelee ja puolustaa omia lapsiaan, 
omaa kansaa. Sen minulle opetti inke- 
riläinen mummoni ja pidän sitä arvossa edel- 
leenkin. Käsityksieni mukaan Inkerin kir- 




kon piispa on siis 
vanhin tämän 
instituution ar- 
voportaikossa. Ei 
siis kuuluisi lähteä 
arvostelemaan 

piispaa, enkä taida tehdäkään sitä, mutta 
sanon kuitenkin, että minua kovin harmittivat 
sanat, jotka luin tästä haastattelusta, mie- 
lestäni, niiden ei olisi pitänyt olla piispan 
suusta sanottuja. Ne kuulostivat kateellisen 
naapurin rouvan sanoilta, eikä laupiaan 
hengenkaitsijan ja heimomme hengellisen 
johtajan sanoilta, jollaisena näkisin Inkerin 
piispan ja olettaisin että hän pitää huolta 
omista, jopa eksyksissä olevista lam- 
paistaan, eikä lähde tuomitsemaan oman 
kansan edustajia, mistä syistä hyvänsä he 
olivatkaan tehneet päätöksen palata 
historiallisille juurilleen maahan, josta kol- 
mesataa vuotta ennen lähtivät heidän esi- 
isänsä sen ajan "mersua" tavoittelemaan 
viljaville Izhoranmaille. Mitä tulee "valmiiksi 
katettua pöytäät, niin Suomessa asuvana 
en tunne sellaisia nuoria, jotka eivät tekisi 
leipänsä eteen mitään, eikä monenkaan 
pöydässä ne ruoat aina hunajalta maistu, 
itsensähän ne täälläkin on hiellä ansaittava. 
Se on yleinen Neuvostoliiton ajoilta jäänyt 
harhaluulo, että ulkomailla sataa mannaa 
taivaasta, enkä ihmettele, että Aarre Kuu- 
kauppikin entisen järjestelmän kasvattina 
ajattelee samalla tavalla. Aidan takana ruo- 
ho on aina näyttänyt vihreämmältä. Eivät- 
kä Inkerin seurakunnat pienene Suomeen 
lähtijöiden takia, ei kirkot täyty sulkemalla 
rajoja muutolle. Syitä on etsittävä muualta. 
Ja aina on muistettava vastuu|fetaJ- 

Päätoimittaja 
Toivo Tupin 



Inkeriläisten viesti 



Lehmirannan mieleenpainuvia 
muistoja ja mietteitä. 



Inkeriläiset eläkeläiset viettivät 
antoisan lomaviikon 10.-16. syyskuuta 
Lehmirannassa. 

Porukka vahvuudeltaan 45 henkeä 
10.9. oli lähtövalmiina lepomatkalle koh- 
teesta Hämeentie 103 A - Inkerikes- 
kuksen edustalta. Useat näyttivät hyvin 
nuorilta vanhuksilta, toiset taas hyvin van- 
hoilta "nuorilta", mutta kaikki sentään vä- 
hintään eläkeiässä. Kirjoittaja taisi olla 
sakin vanhin Pohjois-Inkerin kasvatti vuo- 
simallia 1919. Näin alkoi matka linja-au- 
tolla loman viettokohteeseen ja matka oli 
railakasta menoa. 

Sanoisin, että jo ensivaikutelmalta 
Lehmirannan lomakeskus on henkistä voi- 
maa ja elämän virtaa tarjoava lähde. Paik- 
ka sinänsä kauniine luontoineen on ihan 
viimeisen päälle ja lomailijoiden toivomuk- 
set oli huomioitu hyvin, henkilökunta oli 
mitä ystävällisin. Tarjoiluja ruoka - kor- 
keatasoista, hoitomenetelmät - korkealaa- 
tuisia, vapaa-aika ja viihdytys - erittäin 
hyvällä tasolla. Kuusi päivää me "purjeh- 
dimme nautinnon aallokossa". Me ensiker- 
talaiset olimme vähällä pyörtyä riemusta, 
se oli vuorenvarmasti monelle ensimmäi- 
nen lomanviettotilaisuus työntäyteisessä 
elämässä. Kiitos järjestäjille ja toimeen- 
panijoille! 

Tekemistä ja toimintaa riitti jokaiseen 
makuun. Jotkut marjastivat, toiset taas 
narrasivat kaloja, jopa hyvälläkin menes- 
tyksellä, mutta jos taas ei napannut niin ei 
mennyt matojakaan. Laulujen, tanssien, 
runojen ja vitsien lisäksi jäljestettiin myös 
luentoja, oli mahdollisuus kuunnella elävää 
musiikkia, pidettiin hartaustilaisuuksia sekä 
laulettiin hengellisiä lauluja, niin että jokai- 
sella oli mahdollisuus ladata mieluisaa vir- 
taa omaan henkiseen akkuunsa. Mikä 



ihaninta oli se, että vaihdettiin mielipiteitä 
sekä suomalaisesta, että inkeriläisestä kult- 
tuurista ja saimme kuulla ja kertoa "itkuja" 
inkeriläisen kulttuurin katoamisesta ja 
kärsimysmaljojen elämässämme nauttimi- 
sesta. 

Minulla oli suuri kunnia tavata voi- 
makasluonteinen rehti ja reilu inkeriläis- 
kasvatti Albert Kirjanen Mäntsälästä, joka 
on tauotta 1 2 vuotta tehnyt erittäin älykästä 
selvitys- ja valistustyötä heimopataljoo- 
naan osallistuneiden inkeriläispoikien koh- 
taloista. Näiden tietojen kerääminen ja jäl- 
kipolville tunnetuksi tekeminen, jos mikä, 
on balsamia näiden kovia kokeneiden poi- 
kien arpisille haavoille. Siunausta, voimaa 
ja tahdon lujuutta Sinulle, arvoisa Albert, 
jatkossakin. Työsi levittäminen varsinkin 
jälkipolvien tietoon on hyödyllistä. Kaikki 
mitä kynästäsi lähtee, sekä luovuttamani 
runot ja lauluni eletyistä "köysikauden" 
kurjimmista vuosista on puhdasta faktaa, 
vaikka ajoittain jäätävän kylmää. 

Kotimatkallamme linja-autossa mik- 
rofonista tuli vitsejä, japaninkielen oppitun- 
tia ynnä muunlaisia viisaita sanontoja, jo- 
kainen yritti parastaan, koska mieliala oli 
korkealla. Vaivuin mietteisiini, jotka tässä 
nyt paljastan. Valitettavasti löytyy vielä 
jälkipolvessamme yksilöitä, jotka eivät 
"köysikauden" kaameista tapahtumista tie- 
dä tuon taivaallista ja mikä ikävintä, eivät 
paljon haluakaan kuulla, vaan elävät 
vaipuneina ajatuksiin: ollaanhan Suomes- 
sa, kaikki pyyhkii hyvin, miksi penkoa ar- 
pisia haavoja, olkoon mennyt aika un- 
holassa. En tajua, kuinka yhdelläkään jälki- 
polven edustajista voisi olla näin kevyitä 
mielipiteitä palkaksi vanhempiensa ja 
esivanhempiensa kärsimyksistä ja kidutuk- 
sista. Siperian korvet, mutasuot ja kala- 



Inkeriläisten viesti 



joet, Keski-Aasian puuvillaviljelmät, 
Kuolanniemen kaivosten uumenet sekä 
Venäjän kurjimmat kolkat, missä nälkä ja 
kurjuus kukoistivat, olivat inkerin- 
suomalaisten pakollisia laitumia, joille niin 
monet tuupertuivat ennen aikojaan 
epäinhimillisissä olosuhteissa. Pieni kansa 
ja sen kulttuuri oli tuomittu tuhottavaksi ja 
sen täytäntöönpano toimi taukoamatta, 
mutta herra Gorbatshovin tuulet sam- 
muttivat hirmutuhon liekin. Silti älymystö 
ja papisto, kuten kulttuurin nostattajatkin 
oli ehditty Inkerissä jo tuhota. 

Korvissani soivat Kaapre Tynnin 
sanat Kolppanan seminaarin 50-vuotis- 
päivälle omistetuissa laulujuhlissa vuonna 
1913: "50 vuotta sitten kylvettiin ensim- 
mäiset tiedon siemenet, silloin perustettiin 
Inkerin heimon henkisen elämän kehto - 
Kolppanan seminaari. Tällöin alkoi kylvö 
seminaarissamme. Seminaarin on päättä- 
nyt kylväjiä näitä tiedon siemeniä sirot- 
telemaan sarja toisensa perästä. Kova on 
ollut maaperä, rakeet ja rajuilmat ovat 
hävittäneet monesti kaiken kylvön. Onnek- 
si ei ole lannistuttu, uudelleen tartutaan 
työhön, kylvetään toisen ja kolmannenkin 
kerran. Oras vihdoin nousee, siitä on to- 
distuksena tämäkin juhla. Jatkakaamme 
taisteluamme sivistysviljelyksen vihollisia 
vastaan, älkäämme lannistuko. Laulua 
koristavat sanat. Laulusta me voimaa 
saamme, laulu sydämet aukaisee. Sydämet 
avautuivat, voimat kasvoivat kunnes tuli 
takatalvi. Ja nyt kaikki tuo, mikä oli niin 
lupaavaa, niin toivoa täynnä, on pelkkää 
historiaa. Mahtaako vielä kerran Inkerin 
raunioista kummuta uusi elämä, jää mei- 
dän vastuullemme". 

Kolppanan seminaarin johtajan, yh- 
den huomattavimman kulttuurin nos- 
tattajan, Kaapre Tynnin (1 877 - 3.2. 1953) 
seminaarin 50- vuotis laulujuhlissa 1913 
antama haaste on painunut sydämiin use- 
ammalle Inkerin kulttuuria ja sen identi- 
teettiä rakastavalle patriootille. 



Ei missään nimessä jää unholaan 
myös kulttuurin nostattajiemme nimet, sen 
parhaimmasta päästä: Mooses Putro, syn- 
tynyt Tuutarissa 1 848, kuoli Pietarissa bol- 
shevikkien hämärissä puuhissa 1919, opet- 
taja, säveltäjä, laulukuoron ja raittiusseuran 
perustaja, täydensi vielä opintojaan useis- 
sa seminaareissa, kuten Jyväskylässä 
1 874 - 78 sekä Pietarin konservatorios- 
sa. 24-vuotiaana hän tuli Pietarin suoma- 
laisen Pyhän Marian seurakunnan koulu- 
jen opettajaksi. Laulukuorojen johtajat 
paikkakunnittain: Pekka Parkkinen Kei- 
tossa 1898, Tommi Hirvonen Tuutarissa 
1982, Keski-Inkerin lahjakas Juho Susi 
1984; Matti Kirkan näytelmä maaorjuu- 
desta Viimeinen ponnistus, joka tuotti 
vatsakipuja valtiovallalle ja poliisiporukalle. 
Yleisinkeriläiset laulujuhlat, joita ehdittiin 
pitää Inkerissä kuudet ennen vallankumo- 
usta sekä vuosittaiset kesäjuhlat paikka- 
kunnittain, joissa myös urheiltiin ja karke- 
loitiin. Asiaan kuuluivat myös kokonpoltot 
juhannuksina ynnä kaikenlaiset juhla- 
tilaisuudet ja samoin keinu, erilaiset 
merkkipäivätilaisuudet, joissa karkeloitiin, 
esittäen lauluja, röntyskä- ja piirileikkejä. 
Talkootöistäkin otettiin ilo irti. Näin oli sil- 
loin. Entäs nyt? Sanoisin, entistä Inkeriä 
ei enää ole, valitettavasti, mutta sen kan- 
san kulttuuri vielä kytee. 

Puhaltakaamme siihen voimiemme 
mukaan happea, että sen liekki leimahtaisi. 
Me, toista rajaa jo lähentyjät, joiden elä- 
mänkellossa alkaa veto jo loppua, hehkum- 
me vielä hetken keskuudessanne, arvoisa 
jälkipolvi, ja valaisemme teille entisistä 
in^eriläissuomalaisistakulttuuritavoista, niis- 
tä kiinnostuneille, ettei itkettäisi lauantaisin. 

Linja-auto pysähtyi kohteeseen Hä- 
meentie 103 A. Ajatukseni juoksu myös 
pysähtyi tällä kertaa tähän. Uusilla keikoilla 
on taas uudet värssyt. Nyt näkemiin. 

Tahvo Löyskä 
vai lieko Stepan Leusko. 
Helsingissä, 1 7. 9.2002. 



Inkeriläisten viesti 



Keiton kirkko kymmenvuotias 




Keiton uusi 
kirkko vietti kym- 
men vuoti sj uhli aan 
14 ja 15 syyskuuta. 
Erittäin suuri ja iloi- 
nen tapahtuma se oli 
meille, entisille kelt- 
tolaisille. Suomesta 
oli myös juhlavie- 
raita mukana. Yksi 
matkoista järjestettiin Turusta, siinä ryh- 
män vetäjänä oli tuttu Inkerin kävijä Mar- 
ja-Liisa Salminen. Ajaessaan Helsingin 
kautta turkulainen bussi otti meidät mu- 
kaan matkaan ja me onnistuneesti saa- 
vuimme pietarilaiseen Karelia-hotelliin. 

Lauantaiaamuna lähdettiin Pietaris- 
ta Keittoon. Matkalla me kävimme Keiton 
lähellä sijaitsevassa Jaanilan kylässä. Siellä 
tavattiin paljon vanhoja tuttuja, eikä ihme- 
kään, koska Marja-Liisa on ollut yhteydes- 
sä kelttolaisiin jo parinkymmenen vuoden 
ajan ja aina matkoillaan vienyt heille 
lahjoja ja avustuksia. 

Kello viideltä iltapäivällä lauantaina 
Keiton kirkossa pidettiin avajaisjuhla, joka 
alkoi yhteisellä virrellä, sitten oli järjestet- 
ty hartaushetki. Kirkko r 
oli täynnä ihmisiä. Keiton 
kirkon kirkkoherra Aar- 
re Kuukauppi (nyt hän 
on Inkerin kirkon piispa) 
piti rukouksen ja seura- 
kuntalaiset lauloivat. Juh- 
lassa esiintyivät Keiton 
seurakunnan kuorot, 
kirkkokuoro ja nuoriso- 
kuoro. Ystävyysseura- 
kunnat toivat tervehdyk- 
siä ja viranomaisten puo- 
lesta oli paikalla terveh- 
dystä tuomassa paikalli- 
sen kyläneuvoston pu- 



heenjohtaja. Ystävien ja rakentajien onnit- 
telujen ja kuorojen esiintymisien jälkeen 
juhlaväki lauloi yhteisen laulun Omal' maaT. 

Sunnuntaina me saavuimme juhlaan 
Keittoon ja tulimme kirkon luo. Se oli niin 
juhlallista, kun kirkon kellot soivat! Juhla- 
tilaisuuden aloitti kirkkoherra Aarre Kuu- 
kauppi, häntä avusti Sergei Shilkin. Saar- 
nan piti Pentti Smeds ja kanttorina oli 
Marina Väisä. Ehtoollisavustajina olivat 
Tapio Karjalainen ja Pentti Smeds. Keiton 
seurakunnan lasten- ja nuortenkuoro sekä 
kirkkokuoro lauloivat juhlassa Paavo Park- 
kisen johdolla suomalaisia ja venäläisiä lau- 
luja. Koko tilaisuus oli kaksikielinen ja kaik- 
ki puheet käännettiin venäjäksi tai suo- 
meksi, siinä oli apuna Lempi Laukkonen. 

Sydän iloitsee kun katsoo kirkkoa. 
Suomen seurakuntien rakentama kirkko on 
hyvä, sen alttari ja saarnastuoli ovat ra- 
kennettu kauniisti, alttaritaulu on nykyai- 
kainen, kuoroa varten lattia on ylennetty. 
Sanalla sanoen, kirkon sisällä kaikki on niin 
miellyttävää. 

Aino Kelkka 

Kansikuvassa Pentti Kärjen suun- 
nittelema Keiton kirkko. 




Paavo Parkkisen johtama kirkonkuoro laulaa 
kummallakin kielellä: suomeksi ja venäjäksi. 



Inkeriläisten viesti 



THEEUROPE500 

LfcADERS H)R THE NEW CEMTRY 




ihc Mfficnfkun ftiiiion 



/fyvä päätoimittaja! 

Lähetän tässä yhden inkeriläisen jälkeläisen lyhyen 
elämänvaihekertomuksen. Tore Uski on syntynyt Ruotsissa. 
Me olemme hänen vanhempansa: äiti - Maire Annikki Rä- 
sänen-Uski, 70 vuotta, syntynyt Suomessa, Helsingissä; isä 
- Toivo Uski, 76 vuotta, syntynyt Inkerissä, Klaasovassa. 
Olemme asuneet Ruotsissa 1940-luvun loppupuoliskolta ja 
tavanneetkin täällä. Meillä on kolme lasta - 48, 45 ja 44- 
vuotiaat Tore on lapsista vanhin. Olen Inkeriläisten viestin 
i laaja 1960-luvulta. 

Kirja "The Europe 500" esittää Euroopan viittäsataa "eliittihenkilöä". Kun 
loko Euroopassa on 500 miljoona asukasta, niin jokainen edustaa yhtä miljoo- 
taa. Kirjassa ovat mm. s. 95 - Tony Blair, s. 127 - Jacques Chirac ja s. 411 - 
jerhard Schröder. Niin että näin hyvässä seurassa on inkeriläisten jälkeläisiä! 

Sydämellisin terveisin, "ylpeät vanhemmat" 

Maire ja Toivo 
Alempana lyhennelmä kirjan englanninkielisestä artikkelista. 



Tohtori Tore K. Uski 



Professori Tore K. Uski, inkeriläistä 
;yntyperää, on syntynyt Kumlassa Ruot- 
;issa 12. toukokuuta 1954. Päätettyään 
coulun Kristianstadissa hän opiskeli lää- 
ketiedettä Lundissa ja valmistui 1979. Pe- 
uskoulutuksen jälkeen hän erikoistui 
leuroldrurgiksi. Toimien neurokirurgina tri 
Jski väitti kokeellisen kliinisen farmako- 
ogian tohtoriksi vuonna 1 984. Tämä uusi 
llottuvuus johti hänet jatkamaan tutkimuk- 
sia ja koulutusta samoin kuin etenemään 
diirrisellä urallaan neurokirurgina. 

Tri Uski on ollut Ruotsalaisen Lää- 
ketieteellisen Seuranjäsen vuodesta 1 980. 
Iän osallistui Aivojen Verenkierron ja 
aineenvaihdunnan Kansainvälisen Seuran 
nuodostamiseen vuonna 1 98 1 ja on ollut 
ien jäsen siitä asti. Hän on myös toiminut 
tsiantuntijana seuran virallisessa julkaisus- 
;a kuin myös muissakin kansainvälisissä 
iedejulkaisuissa. 

Päätettyään vuonna 1997 
leurokirurgian erikoistumisjakson tri Uski 
yöskenteli osa-aikaisena tutkijana neuro- 



M3| 



logian laitoksella 
Lundissa. Vuosien 
1994 ja 1995 aika- 
na hän toimi 
neurokirurgian pro- 
fessorina ja johtaja- 
na Lundin yliopistossa. Nykyään hän on 
Lundin yliopistollisen sairaalan 
neurokirurgian konsulttina ja osa-aikaise- 
na tutkijaryhmän johtajana. 

Vapaa-aikanaan tri Uski on ollut ak- 
tiivinen purjelentäjä 1 5-vuotiaasta asti. Hän 
on saanut FAP.n (Federation Aeronautique 
Internationale) kultaisen merkin 
timantteineen harrastuksestaan. Nykyään 
hän on Etelä-Ruotsin Purjelennon Fede- 
raation puheenjohtaja ja Ruotsin purjelen- 
non Federaation hallinnon jäsen. Hänen 
kiinnostuksensa ilmailu-urheilussa ei rajoitu 
liitämiseen, vaikka se onkin hänen olen- 
naisin kiinnostuksen kohde. Hän on myös 
Skänen Ilmailu-urheilufederaation varapu- 
heenjohtaja, joka on paikallinen Ruotsin 
Ilmailu-urheilufederaation järjestö. 



Inkeriläisten viesti 



Alvar Aallon tie 




«#^*£*'' 



Alvar Aallon tie -valokuvanäytte- 
ly Pääkirjastossa Pasilassa esittää 
VET-kuvaus ryhmän näkökulmaa Suo- 
lesta arkkitehdin tuotannon kautta. 

Pääkirjastossa Pasilassa oli 
18. syyskuuta - 9. lokakuuta esillä 
kansainvälisen VET-valokuvaus- 
ryhmän - Viktor Uzvievin, Eino 
Pessin ja Tatjana Bykovan - yhtei- 
nen valokuvanäyttely Alvar Aallon 
tie. 

Avauspuheessaan Tatjana Bykova 
kertoi, että hän on opettanut suomea Pie- 
tarissa vuodesta 1990 ennen muuta Suo- 
men historian ja suomalaisen kulttuurin 
kautta. Ja valokuvathan auttavat ihmisiä 
tutustumaan syvemmin vieraaseen kult- 
luuriin. 

Alvar Aalto suomalaisena arkkiteh- 
tiä tunnetaan laajasti maailmalla, siksi 
kääntyminen hänen tuotantoon oli taval- 
laan johdonmukaista. Suomalaisille Aallon 
nerokkuus on kiistämätöntä mutta 



valokuvausryhmän mielestä ulkomaalai- 
nen näkökulma voi olla erilainen sekä li- 
sätä jotakin uutta Aallon kuvaan ja siksi 
mielenkiintoinen myös suomalaisellekin 
katsojalle. 

Tatjana Bykovan ensimmäinen kos- 
ketus Alvar Aallon tuotantoon tapahtui 
Paimion tuberkuloosiparantolassa, jonka 
rakennuksen Aalto on suunnitellut. Hän 
kertoi, että noustessa keltaisia portaita, tuli 
sellainen tunne, kuin kävelisi auringon va- 
lossa. Samaisessa Paimiossa on Alvar 
Aallon tie, joka antoikin nimen nykyiselle 
valokuvanäyttelylle. 

Näyttely ei tähtää Alvar Aallon tuo- 
tannon kuvaamiseen, vaan sen tavoittee- 
na on hänen taiteellisen kuvan luominen. 
Näyttely esittää valokuvaajien näkökul- 
maa Suomesta Aallon arkkitehtuurin ja 
designin kautta. Valokuvat on ryhmitetty 
aiheittain - arkkitehdin suunnittelemat ra- 
kennukset eri puolilla Suomea, huoneka- 




Ennen avajaisia. Vieraskirja odottaa. 



8 



Inkeriläisten viesti 




Viktor Uzvievin (vas.), Eino Pessin (oik) ja Tatja- 
na Bykovan yhteistyönä syntyneet valokuvanäyttelyt 
ovat olleet esillä molemmin puolin rajaa. 

lut ja tietenkin Aallon maljakko. Sen valo- 
kuvaajat ovat asettaneet kalliolle veden 
viereen ja vaikutelma on hyvin voimakas 
sillä Suomen järvet, kalliot ja Aallon 
maljakko ovat monelle Suomen tutuimpia 
symboleja. 

Mitä rakennuksiin tulee, niin 
valokuvausryhmä on tuonut esille niin tun- 
nettuja kuin meikäläiselle tuntemat- 
tomampia Aallon luomuksia. Kolmen ris- 
tin kirkko Vuoksenniskassa ja yliopiston 
rakennus Jyväskylässä, helsinkiläisille tuttu 
Nesteen rakennus Katajanokalla ja Villa 
Maria Noormarkussa - tässä vaan muu- 
tamia valokuvauskohteita. Lisäksi on ku- 
via Alvar Aallon museosta ja ateljeesta, 
Paimion tuberkuloosiparantolasta, Tammi- 
saaresta, Seinäjoen kirkosta sekä Finlan- 
dia-talosta. 

Katsellessa kuvia huomaa, ettei nii- 
den alla ole tekijän nimiä, koska kuvat ovat 
yhteisen työn tulos. Kuvaajat halusivat 
korostaa nimenomaan sitä. Ja vaikka he 
asuvatkin eri maissa, yhteistyö näyttää 
toimivan hyvin. Kuvaaja Eino Pessi on 
syntynyt Virossa Kohtia- Järvellä. Hän on 



harrastanut valokuvaa- 
mista jo lähes 30 vuotta. 
Vuodesta 1991 lähtien 
Eino on asunut Suomes- 
sa. Valokuvien ohjaaja 
Tatjana Bykova toimii 
lehtorina Pietarin eloku- 
van ja TV:n yliopistossa 
matematiikan ja suomen 
kielen opettajana. Myös 
kuvaaja Viktor Uzviev 
toimii samassa laitokses- 
sa opettajana. Koulutuk- 
seltaan elokuvien kuvaa- 
ja Viktor on kutsumuk- 
seltaan taiteilija. Vuodes- 
ta 1995 Tatjana ja Viktor 
ovat kuvanneet yhdessä 
viisi suomalaista kult- 
tuuria ja suomen kieltä käsittävää videota. 
Tämä näyttely syntyi Alvar Aallosta 
tehdyn videon käsikirjoituksesta. 

Kaikkien kolmen valokuvaajan yh- 
teistyö on jatkunut vuodesta 1998 ja sen 
tuloksena on kahdeksan valokuva- 
näyttelyä, jotka olivat esillä Pietarissa, Vii- 
purissa, Jyväskylässä, Tampereella, Sei- 
näjoella ja Helsingissä. Ja tahti ei hiljene 
tulevaisuudessakaan. Näyttelyjen aikatau- 
lu on lyöty lukkoon vuodeksi eteenpäin. 1 2. 
lokakuuta Iittalan tehtaan museossa ava- 
taan näyttely, jonka nimeksi tulee Alvar 
Aallon maljakko. Kauneuden syntymi- 
nen. 10. tammikuuta Tammisaaren kirjas- 
ton galleriassa avautuu Alvar Aallon tie 
-näyttely, joka on paljon nykyistä laajempi. 
Avajaispuheessaan Tatjana Bykova 
esitteli ryhmänsä jäseniä selittäen nimen 
jokaista kirjainta. Viktor - V - on viisas ja 
vilkas, Eino - E - on energinen ja Tatjana 
- T - on tarmokas ja taiteellinen. Toivot- 
tavasti VET:llä riittää kaikkia näitä omi- 
naisuuksia vielä moneksi vuodeksi. 

Izabella Sihvola 



Inkeriläisten viesti 



UUTISIA INKERISTÄ 



Jännittävä 
Siperian matka 

Inkerinsuomalaisia tutkiva Raili 
Par.-.ainen \ bluntate ry:stä, samaa yhdis- 
r. s:i edustava Määrettä Pukkio sekä In- 
kerin Liiton suomen kielen opettaja Linda 
Räbmönen tulkkina tekivät 3.-28.6.2002 
p:±än Siperian junamatkan tavaten paikal- 
lisia suomalaisia. 12 000 kilometrin matka 
alkoi Moskovasta, missä IL:n paikallisen 
osaston edustaja Nikolai Fomin tutustutti 
vieraita suomalaistoimintaan ja kaupungin 
nähtävyyksiin. 

Siperiassa ryhmä pysähtyi Omskiin, 
Novosibirskiin, Krasnojarskiin, Abakaniin, 
Minusinskiin, Irkutskiin, Angarskiin ja 
Usolje-Sibirskojeen. Joka kaupungissa ryh- 
mä nautti paikallisten inkeriläisjärjestöjen 
vieraanvaraisuudesta, mikään ei olisi on- 
nistunut ilman Anna Kambarovan 
Novosibirskin alueelta, Annikki Smirnovan 
ja Ljudmila Mosinan Krasnojarskista sekä 
irkutskilaisen Faina Botsarovan apua. 
Matkan varrella Raili Parviainen haastat- 
teli noin 50 inkerinsuomalaista selvittäen 
Siperian suomalaisten historiaa. Se oli 
karkotettujen ja 50-luvulla Siperiaan 
juurtuneiden elämäkertoja. Vain iäkkääm- 
mät muistelevat siellä koti-Inkeriä ja pu- 
huvat suomea. 90-luvun inkeriläisten 
kansallisnousun seurauksena oli seurojen 
ja seurakuntien perustaminen Siperiassa. 
Juuristaan kiinnostuneita nuoria on yhä 
enemmän, heillä on selvä halu opiskella 
suomea, jotkut ajattelevat muuttoa Suo- 
meen. 

Ryhmä on tuonut Siperiasta myös 
inkerinsuomalaisten elämänvaiheita ku- 
vaavia kansanrunoja sekä saanut vaiku- 



telmia mahtavasta Siperian luonnosta 
uskomattomine jokineen ja vuorineen. 



Inkeriläisrunoutta 
unkariksi 

Inkerin Liitto lähettää jo kolmatta 
vuotta opiskelijoita kahden viikon 
Hungarologia-kesäyliopistoon Unkarin 
Szombathelyyn. Tämän vuoden elokuus- 
sa lähettinämme oli Elina Leibonen. Yh- 
teistoiminnan tuloksena tänä vuonna ilmes- 
tyi inkeriläisrunouden kokoelma unkarin 
kielellä. Aikanaan Alina Otti toi Unkariin 
paljon runojamme ja Szombathelyn opet- 
tajakorkeakoulun suomalais-ugrilaisten 
kielten laitoksen johtaja Janos Pusztay 
valmisti niistä edustavan kokoelman. 60 
sivun kirjassa on puolisataa runoa mm. M. 
Putron, A. Vesikon, L. Helon, P. Pöllän, 
K. Korvelan, A. Hiiren, T. Kempin, sekä 
myös T. Flinkin, E. Ojalan, T. Tupinin, A. 
Survon ym. runoja. Kirjan nimi on "Unoh- 
tuivat miltei kaikki sanat" ("Majd minden 
szo feledesbe meriilt"). Käännökset un- 
kariksi ovat tehneet Janos Pusztay ja 
Laszlo Fabian. 



Inkeriläistyöllistämis- 
keskuksella uudet tilat 

Elokuun alusta Inkerin Liiton 
työllistämiskeskuksella on uudet toimitilat 
Ligovskilla 63 . Uuden toimiston pääetu on 
se, että se sijaitsee lähellä Puskinskajalla 
olevaa IL:n Pietarin osaston toimistoa. Nyt 
työllistämiskeskuksemme käytössä on kak- 
si huonetta Pietarin Virkoamisen Säätiös- 



10 



Inkeriläisten viesti 



sä, jonka kanssa IL on ollut yhteistyössä 
jo monta vuotta toteuttaen yhdessä erilai- 
sia lasten- ja hyväntekeväisyysohjelmia. 



Dokumentti Pietarin 
suomalaisista 

Ammatillisen Partner-kuvaus- 
studion yhteistyössä Inkerin Liiton kanssa 
tekemä dokumenttifilmi "Finny v 
Peterburge" (Suomalaisia Pietarissa) val- 
mistui heinäkuussa Inkerinsuomalaisten 
tukiprojektin varoilla. 26 minuutin doku- 
mentti esittää tiivistelmän sekä historias- 
ta, että suomalaisten nykypäivistä Pieta- 
rin kaupungissa. Filmi, jonka ohjaajana on 
Nadezhda Pisareva, on tarkoitus näyttää 
eräällä paikallisella TV-kanavalla sekä 
tekstata suomeksi. Uskotaan, että se voi- 
si kiinnostaa myös Suomen katsojia. 



Diakoniapäivä 
seurakunnissa 

25.8. Inkerin kirkon seurakunnissa 
vietettiin diakoniapäivää. Saarnojen tee- 
mana oli "lähimmäinen". Monissa seura- 
kunnissa kaukaisista kylistä järjestettiin 
kuljetus huonokuntoisille vanhuksille, jot- 
ka muuten eivät pääse kirkkoon. Päivän 
ohjelman sisällöstä jokainen seurakunta 
päätti itse. 

Kuvernööri tunnusti 
suomalaisjuuriansa 

Ilta-Sanomissa 10.8. ja seuraava- 
na päivänä Hesarissa ilmestyneiden kir- 
joitusten mukaan käydessään Helsingissä 
Pietarin kuvernööri Vladimir Jakovlev tun- 
nusti vihdoinkin suomalaisjuurensa. "Aika 



on muuttunut ja nyt voidaan puhua kai- 
kesta", Siperian karkotuksessa v. 1944 
syntynyt Jakovlev sanoi filosofisesti. Ku- 
vernöörin äiti on Hilma Joosepintytär 
Jakovleva (os. Lahtinen) Tyrön Teppo- 
lasta. Suomea Pietarin kuvernööri ei osaa, 
mutta suomalaisten lehtien mukaan 
lapsuusvuosistaan Vladimir Jakovlev 
muistaa sanat "lusikka" ja "poika". 



Leiri Ruokolahdella 

Perinteinen nuorisopaluumuuttaja- 
Ieiri pidettiin taas tänä vuonna Ruokolah- 
della 20.7.-I.8. Siihen osallistui 15 In- 
kerissä paluumuuttoa jonottavaa nuorta ja 
18 Suomessa asuvaa inkeriläispaluu- 
muuttajaa. Kaikki olivat 14-18 vuoden ikäi- 
siä. Opettajina toimivat pietarilaiset Alla 
Sadovnikova, Olga Konkova sekä Tuija 
Ikonen Lahdesta. Yhdessä opiskeltiin 
suomea, tutustuttiin suomalaiseen kulttuu- 
riin, harrastettiin käsitöitä, käytiin Imatran 
koskella ja tietenkin saunottiin ja uitiin. 
Kaikilla oli hauskaa. Opettajilla ei ollut 
ongelmia leiriläisten kurin kanssa, eikä 
teineillä ollut kommunikaatiovaikeuksia. 
Työministeriön rahoittama leiri onnistui 
paremmin kuin viime vuonna. 



Kaprion matka 

Olga Konkovan opastamat Inke- 
ri-matkat ovat hyvin suosittuja. 25 
kelttolaistakävi 10. elokuuta Kaprion lin- 
nassa. Matka ja kertomus Inkerinmaan 
historiasta ovat valloittaneet osallistujat 
niin, että jopa iäkkäimmät kiipeilivät lin- 
nan muurille ja laskeutuivat sen pimeihin 
kellareihin. 

Wladimir Kokko 
31. elokuuta 2002, Pietari 



Inkeriläisten viesti 



11 



Inkerinmaalta Hollyvvoodiin 





Allan I. Lotan tie vei Inkerinmaalta 
S ii -imen ja Kanadan kautta Los Ange- 
lsiin. Hollywoodiin. 

Viime aikoina on ilmestynyt aika pal- 
on muistelmia ja niille aina löytyy lukija. 
Vntenä syynä siihen voi mainita vuosisa- 
dan ja vuosituhannen vaihtumisen, joka 
panee ajattelemaan, minkälainen tuo men- 
nyt kausi oli, varsinkin viimeinen vuosisa- 
:a. Ja tuo vuosisadan myrskyinen alku on 
syynä siihen, että vanhemmillamme ja 
: so vanhemmillamme oli hyvin mielenkiin- 
:oinen elämä, usein traaginen, mutta aina 
värikäs ja monivaiheinen. Ihmiset alkoivat 
matkustaa enemmän, vaihtoivat maata ja 
mannerta, loivat itselleen uuden uran uu- 
sissa olosuhteissa. Joskus se tapahtui 
omasta tahdosta, joskus taas olosuhteiden 
pakosta. Heidän jälkeläiset, joilla on va- 
kiintunut elämä ja jotka pitävät vanhempi- 
ensa uutta kotimaata omana isänmaanaan, 
ovat hyvin kiinnostuneita siitä, miten elet- 
nin "vanhassa maassa \ miksi vanhemmat 



muuttivat toiseen maahan ja miten heidän 
elämä on uudessa kotimaassa sujunut. 
Vanhempi sukupolvi taas muistelee omia 
elämänvaiheita ja vertailee luettua omiin 
kokemuksiinsa. 

lnkeriläissyntyinen kalifornialainen 
Allan 1. Lotta aloitti muistelmiensa kirjoit- 
tamisen vuonna 1999 lastensa 
kehottamana. Hän aloitti Talvisodan ta- 
pahtumista ja on päässyt hänen muut- 
toonsa Kaliforniaan vuonna 1962. Saatu- 
aan vihiä muistelmista, niistä kiinnostui 
Valittujen Palojen suomalainen toimitus. 

Syyskuussa Allan Lotta kävi Suo- 
messa, Hangossa, missä hänen veljensä 
asuu. Samalla hän pistäytyi toimituk- 
sessamme ja kertoili elämästään. 

Inkerissä 

Ilmari Allan Lotta on syntynyt vuon- 
na 1929 Inkerinmaalla, Hietamäen seura- 
kunnan Lottalan kylässä. Suurimman osan 
kylän asukkaiden sukunimi oli Lotta. Ilmari 
ehti opiskella suomen kielellä vain puoli- 
toista vuotta kun suomenkielinen opetus 
Neuvostoliitossa lopetettiin ja venäjän- 
kieliset oppikirjat tulivat kouluihin. Talvi- 
sodan aikana isä kutsuttiin armeijaan sa- 
moin myös jatkosodan aikana, mutta sil- 
loin hänen onnistui karata armeijasta. 

Kylän asukkaat oli tarkoitus eva- 
kuoida Leningradiin, mutta saksalaiset jou- 
kot etenivät niin nopeasti, etteivät evakot 
koskaan päässeet perille asti. Jossain 
Pietarhovin lähellä he menivät taisteluja 
piiloon kellariin ja kun he tulivat ulos niin 
ensimmäisenä näkivät saksalaisia sotilai- 
ta, jotka joivat kahvia voileivän kera. Sil- 
loin päätettiin palata kotikylään. Matkalla, 
kulkien tietä pitkin he joutuivat ristituleen 
kun yhdellä puolella oli neuvostojoukot ja 
toisella saksalaiset. Ilmari muistelee, että 
ihmisiä kaatui hänen ympärillään. 



12 



Inkeriläisten viesti 



Kotikylä oli aikalailla tuhoutunut, 
mutta Ilmarin koti ja jokunen muu talo säi- 
lyivät. Lotan perhe asui saksalaisten 
miehityksessä kaksi vuotta. Vuonna 1 942, 
kun Ilmari täytti 13, hänet määrättiin lähe- 
tettäväksi Saksaan Hitler-jugendiin. Itse 
nuorukainen oli innoissaan, mutta äiti purs- 
kahti itkuun, koska perheellä oli jo suunni- 
telmia muuttaa Suomeen. Saatuaan tietää 
asiasta saksalainen upseeri katsoi poikaa 
silmiin ja toivotti hyvää matkaa. 

Suomessa 

Perhe muutti Hankoon 1 943. Sodan 
aikana nuorukainen liittyi vapaaehtoiseksi 
sotilaslähetiksi. Siitä ajasta muistona on 
kuva, joka otettiin Hangossa syyskuussa 
1944. Vuoden 1 949 lopussa Ilmari muutti 
Helsinkiin ja työskenteli Kansallispankin 
pääkonttorissa. Samaan aikaan hän soitti 
Porvoossa K. Gumbergin tanssikvin- 
tetissä saksofonia. 



Kanadassa 

Tuttavien yllyttämänä Ilmari alkoi 
vuonna 1955 suunnitella muuttoa Toron- 
toon. Hän meni Kanadan lähetystöön tie- 
dustelemaan, minkälainen työtilanne oli 
maassa. Hänelle sanottiin, että heti kun 
saat viisumiasiat kuntoon, niin parin viikon 
päästä sinulla on jo töitä. Virkailija erehtyi 
melkein kahdella viikolla, sillä saavuttuaan 
vuoden lopussa Torontoon Ilmari oli töis- 
sä jo parin päivän päästä. Muuttaen eng- 
lanninkieliseen ympäristöön Ilmari Allan 
Lotta muuttui Allan I. Lotaksi, koska täl- 
lainen nimi on helpompi ääntää englannin 
kielellä. Torontossa Allan asui melkein 
seitsemän vuotta, siellä hän tutustui suo- 
malaiseen vaimoonsa ja meni naimisiin. 
Siellä ovat syntyneet vanhin poika ja ty- 
tär. Kolmen vuoden pankissa työskente- 
lyn jälkeen Allan vaihtoi alaa ja ryhtyi lasi- 
mestariksi. 




Hangossa 1944 syyskuussa otettu kuva. Ylhäältä toisessa rivissä neljänte- 
nä vasemmalta seisoo viisitoistavuotias vapaaehtoinen sotilaslähetti Ilmari Allan 
Lotta. 



Inkeriläisten viesti 



13 



Työir-2hö:"l:>z e -Ii ihan mukavasti, Afraid of Virginia Woolf, 1966), jossa 
mutta jokin kun r- *— hlriisi olemasta täy- näytteli Elisabeth Taylor. Siinä filmissä 
dellisesti r.™'~- ^---~ elämään. Kana- hän työskenteli vain muutaman viikon, 
dassakin Allin ii : : soittoa tanssiorkes- Ensimmäinen suuri työ oli Richard Har- 
terissa. Kerran : ^.n alaisuuden aikana risin tähdittämä Camelot (1967). Tämä 
kesken tanssinsa kaikki nousivat ja or- työ jatkui kahdeksan kuukautta. Suurim- 
kesteri alko: >: ::ii ."umala. varjele kunin- man osan taistelukohtauksista filmattiin 
gatarta. AY.iz k~. r. .: Mikä tämä tällainen Espanjassa. Historiallinen filmi vaati pal- 
kappale ori? V.ereir-en soittaja vaan puk- jon lavastus- ja puvusto-osastolta. Allan 
kasi häntä k\y^Ir?£ällä: Jatka vain soitta- muistelee, että hän osallistui upseerin- 
mista! Miks: ." urr.ala varjelee kuningatar- haarniskojen ja sotilasnahkavaatteiden val- 
ta, miksei ihmisiä? ajatteli Allan. Häntä ei niistämiseen. Askel askelelta Lotta nousi 
miellyttäny: elää Britannian kruunun alai- urallaan kunnes perusti oman yrityksen ja 
sena ? hän halusi olla vapaa. hänestä tuli lavastusten järjestäjä. 
KslifomiSSSa ^ vuoteen filmialalla mahtuu pal- 

.- .,,_ - . .- .. jon. Kun katselee luetteloa elokuvista ja 

vuonna 1962 perhe myi yrityksensä , i- A « i \ 

, . , . .„ . . ,.. « 1 ^ te-levisiosanoista, joihin Allan on tehnyt 

- omakontaloa ei silloin vielä ollut, mutta , ^ , . •• .., i • •« i • 

....—.,— . ^ . lavastuksia, niin näkee suomalaisillekin 

saastoia io keraantvnyt- istui autoonsa ja .... ... TT .. . - . .. 

...,.:' . , * ,._ tuttuja nimityksiä. Hänen lavastuksiaan oli 

lahti ajamaan kohn Kaliforniaa, paamaara- • • D «? i d-ii/iam oa\- 

.... ; . , .. . _ /„ - mm. sanoissa Buffalo Bill (1983 -84) ja 

naan Los Angeles, pitldn Road 66 -valta- _ /1AOn oox • • • 

. .. c ~ ., .,. ., ^_ • Dynasty (1987 - 88), minisarjassa 

tietä. Samoihin aikoihin ilmestyi saman- _/ lt , , /t ^ olx ,..' .• •, ^ 

, i-i ,. t . .^ Nukkelaakso (1981) seka Frendien pilotti- 

nimmen kappale, joka oli hyvm suosittu. ,mrx A \ t ^ . ... • 

w i t- f/ - i äi •• • i- osassa (1994). Lavastusten järjestäjänä 

Matka Kaliforniaan kesti viisi paivaajanelja A11 T _ ._ ._, . 

.... .. ,. ., ,. . lt . A r. 1 Allan Lotta sai Emmyn sertifikaatin vuon- 

yotaAanhin poika oli silloin 4-vuotias, ty- 1/x „ . _ J tm 

.. - - ... .. . na 1987 sanasta Foxfire. 

tar2.:>-vuotiasja vaimo oli raskaana. *« • i i • i 

.„-„,., , .^ ^. Allanin lapset ovat kasvaneet ja luo- 

Allamlla oli haave aloittaa ammatti- x T • -i 

.. . ^ ... .. neet oman uransa. Nuorin poika on val- 

muusikon ura. mutta katseltuaan vähäsen , . . . . . . 

.. .„ ... . . , .... n..., A A tion hommissa ja vanhin, samoin kum 

ympanlleen han muutti mieltään. Päihteet .. , . .. , ' i « TT .. 

,. , - _ • ., . , i i vavykm, on myös lavastusalalla. Han on 

ohvatm^in suosittuja muusikoiden keskuu- , .,. ^ . ™ i i A . • 

, .' . .... A11 .. hiliattain ostanut 60 hehtaaria maata ja 

dessa ia perheenisänä Allan paatti pysyä . J , . A , _ _ . . , 

. * „ . .. .f. .. . ■;. rakentaa maalaistaloa. Tytär opiskelee yli- 

kauempana sellaisesta llmapnnsta ja väli- i •« i i • 

~ ,.,.,, opistossa ja opettaa lapsille balettia, step- 
ta toisen uran. Onneksi oli kokemusta . r , . ... 

......... .... . .. _ paamista ja modernia jazz-tanssia seka 

pankkivirkailijan tvosta seka Suomessa .-n t^ -i •« i 

.. T , , * •" ,.. • ¥T A , tanssii flamencoa. Kaikilla on perheet ja 

että Kanadassa ja han meni United , . . . . . f . t . J . 

^ t .~ . _ , lt .. w A t lastenlapsiakin on isovanhempien iloksi. 

Califomia Bank -pankkiin. Muutaman kuu- A « • i • • i .... ^ 

! , _..,.. ! , . . ! . Allanin vanhempia ei ole enaa, mutta veli 

kauden paasta han paasi kassanhoitajaksi. ...... TT , . , i .. 

^ ,....,.,. . ^ asuu vieläkin Hangossa, talossa, jonka han 

Pankissa \ierähti puolitoista vuotta. ° . 

T . on isansa kanssa rakentanut. Jaatyaan 

lt . " w , .. eläkkeelle filmialalta Allan Lotta suoritti 

asukkaista on jossain maann yhteydessä ,. . _ /x/xl . . 

TT „ ... J 411 , _..,.: .. maaliskuussa 2001 rakennustarkastajan 

HolMvcKxiiin. .AQankin paatti, että han voisi t . « T . .. ... 

^_ .. r ,i- r-i ■ i ii m» i •• tutkinnon. Nyt han voi aika ajoin ottaa 

työskennellä tilmialalla. Niin han meni . .. . . . .. , . , 

' ^ , , t . A ... x .. . keikkoja myynnissä olevien rakennusten 

vVarnerBrothers-vhtiooniakysyitoitaia . J . J __.. . . ., 

t . _- .. " ^ . n i- tarkastamisessa. Han sanoi hiljentävänsä 

paasi kuin paasikin lavastusosastolle. En- . J 

simmäinen filmi, jossa hän oli töissä oli 

Kuka pelkää Virginia Woolfia (Who's Izabella Sihvola 

14 Inkeriläisten viesti 



Tapahtumakalenteri 



Helsingin seudun Inkeri-seura ry 
Käpylänkuja l y Karjalatalo, Inkerikoti 

27.10 -Lokakuun tilaisuus 

30.11 - Pikkujoulu (yläsalissa) 
Kaikki tilaisuudet pidetään klo 14.00 
Tiedustelut: Viktori Hyyrönen 

puh. 050-3019140 

Inkerikuoro 

Inkerikuoron harjoitukset keskiviikkoisin 
klo 16.45-18.30 Inkerikodissa. 
Uudet laulajat suorittavat koelaulun 
harjoitusiltana. Kuoroa johtaa Julia 
Hyyrönen. Tervetuloa! 

Seukot Inkerikodissa vuonna 2002 

14.11. klo 13.00. 
Tiedustelut Pirkko Huurto 
puh. 09-783391 

Inkerikeskus ry 

Hämeentie 103 A 

23.10 -Syyskokous. 
Alkaa klo 17.00. 

9. 1 1 -Isänpäivän konsertti. Esiintyvät 
lapset, Inkerikuoro, Tuulistullaa jne. 
Alkaa klo 12.00. 

1 7. 1 1 -Inkeriläisestä ja karjalaisesta 
itkuvirsiperinteestä kertoo 
Pirkko Fihlman, Äänelläitkijät ry 
Alkaa klo 14.00. 

6. 12 -Suomen itsenäisyyspäivän juhla. 
Järjestetään Paavalin srk:n kanssa. 
Hermannin srk-talossa 
Hämeentie 73. 

Alkaa klo 13.00. 

20.12 -Joulujuhla kaikille. 
Alkaa klo 18.00. 



21.12 -Joulujuhla lapsille. 

Hermannin srk-talossa 
Hämeentie 73. 
Alkaa klo 13.00 

Lahden seudun Inkeri-seura ry 

11.11 -Marraskuun kerhoilta 
Kaikki tilaisuudet klo 18 - 20 RK.ssa 
Tiedustelut: Maria Lahti 
puh. 03-7340435 

Turun seudun Inkeri-seura ry 

2.11. - Pyhäinpäivän kunniakäynti Turun 
hautausmaalla Inkeriläisten 
muistomerkillä klo 12, sen jälkeen 
ohjelma- ja kahvitilaisuus 
Varissuon kirkolla 
26. 12 -Joulujuhla 

Kupittan seurakuntakodissa, 
Sirkkalankatu 4, kello 14.00 

kummitoimikunta 
Matkoja: 

1.-3.11 - Pietarin matka. 

Tutustuminen P Marian kirkkoon 

ym. 
Matkavaraukset ja kyselyt 
Marja-Liisa Salminen 
Turku Ahvenpolku 16 
puh 02-2581621, 040-7190967 

Keräämme edelleen villasukkia Inkerin 
vanhuksille! Myös muuta viemistä, esim. 
ruokaa, otamme mielellään mukaamme 
matkoilla Inkeriin! 

Kiitos kaikille lahjoittajille! Erikoiskiitos 
Upe Poutiaiselle Idän työn varastoon! 
Mukavaa syksyä kaikille ja muistetaan 
Inkerin heimokansaa siellä jossakin! 



Inkeriläisten viesti 



15 



Kirjallisuutta 
Arvo Survo 

Itku Inkerille, 17 € 

Aapo Iho 

Hietajyvä, 3,50 € 

Hellin Suominen 

Mooses Putron elämäkerta, 2,50 € 

Ella Ojala 

Pitkä kotimatka, 14 € 

Pelastunut albumi, 22 € 

Ensimmäinen kevät, 16 € 

Ella Ojala 

Sananlaskuja ja tarinoita, 8 € 

Aleksander Störgren 

Mutkainen tie vapauteen, 10 € 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki 1940-luvulla, 25 € 

Pekka Nevalainen - Hannes Sihvo (toim.) 

Inkeri-historia, kansa, kulttuuri, 50,50 € 

Heikki Seppänen 

Etelän tien kulkija - Vilho Helanen, 25 € 

Maria Ripatti 

Elämä yhden kortin varassa, 16,50 € 

Saimi Tuukkanen 

Elämäni helminauha 5 € 

Kalavalaseuran vsk 69-70 

Inkerin teillä, 11,50€ 

Maria Luukan laulut ja loitsut, 6,50 € 

E. Pärnänen 

Antti Kivekäs I-II, 9 € 

Mikko Savolainen 

Inkerinmaa, 33.50 € 

Aatu Savolainen 

Suomalainen sissisodassa, 15 € 

Lars Krifors 

Oli onnistuttava, 1 5 € 

Juho Häkkinen 

Siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan, 

I-II 15 € 

Sverigesingermanländarnas historia 

24 € 

Lasse Saressalo 

Inkeri, 3,5 € 

Touko Sihvo 

Inkerin kansan 60 kohtalonvuotta, 24 € 

Albert Pettinen 

Lauluja koululaisille, 4 € 

Albert Pettinen 

Lauluja sekakuorolle, 6 € 

Lauri Santtu 

Murrejuttuja, 2,50 € 



Aamu r^_, 

Inkerikuoro 

Nouse Inkeri ym. 2.50 € 
Kasetteja 
Arvo Survo 
Omall maali 9 € 
Karttoja 
Inkerin kartta 
vuodelta 1933. 12 € 
Inkerin uusi kartta 
vuodelta 1992. 10 € 
Kylä- ja tiekartta 
Keski-Inkeri 
vuodelta 1993 , 10 € 
Inkerin pöytälippu 
(satiinia) + salko 
marmorij alustalla 18.50 € 
Inkerin pöytälippu 
(polyesteriä). 6 € 
Inkerin pöytälippu 
(satiinia), 10 € 
Adressi 

surunvalitteluun. " € 
Tilaukset Inkerikoti 

Saatavana Inkerin kulttuuriseurasta 

puh. 09 - 2733 225 

UUTUUS: Inkerin satulipas (Miettinen, 

Uusma) 25 € 

Funk, Toivo & Mäkilä. Eera. Inkerin lasten 

oppikirja. 7,50 € 

Kalevala. Suomeksi ja Yesjrissi. Käännös 

A. Hiiri & E. Kiuru. 2? € 

Miettinen, Helena. Kohiak^ne. Kertomus 

inkeriläisen opettajan elä^iniaipaleesta 

Inkerinmaalta Ruotsiin ja paluusta 

Neuvostoliittoon. ".5 € 

Miettinen & Joganson. Peterr^en toiveiden 

maa. Arator. 1 5 € 

Monahof, Ania. Kärsiz:>L>eu pyhät 

kyyneleet. 13 €. 

Mutanen, Pekka. Yaienrerj: seruaat. 12 €. 

Ojala, Ella. Sananlaskuja, tarkoita ja 

mielleyhtymiä 10 € 

E. Pärnänen. Antti Kivekäs I - II ^ € 

Sava, Inkeri & Miettisen. Helena. Liljan 

kuva kutsuu. Tarina N eu\ esto liittoon 

kadonneesta ja löytyneestä suvusta. 15 € 

Inkeriläistä kansanmusiikkia 

Röntyskät. Piirileikkilauluja Inkerinmaalta 

7.5 € 



inkeriläisten 

VIESTI 



11/2002 





is*iL 




iJ ^%^ä 




Toimisto 

Lehden tilaukset ja osoitteenmuufc 

jäsenmaksut ja tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpylänkuja 1, 00610 

Helsinki. Puh, (09) 793 796 

ti klo 1 8.30 - 20, Annikki Kelo. Postisiirtotili 

800012-306364. 

PankkiNordea 101030-1085026. 

Ilmoitukset /€ 

.1/1 sivu 250 € 

Vi sivu 135 €,*/4 sivu 85 € 

Kuolinilmoitukset 17 € 

Kiitos- ym. ilmoitukset 10 € 

Tilaushinta 2002 

25 € kotimaahan, Ruotsissa 260 kr, muualle 

30 €/v (300 kr/v) 

Pääasiamies Ruotsissa 

(hoitaa lehden tilaukset): Viktor Aitman 

Linbanev. 6, 43833 Landvetter, 

ulkomailta: SE-438 35 Landvetter. 

Puh jalaksi 031-916 602 

v_aitman @ spray.se 

Ruotsin Inkeri-liiton postisiirtotili 

173888-9 

Sivistyssäätiö 

Hallituksen pj Toivo Makara 

Säätiön postiosoite: 

Vellamonkatu 27, 08 1 00 Lohja 

Postisiirtotili 80001 64466601 

PankkiNordea 103150-1202761 

Toimitus 

Päätoimittaja Toivo Tupin 

S0405783894 

Toimitussihteeri Izabella Sihvola 

S0415191250 

Toimituksen osoite 

Hämeentie 1 03 A, 00550 Helsinki. 

puh. ja faksi (09) 827 4796 

Internet http://wwwJjikeri.com 

Sähköposti inkerinviesti @suomi24.fi 

Painopaikka Vammalan kii japaino Oy 

Lehti ilmestyy kerran kuukaude> 

Aineisto toimitukseen edellisen kuukauden 

15. päivään mennessä. 

Julkaisija Suomen Inkeri-Uitto ry. 

Puheenjohtaja Toivo Iho, 

Rauduntie 5 D, 02 1 30 Espoo 

puh (09) 455 78 38 







Runoillan järjestäjät Helena Miet- 
tinen ja Toivo Tupin lausuivat edesmen- 
neen Paavo Voutilaisen runoja. 

In keri keskuksessa 
muisteltiin runoilijaa 

Paavo Voutilainen oli monipuolinen 
ja lahjakas persoona. Nimenomaan per- 
soona. Hän oli hyvin värikäs, eikä aina 
sävyltään sointunut ympäristöön. Hän oli 
runoilija. Ja hänellä oli herkkä runoilijan 
sielu. Paavo oli elänyt tämän maan päällä 
viisikymmentä ja puoli vuotta. 

Tieto hänen traagisesta lähdöstä jär- 
kytti kaikkia hänen ystäviään. Lokakuun 
lopulla me järjestimme Inkerikeskuksessa 
runotilaisuuden, jossa luimme hänen runo- 
jaan. Siihen osallistui Paavon ystäviä ja hä- 
nen perhe. Pöydillä oli perhearkistojen va- 
lokuvia, joista hymyilivät Paavon kasvot 
ja iso pino Carelia ja Punalippu-lehtiä, jois- 
sa oli julkaistu Paavo Voutilaisen runoja ja 
juttuja. Elämänsä urallaan vuosia lehdes- 
sä toimittajana toiminut hän ehti olla myös 
Carelian päätoimittajanakin. 

Arvokkaampana muiden kirjojen jou- 
kossa oli kuitenkin Paavon esikoisrunokirja 
Muistilappusia keväälle, joka julkaistiin 
Karjalassa 1996. Tässä kirjassa ensimmäi- 
senä on seuraava runo: 

Runo ei synny tekemällä, 

ei kieltä pieksämällä, 

ei kynää pyörittämällä, 

ei konetta rääkkäämällä. 

Mutta miten se syntyy? 

Paavon ystävä Topi 



Inkeriläisten viesti 



Meitä on moneksi 



Syksyn harmaat päivät, synkät lyi- 
jyn painavalta näyttävät pilvet sadetta 
seulovalla taivaalla, pimeät illat, elottomilta 
vaikuttavat puut ja sateiden maahan 
maltaaksi lyömät vasta tovi sitten kullan- 
keltaisina loistaneet lehdet. Sitä kaikkea 
on marraskuu, nimensä veroinen. Tästä tu- 
lisikin mieltä masentava kuva, jos ei olisi 
toivoa parempaan, uskoa lämpöön ja va- 
loon. Vain hyvällä tahdolla ja huomaa- 
vaisella suhtautumisella toista kohden me 
pystymme sytyttämään valoa toistemme 
sydämiin ja tuomaan sinne lämpöä, jota 
tällaisina kolkkoina syysiltoina kaipaavat 
sielumme. 

Meitä on moneen lähtöön. Joukkom- 
me on kaikenkarvainen. Keskuudestam- 
me löytyy värikkäitä persoonallisuuksia ja 
värittömiä tai haalistuneita maleksijoita, 
ihan laidasta laitaan. Siihen mahtuu tai- 
vaanrannan maalaajia, vankasti maassa 
jaloillaan seisovia rakentajia, muurareita ja 
kirvesmiehiä; oppineita tieteen ja taiteen 
professoreita, pappeja ja opettajia; myös 
sellaisia, jotka eivät usko mihinkään auk- 
toriteetteihin. 

Valtaosa joukostamme on rehellisiä, 
suomalaisen luterilaisen kasvatuksen saanei- 
ta, mutta joskus törmäätkin vastaantulijaan, 
joka tulee ketunhäntä kainalossa. Joukostam- 
me löytyy omia kylähullujakin. On 
pyyteettömiä ahertajia, jotka tekevät työtä 
yksinomaan asian ja "aatteen" eteen, ajat- 
telematta maallisesta mammonasta ja on taas 
sellaisiakin, jotka ovat tarkkoja joka pen- 
nosesta, kopeekasta tai sentistä. Kateellisuus 
on sitä ruostetta, joka syövyttää myös 
joukkoammekin, eikä siitä ole vieläkään pys- 
tytty välttymään, vaan se aika ajoin onnistuu 
tekemään säröjä ja joskus isojakin repeämiä 
ihmisten välisiin suhteisiin. 

Mutta joukkomme ei ole missään ni- 
messä ikävystyttävää! Sanalla sanoen näin 




en sorttisia me 
olemme. Silti 
meillä on yhteis- 
tä, joka yhdistää 
meitä, tekee 
meistä joukon, 
yhteisön, kan- 
san. Se on 
inkeriläisyys. Me olemme inkeriläisiä, 
inkerinsuomalaisia tai suomalaisia, joilla on 
juuria Inkerissä, Saattaa olla ettemme ole 
koskaan siellä asuneetkaan, juuremme 
ovat Suomessa, itse olemme syntyneet 
muualla, mutta sukumme historia on kul- 
kenut kautta Inkerinmaan. Se ei ole yksi- 
selitteinen asia. Suurimmilta osin me kui- 
tenkin olemme itse ja vapaaehtoisesti 
lukeutuneet tähän joukkoon ja kansaan 
(olisihan muitakin vaihtoehtoja ollut, jotka 
osa on valinnutkin), mutta me olemme 
katsoneet tämän asian sen arvoiseksi ja 
sen verran tärkeäksi, että olemme viitsineet 
ilmoittaa olevamme inkeriläisiä. 

Inkeriläisyys ei ole mitään harrastus- 
ta, siitä ei voi erota kuin kerhosta 
palauttamalla jäsenkortti. Jos alussa tun- 
tuikin erikoiselta olla jotain muuta, erilais- 
ta, ja jälkeenpäin alkaa väsyttää porukan 
kirjavuus, niin se on vaan hyväksyttävä, 
että meitä on vielä senja senkin kaltaisia. 
Siitä ei voi kieltäytyä eikä luopua. He ovat 
meidän kansaa, vaikka eivät olisikaan aina 
jokaisen mieleen. Sellaisiksi, näet, meidät 
on ajat ja myllerrykset vierittäneet, ketä 
pistävän kulmikkaiksi, ketä pyöreiksi. 
Mutta vain hyvyys synnyttää hyvyyttä, 
vihan siemenistä sikiä vihaa. Lämpö, jota 
me jaamme toisillemme heijastuneena, läm- 
mittää meitäkin. 

Olkaamme Ihmisiksi . . . 

Päätoimittaja 
Toivo Tupin 



Inkeriläisten viesti 



-r- < :::::::. ;.::,:: 




Inkerinpäivänä Hermannin seurakuntasaliin kerääntynyt yleisö kuunteli 
hiljentyneenä otteita Kyllikki Jogansonin kirjasta Petettyjen toiveiden maa, joi- 
ta luki Anja Väkiin. 

In keri n päivästä on tullut perinne 




Inkerin päi- 
vän vieton perinne 
ei ole kovin vanha, 
mutta siitä on tullut 
jo traditio. Ja se on 
levinnyt eri maihin, 
missä inkerinsuo- 
malaisia asuu. Inke- 
rin nimipäivästä läh- 
tenyt tapa viettää 
juhlaa 5. lokakuuta 
on vakiintunut. 

Tänä vuonna 
Inkerin päivää vietettiin Suomessa monella 
paikkakunnalla, muuallakin kuin Helsingis- 
sä. Pääkaupungissa se tapahtui jo tuttuun 
tapaan, niin kuin monena vuotena, kun- 
nioittamalla niiden suureen suomen hei- 
moon kuuluvien, sekä inkeriläistä, suomen- 
suomalaista, että amerikansuomalaista 
syntyperää olevien edustajiemme muistoa, 
jotka ovat viattomina ja syyttömästi joutu- 
neet synkimpien stalinilaisten vainovuosien 
valtiollisen koneen hirmumyllyyn, joka jäl- 



Juhlapuhees- 
saan Toivo Tupin 
muisti inkeriläisiä 
vainojen uhreja. 



keä jättämättä murskasi tuhansia ja tuhan- 
sia ihmisiä, usein rotuun ja uskontoon kat- 
somatta. Heidän muiston kunniaksi nyt joka 
vuosi on sytytetty kynttilöitä, tällä kertaa 
ne sytytettiin Paavalin kirkon eteen. 

Inkerin päivän juhlan tänä syksynä 
järjestivät Hermannin seurakuntasalissa 
Inkerin Kulttuuriseura ja Inkerikeskus. 
Kulttuuriseuran aloitteesta jo monetta 
vuotta on sytytetty 
kynttilöitä vaino- 
uhrien muistolle. 
Juhla on hakenut 
viettotapoja ja muo- 
toja. Eräänä vuon- 
na Karjala- talolla 
ojennettiin ruusuja 
Suomen kansalai- 
suuden saaneille ja 
onniteltiin heitä. 
Kerrankin oli järjes- 
tetty juhlakonsertti, 
joka oli hyvin väri- 
käs ja johon osallis- 




Elvira Petti- 
nen toi tervehdyk- 
sen säveltäjävel- 
jeltään Albert Pet- 
tiseltä. 



Inkeriläisten viesti 



tui erilaisia esiintyjiä, jopa 
afrikkalaisia. Nyt tuntuu 
siltä, että ainakin täällä 
Suomessa inkeriläisillä on 
muodostumassa tapa viet- 
tää juhlaa, joka on löytä- 
nyt oman teemansa. 

Pietarin Inkerin liit- 
to taas järjesti kansan- 
perinnefestivaalin tapai- 
sen konserttin aivan kes- 
kellä Pietaria koulussa 
214 ihan lähellä Nevski 
prospektia. Juhlapuheen, 
konsertin ja kuorojen 
esiintymisen lisäksi tapahtuman vetäjä 
Olga Konkova kertoi inkerinsuomalaisten 
kansallispuvuista, joita esittelivät niihin 
pukeutuneet kuorolaiset ja opetti yhdessä 
Tatjana Zhukovan kanssa juhlaväelle 
kansantanhuja. 

Helsingin Inkerin päivän juhlan ava- 
si Inkerin Kulttuuriseuran puheenjohtaja 
Helena Miettinen, juhlapuheessaan Inkeri- 
keskuksen varapuheenjohtaja Toivo Tupin 
muisteli matkaa Levashovoon ja kertoi, että 
sinne vuosien 1937 ja 1954 välisenä aika- 
na on haudattu 46 77 1 ihmistä ja nyt Inke- 
rin Sivistyssäätiö muistomerkin pystyttä- 
mistä varten on julistanut rahakeräyksen. 

Juhlakonsertissa esiintyi Inkerin laulu 
-kuoro Larissa Fadeeva-Saikkosen säes- 
tyksellä. Sen ohjelmaan kuuluu myös 
inkeriläisen säveltäjän Albert Pettisen lau- 




Albina Parkkosen johtama Kalinka-yhtye esitti 
suosittuja suomalaisia ja venäläisiä säveliä. 

luja. Näyttelijä Anja Väkiin luki katkelman 
Kyllikki Joganssonin elämäkerrallisesta 
muistelmakirjastaan. Tahvo Löyskä, joka 
muistaa Inkerin oloja omasta kokemukses- 
taan, lausui juhla- 
yleisölle oman ru- 
nonsa. Konsertissa 
esiintyi Albina 
Parkkosen johtama 
Kalinka-orkesteri, 
suurin osa sen soit- 
tajista on inkeri- 
läisiä. Yhtye esitti 
tunnettuja suoma- 
laisia ja venäläisiä 
kansansävelmiä 
sekä musiikkia 
klassisesta re- 
pertoaarosta 




Tahvo Löys- 
kä lausui runonsa 
pitkältä elämän- 
taipaleeltaan. 




Tilaisuuden päätteeksi juhlayleisö sytytti Paava- 
lin kirkon puistossa kynttilöitä vainottujen muistolle. 

Inkeriläisten viesti 



Orkesterin solistit Yrjö 
Pavloff ja Arvi Kemppi 
taidokkaalla laulullaan 
kruunasivat esiintymistä. 

Johannes Ojala 

Kansikuvassa In- 
kerin laulu -kuoro 
esiintymässä Herman- 
nin seurakuntasalissa. 

Kuvat Jussi Haponen 
5 



Jumalan sanoma 
on joka kielellä sama 




Venäjänkielisten paluu- 

muuttajien määrän kasvaessa niitä al- 
koi virrata myös Suomen evankelis- 
luterilaisen kirkon seurakuntiin. 
Levittääkseen Jumalan sanomaa 
myös paluumuuttajien keskuudessa 
kirkko alkoi järjestää toimintaa 
venäjän kielellä. 

Hei singin 
seurakuntayhtymän 
venäjänkielisen työn 
avustaja 42-vuotias 
Olga Russkih aloitti 
työnsä vapaaehtoi- 
sena kesällä 1997 
pastori Hannu Vuo- 
risen apulaisena. 
Toukokuussa 1997 
Paavalin kirkossa 
järjestettiin jumalan- 
palvelus paluu- 
muuttajille. Silloin 
Pietarin Pyhän Ma- 
rian kirkosta tuli ry li- 
ma, jossa oli kolme pas- 
toria- Aleksei Uimonen, 
Aleksandr Lauga ja Ivan 
Hutter - ja Tatjana 
Shadrunovan johtama 
nuorten lauluryhmä. 
Pastori Hannu Vuorinen 
auttoi jumalanpalveluk- 
sen järjestämisessä ja 
pyysi Olgaa auttamaan. 
Siitä alkoi Olgan työ seu- 
rakunnissa. Kesällä jär- 
jestettiin ensimmäinen 
yhteinen perheleiri. Pa- 
luumuuttajien ohella lei- 
riin osallistui Pyhän Ma- sia. 




Erkki Joki- 
nen on kastanut 
monia paluu- 
muuttajia. 



En voi kuvi- 
tella tekeväni mi- 
tään muuta, sa- 
noo Olga Russkih 
hyvin päättäväi- 
sesti. 



rian kirkon seura- 
kunnan lapsia ja 
nuoria. Samana 
vuonna järjestettiin 
jumalanpalvelus 
kahdella kielellä ja 
ensimmäinen rip- 
pikoulu paluumuut- 
tajille. Rippikoulut 
tulivat vakituisiksi, 
niitä järjestettiin en- 
sin Paavalin kirkossa ja myöhemmin 
seurakuntatalossa Ruoholahdessa. Kolme 
vuotta Hannuja Olga järjestivät joulujuhlia 
lapsille. Ensin Itä-Pasilassa aloitettiin ja 
sittemmin Bulevardilla Bullankulmassa jat- 
kettiin teeiltojen viettoa. 

Koko tämän ajan Hannu Vuorinen 
oli pastorina Paavalin kirkossa ja työ 
venäjänkielisten kanssa oli lisätyönä, jon- 
ka hän suoritti vapaa-aikanaan, kuten 
myös kaikki muut pastorit, jotka työsken- 
telivät venäjänkielisten kanssa. Toiminta 
laajeni jo sellaisiin mittoihin, että tarvittiin 
jo pastoria, joka palvelisi vain venäjän- 




Venäjänkieliset rippikoulun opiskelijat ovat aikui- 



Inkeriläisten viesti 



kielisiä seurakuntalaisia. 
Vuonna 2000 alettiin ajaa 
venäjänkielisen työn 
pastorin virkaa. Olga ker- 
toi, että hän oli hyvin mie- 
lissään kun kuuli mm. 
pastori Erkki Jokisen ha- 
kevan tätä virkaa, koska 
muut hakijat puhuivat 
Venäjää, mutta eivät ol- 
leet koskaan asuneet Ve- 
näjällä eivätkä ymmärtä- 
neet oloja, joista paluu- 
muuttajat olivat tulleet. 
Jokisen Olga tunsi omilta 
opiskeluvuosiltaan Inke- 
riläisen kirkon Keiton koulutuskeskukses- 
sa, johon Erkki tuli vararehtoriksi Olgan 
viimeisen opiskeluvuoden aikana. Erkki Jo- 
kinen sai paikan ja Olga jatkoi työtään 
hänen apulaisenaan. Hänelle räätälöitiin 
virka ja nyt Olga työskentelee jo toista 
vuotta työllistämistuella. 

Toiminta on monipuolista 

Kesällä 2001 järjestettiin ensimmäi- 
nen rippileiri nuorille. Siihen kerättiin sel- 
laisia nuoria, jotka puhuivat huonosti, tai 
eivät puhuneet laisinkaan suomea tai hei- 




Ensimmäinen ehtoollinen annetaan konfirmaation 
yhteydessä. 



dän ikänsä ylitti jo 15 vuotta, koska 15- 
vuotiaiden hyvin suomea puhuvien nuor- 
ten on parempi käydä rippikoulu omassa 
seurakunnassaan. Rippileiri järjestettiin 
kauniissa paikassa kansallispuistossa Iso- 
järvellä Jyväskylän lähellä. Tänä kesänä 
samassa paikassa oli toinen rippileiri ja ensi 
kesäksi suunnitellaan jo kolmatta. 

Eri puolilla Helsinkiä toimivat raa- 
matturyhmät niille, jotka haluavat tutustua 
paremmin Raamattuun, ovat toimineet jo 
viidettä vuotta. Rukousryhmä toimi kaksi 
vuotta, mutta erilaisten syiden takia se lo- 
petti kerääntymisensä. Nyt ihmiset soit- 
televat ja kyselevät sen 
perään ja tuntuu siltä, että 
se pitäisi koota uudes- 
taan. 

Olga auttaa Erkki 
Jokista ja yrittää vapaut- 
taa rutiinityöstä, hoitaa 
kansliatyön sekä auttaa 
tapahtumien järjestämi- 
sessä. Hän on myös 
venäjänkielisen kristilli- 
sen kirjaston vapaaehtoi- 
nen kirjastonhoitaja. Kir- 
jasto toimii kolmatta 
Konfirmaation jälkeen on hymy herkässä. vuotta Bulevardilla. 




Inkeriläisten viesti 



Ruoholahteen avataan uusi luterilainen 
venäjänkielisen työn keskus. Siellä tulee 
toimimaan rippikoulu ja tammikuussa 
kirjastokin muuttaa sinne. 

Olga yrittää osallistua mahdollisim- 
man paljon Yhdessä -naistenklubin toimin- 
taan, mikä ei ole helppoa, koska työ vie 
paljon aikaa. Vielä toimiessaan Hannun 
apulaisena he yhdessä järjestivät naisten- 
klubissa ensimmäisen Hyvä "vanha" uusi 
vuosi -juhlan, joka on jo tullut perinteisek- 
si. Naistenpäivänä käydään yhdessä ra- 
vintolassa, joka vuosi uudessa, ja keväällä 
järjestetään Temppeliaukion kirkossa Val- 
koiset yöt -konsertti, jossa esitetään klas- 
sista musiikkia. Esiintyjiksi kutsutaan 
maahanmuuttaja-muusikkoja, joiden lah- 
jakkuus on jäänyt Suomessa varjoon ja he 
eivät ole saaneet nimeään tunnetuksi. Sa- 
moin naisten klubi järjestää 
tutustumismatkoja ympäri Suomea ja ul- 
komaille. 

Inkeriläisperheen pitkä taival 

Olga aloitti työnsä kirkossa jo elä- 
essään Izhevskissä Venäjällä. Perhe ajau- 
tui sinne niin kuin moni muu inkeriläisperhe 
on ajautunut Jaroslavliin tai Permiin ja vie- 
läkin kauemmas - Omskiin, Irkutskiin tai 
Krasnojarskiin. Olgan äidin, Elma-Lilian, 





Opiskelun lomassa on hauska 
kerääntyä grillaamaan makkaroita. 



Opiskelu rippileirillä tapahtuu 
myös luonnonhelmassa. 

perhe - vanhemmat, isä Pekkoja äiti So- 
fia, Pekon äiti Anna ja kaksi veljeä, Emil- 
Arvo ja Vihtori - joutui sodan aikana 
Kloogaan ja sieltä heidät siirrettiin Suo- 
meen. Suomessa he joutuivat ensin Loh- 
jalle ja sitten Vihtiin. Elma-Lilia kävi Vih- 
dissä vuonna 94, näki koulun, jossa opis- 
keli, sekä talon, jossa perhe asui sodan ai- 
kana, ja tapasi tilanhoitajan vaimon. 

Sodan päätyttyä perhe palasi Venä- 
jälle, muttei päässytkään kotikulmille, vaan 
Jaroslavlin alueelle. Sieltä perhe muutti 
Viroon. Viron maahan jäivät haudattuina 
Anna ja Vihtori. Kahdeksan kuukauden 
kuluttua perhe häädettiin sieltä pois. Hei- 
dän edessä oli vain kaksi mahdollisuutta: 
poistua Virosta kahdessakymmenessä- 
neljässä tunnissa tai Siperiaan. Perhe va- 
litsi Udmurtian pääkaupungin Izhevskin, 
jossa asui jo Sofian veli. Mutta sielläkään 
perhe ei saanut olla rauhassa. KGB kut- 
sui monta kertaa Sofian kuulusteltavaksi. 
Heitä kiinnosti, miksi perhe valitsi nimen- 
omaan tämän kaupungin. Izhevsk oli sii- 
hen aikaan suljettu kaupunki, koska siellä 
oli paljon sotateollisuutta. Suomalainen 
perhe oli paikallisten mielestä hyvin epäi- 
lyttävä. Kerran Sofialta paloi pinna ja hän 
sanoi, että kyllä me silloin oltiin samaa 
kansaa kun piti sodan alussa juoksuhautoja 



8 



Inkeriläisten viesti 




Rippileirin ohella toimi perheleiri, joka on hyvin 
suosittu. 

kaivaa ja jättää lapset yksin pommien alle 
kotiin, silloin oli koko Synnyinmaa selkäni 
takana! Eikö tämä maaolekaan enää Synnyin- 
maamme? Siihen loppuivat kuulustelut. 

Elma-Liliakin kutsuttiin kolme kertaa 
samaan laitokseen kun hän meni opiske- 
lemaan opettajakorkeakouluun ja valitsi 
alakseen saksan kielen. Miksi nimenomaan 
saksan kieli? Kun tyttö yritti sanoa, että 
hän pitää kielistä, puhe meni kuin kuuroil- 
le korville. Loppujen lopuksi kelpasi seli- 
tys, että haluan elää paremmin, opettajilla 
ja tulkeilla on puhdas työ ja parempi palk- 
ka. Korkeakoulun jälkeen Elma-Lilia työs- 
kenteli koulussa saksan kielen opettajana ja 
viime vuosina opetti myös suomea. Hän kir- 
joitti suomen kielen oppikirjan, josta sai kan- 
sainvälisen Sorosin sääti- ■ % 
ön Grand Prix -palkinnon. 



Työ ihmisten 
kanssa on Olgan 

kutsumus 

Olgan yhteydet 
kirkkoon alkoivat koti- 
kaupungissa Izhevs- 
kissä. 90-luvun alussa 
sinne tuli suomalainen 
lähetyspastori Kalevi 
Lehtinen. Olgan äiti oli 
tulkkina. Silloin siellä 
alkoivat ensimmäiset 



opiskelutilaisuudet, joissa 
tutustuttiin Raamattuun. 
Toinen suomalainen pas- 
tori Juha Väliaho, joka 
työskenteli siihen aikaan 
Inkerissä ja matkusteli 
Venäjällä auttaen perus- 
tamaan evankelis-luteri- 
laisia seurakuntia mm. 
Joshkar-Olaan, Syktyv- 
kariin ja Izhevskiin, 
ehdotti opiskelua Inkeri- 
läisen kirkon Keiton kou- 
lutuskeskuksessa ja antoi suosituksen. 
Olga aloitti opiskelut asuessaan Izhevs- 
kissä. Vuonna 1996 hän muutti Suomeen 
ja lopetteli opiskeluaan täältä käsin. 

Olga pitää työstään hyvin paljon. Hän 
asuu Järvenpäässä ja ajaa Helsinkiin työ- 
hön joka päivä. "En voi kuvitella tekeväni 
mitään muuta, hän sanoo. Pidän työsken- 
telystä ihmisten parissa." Olga haluaisi 
saada suomalaisen koulutuksen alalle, kos- 
ka koulutus, jonka hän on saanut, on 
Inkeriläisen kirkon sisäinen eikä tutkinto 
ole pätevä täällä. Mutta aikaa ei riitä. Olga 
jatkaa työtään Helsingin seurakunta- 
yhtymän venäjänkielisen työn avustajana. 

Izabella Sihvola 




Teeillat vetävät paitsi lämpimällä ilmapiirillä myös 
mahdollisuudella kuunnella musiikkia tai tavata mie- 
lenkiintoisia ihmisiä. Kuvassa Larissa Fadeeva-Saikko- 
nen pianon ääressä. 



Inkeriläisten viesti 



Toivo Pekkanen Inkerin romaani 

Helsinki, WSOY, 2002. 352 s. 




Toivo Pek- 
kanen Nuoren 
Voiman Liiton ko- 
kouksessa tammi- 
kuussa 1936. 



Viime vuosi- 
kymmenenä on il- 
mestynyt Inkeriä kä- 
sittelevää sekä his- 
toriallista että muis- 
telmakirjallisuutta 
ehkä enemmän kuin 
koskaan aikaisem- 
min näin lyhyenä 
ajanjaksona. Tästä 
voimme vain iloita ja 
seurata, mitä uuttaja 
vielä tuntematonta 
seuraavaksi ilmes- 
tyvä teos kuvaa. Vaikka itse aihepiiri, oma 
historiamme, onkin jo monen sukupolven 
aikana ollut tunnetusti var- 
sinaista piinaaja kärsimys- 
tä, pyrimme kuitenkin 
paneutumaan menneisiin 
tapahtumiin, ymmärtääk- 
semme paremmin niiden 
syitä ja seurauksia. 

Äskettäin ilmestyi 
suomalaisen kirjallisuuden 
klassikkoihin kuuluvan kir- 
jailijan Toivo Pekkasen 
Inkerin romaani, joka 
kuvaa Inkerin talonpoi- 
kaisperheen elämää ja 
kohtaloita vallankumouk- 
sen ja sitä seuranneet kansallissodan myl- 
lerryksessä sekä myöhemmin tapahtuneen 
maatalouden kollektivisoinnin paineissa. 

Pekkanen kuvaa Inkerin kansan ha- 
joamista ja ristiriitoja. Kirjan päähenkilö on 
valistuneen talonpoikaisperheen poika Ju- 
hana Korpolainen, joka oli opiskellut 
Kolppanan opettajaseminaarissa, mutta 
olosuhteiden pakosta joutunut kansallis- 
sodan pyörteisiin punaisten puolelle. Ju- 
hanan veli Matti oli taistellut valkoisten 



TOiVO PEKKANEN 




puolella osallistuen sotatoimiin Inkerin 
vapaajoukoissa. Hän oli joutunut Viroon 
ja sieltä siirtynyt Suomeen. Perheen isän, 
varakkaan talonpojan ja kunnioitetun 
kirkonmiehen bolshevikit olivat surman- 
neet. 

Juhanan vaiheita seuratessaan Pek- 
kanen eläytyy pienen ihmisen osaan. Te- 
kijän lähestymistapa on yleisinhimillinen ja 
vastuullinen. Pekkanen katsoo ihmistä 
ikään kuin sisältäpäin. Juhana pyrkii so- 
peutumaan vallitseviin oloihin ja ottamaan 
vastuun perheestään toivoen, että se on- 
nistuisi esi-isien itsenäistä maatalouselin- 
keinoa harjoittaen. Mutta tämäkään ei ole 
enää neuvostoyhteiskunnassa mahdollis- 
ta. Kieltäydyttyään liitty- 
mästä kolhoosiin vapaa- 
ehtoisesti hän joutuu pak- 
kotöihin. 

Pekkasen romaani 
on myös kulttuuri- 
historiallinen dokumentti 
Inkeristä. Pekkanen oli 
hyvin tarkkaan perehty- 
nyt mm. kansanperintee- 
seen ja kuvaa tapojen 
sekä moraalin rappeutu- 
mista uudessa ateis- 
tisessa yhteiskunnassa. 
Inkerin romaani 
on kirjoitettu jo sotavuosina 1942 - 43, 
mutta historiallisista syistä se ilmestyi kuu- 
denkymmenen vuoden viiveellä vasta ku- 
luvana vuonna. Käsikirjoituksen löysi 
SKS:n Kirjallisuuden arkistosta kirjailija 
Matti Mäkelä. Yleisön kiinnostus romaa- 
nia kohtaan oli niin valtava, että se myy- 
tiin loppuun kahdessa päivässä. Kirjastois- 
ta Inkerin romaani on onneksi saatava- 
na. 

Lilja Kuivanen 



10 



Inkeriläisten viesti 



Hei mo@ runot-tapahtuma 
Helsingissä 




Kirjan saa Akateemisesta kirja- 
kaupasta sekä Virolaisen kulttuurin 
Tuglas-seurasta (Mariankatu 8 B). 



Helsingin yliopiston suomalais-ugri- 
laisen laitoksen tiloissa Franzeninkadulla 
järjestettiin 27.9.02 yliopiston sekä monen 
suomalaisen ja virolaisen kulttuuriseuran 
toimesta mielenkiintoinen ja hauska tapah- 
tuma, jossa saatiin kuulla itämerensuo- 
malaista runoutta sekä murrerunoutta 
runoilij öitten itsensä esittämänä. Ohjel- 
maan kuului myös esitelmiä, keskustelua 
sekä aivan valloittava performanssi, jossa 
jo kuuluisaksi tulleen murrerunoilijamme 
Heli Laaksosen johdolla runoilijoitten rivi 
sai lausua muun muassa sanat isä ja äiti 
omalla kielellään tai murrollaan. Ja runoja 
luettiin alkuperäiskielellä sekä suomen- 



nettuina. Tapahtumaan oli saatu jo valmiik- 
si pieni kirjakin, jonka nimi on SANO, 
TUULI - aunuksenkarjalaksi runoilevan 
sekä laulavan Santtu Karhun runon mu- 
kaan. Muut kokoelman runoilijat ovat 
liiviläinen Valt Emstreit, vörolaiset Kauksi 
Ulle, Jan Rahman ja Contra, setokainen 
Andreas Kalkun, pohjoisvirolainen Triin 
Soomets, vepsäläinen Nikolai Abramov, 
lyydiläinen Miikul Pahomov, lounassuo- 
malainen Heli Laaksonen, savolainen Jouni 
Tossavainen ja suomalainen Olli Heikko- 
nen, vuonna 200 ilmestyneen Jakutian au- 
rinko -nimisen runokokoelman tekijä. 

Kirjan alkusanoissa Hannu Oittinen 
kirjoittaa pienkansojen runouden mahdol- 
lisuuksista: "Runouden vähäisyys kertoo 
kielten olemassaolon ongelmista ja taiste- 
luista. Historia ja isoveljet eivät ole 
kohdelleet pikkunaapureitaan silkkihansik- 
kain, vaan pikemminkin viskelleet niitä 
rukkasin tavalla, joka vaikkapa 
inkeriläisten ja liiviläisten osalta on ollut 
suorastaan kohtuutonta." 

Pirkko Huurto 



Katkelma Santtu Karhun runosta 
Sano, tuuli: 

Ei pie pielukseh itkie 
Opis jo kyynelet pyhkie 
Piäsköihyt tuou lämmät päivät 
Jouööenet suven sanomat 
Viendo vierahat vallittih 
Välläl olijoile vaVlahat 
Vaikkain' olijat otettih 
Valdu i&elleh dai nevvottih... 
Ei pie pielukseh itkie... 



Inkeriläisten viesti 



11 



UUTISIA INKERISTÄ 



Koirankangas paljastaa 
salaisuuksiaan 



Fradkna soitti Sibeliuksen ja Merikannon 

kappaleita. 



Toksovan inkeriläiset tietävät, että 
x::rankankaalla, joka nykyään sijaitsee 
r. kistön ampumarata-alueella, 30-luvulla 
:e. eitettiin salaisesti vankeja. Vasta tämän 
Moden elokuussa Memorial-seuran aktii- 
-. .: pääsivät tutkimuskaivauksiin tähän "pa- 
inan paikkaan". Jo ensimmäisten kaiva- 
nen tulokset (ihmisten luita ja kalloja rei- 
kä niskassa) todistavat, että uusi teloitus- 
raika Pietarin läheltä on löydetty. Paikan 
päälle on kutsuttu lääketieteelliset ekspertit 
prokuraattorinvirastosta, koska tarvitaan 
viralliset lausunnot massateloituksien ole- 
massaolosta täällä. Memorialin mukaan 
Koirankankaalla teloitettiin vuosina 1930- 
3" ja haudattujen lukumäärä voi olla jopa 
30 tuhatta! Tämä teloituspaikka on vasta 
alkanut paljastaa salaisuuksiaan. 

Suomen instituutin 
kulttuuritilaisuudet 



Suomea opiskelemaan 

DL:n Pietarin osaston toimisto oli 3. 
syyskuuta täynnä väkeä, inkeriläiset ilmoit- 
tautuivat suomenkielen ryhmiin. "Tänä 
opintokautena vain Pietarissa niitä järjes- 
tetään 14. lisäksi liiton paikallisosastot pi- 
tävät kieliopetusta Hatsinassa (5 ryhmää), 
Sosnovy Borissa. Keitossa, Tyrössä, Tu- 
sinassa ja ensimmäistä kertaa myös Teri- 
joella", kertoo kurssitoiminnasta vastaava 
Nadja Osmak. Tästä syksystä lähtien In- 
kerin Liitto tarjoaa opiskelijoille suomen 
jatkokurssin. Sellaisia ryhmiä on yhteensä 
4, kolme Pietarissa ja yksi Hatsinassa. 
Kukin IL: n pitämä kielikurssi sisältää 1 20 
oppituntia ja joka ryhmässä on noin 20 
opiskelijaa. Yhdistyksemme kieliopetus on 
tarkoitettu kaikille liiton jäsenille, paluu- 
muuttovalmennus järjestetään erikseen. 



Suomen Pietarin instituutin (joht. 
Jarmo Nironen) päätavoitteita on tutustut- 
taa pietarilaisia suomalaiseen kulttuuriin. 
Syyskuun lopulla se järjesti ainakin kaksi 
mielenkiintoista tilaisuutta. 23.9. Venäjän 
kansalliskirjastossa avattiin Hella 
Wuolijoen luomustyölle omistettu näyttely 
ja esitettiin vanha suomalainen elokuva 
Niskavuoren naiset. Kullervon päivänä 
25.9. Pietarin legendaarisessa ravintolas- 
sa Kulkukoira oli Eino Leinolle omistettu 
ilta. Kääntäjä Eleonora Joffe lausui Lei- 
non runoja venäjäksi ja pianisti Polina 



Kokous Lapin ruskassa 

Suomalais-ugrilaisten kansojen 
koordinaatiokomitea piti sääntömääräisen 
kokouksensa 16.-20. syyskuuta Suomen 
Lapissa Inarissa. Kokoukseen tuli noin 60 
eri kansojen edustajaa. Keskustelujen pää- 
teemana oli liikkeen toimintasuunnitelma 
vuodelle 2003 ja vuonna 2004 Tallinnassa 
pidettävän suomalais-ugrilaisten kansojen 
4. maailmankongressin järjestelyt. Vaih- 
dettiin laajasti mielipiteitä suomalais-ugri- 



12 



Inkeriläisten viesti 



laisten kielien asemasta Venäjällä koros- 
taen kantakansojen oikeuksia. Koordinaa- 
tiokomiteassa inkerinsuomalaisia edustaa 
IL:n puheenjohtaja Aleksanteri Kirjanen 
ja inkeroisia Olga Konkova. Molemmat 
osallistuivat kokoukseen ja ihastuivat La- 
pin ruskaan. 



Bussimatka Toksovaan 

Suomi-koulumme 40 lasta kävi sun- 
nuntaina 22. syyskuuta linja-autoretkellä 
Toksovassa. Oppaina toimivat Antti Syrov 
ja Alina Otti. Käynti Inkerinmaan luonnon- 
kauniilla paikkakunnalla kiinnosti kaikkia 
ja palautekirjaan saatiin vain ihastuneita 
kirjoituksia. 



Ihmeellinen ryöstö 
Pushkinskajalla 

Venäjällä varastetaan on kaikkien 
tietämä totuus. Varastetaan myös Inkerin 
Liiton Pietarin osaston toimistosta Push- 
kinskajalla, sen ovethan ovat aina auki ja 



tietyssä osoitteessa päivittäin käy kymme- 
niä ihmisiä. Viime kahden vuoden aikana 
varkaat veivät lämpötuulettimen, ilman- 
vaihtotuulettimen vessasta ja faksikoneen, 
mutta sitä, mikä Pushkinskajalla tapahtui 
22.9. vastaisena yönä on vaikea kuvitella. 

Varkaat repivät pois pihaikkunan 
rautaristikon, pääsivät sisään ja avasivat 
ovet. He rikkoivat rautaisen kassakaapin 
ja saivat noin 3 000 ruplan (alle 100 euron) 
saaliin. Luokkahuoneesta ryöstäjät ottivat 
mukaan videon sekä pienen nauhurin, ha- 
jottivat yhden tietokoneen keskusyksikön 
ja sen jälkeen he juhlivat ja sotkivat keit- 
tiömme. . . Sunnuntaiaamuna kielitunnille 
tullut Valeri Koivasen ryhmä, joka kutsui 
paikalle miliisin, näki toimistomme tässä 
kunnossa. 

Ihmeellistä on se, ettei mitään muuta 
ole viety, kolme tietokonetta, televisio ja 
faksi jäivät paikoilleen. Varkaiden käyttäy- 
tymistä on mahdotonta ymmärtää järjellä, 
epäillään, että kutsumattomina vieraina 
toimistossamme kävivät joko teinihuli- 
gaanit tai huumeenkäyttäjät. 

Wladimir Kokko 
1. lokakuuta 2002, Pietari 



Terttu Vikström 

Sie ja mie 

Lapsuuden muisto Keitosta, miehelleni 

Siejamie. 

Kaksi Keitossa kuultua sanaa 

on lapsesta saakka 

painunut mieleeni 

kuin yksinkertaisin yhteisö, 

jolle on tullut yhteinen tie. 

Mie en ilman sinnuu jaksa, 
sie et ilman minnuu pärjää. 
Kyllä mie joskus sinnuu moitin, 
että et osaa hellä olla. . . 



Mut joskus siekki minnuu soimaat, 
että jo ossaanki kipakka olla. . . 
Vaan sie et ilman minnuu jaksa, 
mie en ilman sinnuu pärjää, 
aina vain siusta appua etsin 
vuuvvet kun harmaiksi päiviä värjää. . . 



Niinpä käy toteen 

lapsuutein kuva: 

yhtä me olemme, 

siejamie. 

Ja meillä 

on yhteinen tie. 



23.3.1985 



Inkeriläisten viesti 



13 



Muistomerkki vainojen 
uhreille Inkerinmaalle 



Inkeriläisten Viestissä 8/2002 on jul- 
kaistu rahankeräysilmoitus muistomerkkiä 
varten niille Inkerinmaan suomalaisille, jot- 
ka on tuhottu stalinismin terrorin aikana. 
Etelä-Suomen läänihallitus on myöntänyt 
luvan keräykseen ja tili avattiin heinäkuus- 
sa 2002. Kaksi vuotta ennen, toisin sanoen 
vuonna 2000 oli aloitettu rahojen keräys 
samaan tarkoitukseen. Se sai alkuunsa 
äitini Katri Kukkosen 100-vuotissynty- 
mäpäivana. Tästä hankkeesta oli ilmoitus 
Inkeriläisten Viestissä 12/2000. 

Rahaa tuli runsaasti, olimme kerän- 
neet 16 000 markkaa. Kun inkeriläisten 
-ivistyssäätiö ilmoitti virallisen tilin avau- 
7--. an siirsin koko summan tilille (Nordea 
1 IC530-222557 viite 1300). Myös tiliote 
Liiiä keräyksestä oli toimitettu vastaaville 
-e^kilöille. Näin ollen heinäkuusta 2002 
~"-~me on suljettu. Vastedes raha olisi ter- 
erjllut uudelle osoitetulle tilille. 

Toivotan paljon onnea ja luojan siu- 

~-_?a tälle Pyhälle hankkeelle ja haluan 

_o:ö sydämelliset kiitokset kaikille, jotka 



ojensivat roponsa tuhottujen kansaveljiem- 
me muiston säilyttämiseksi. 

Rahakeräykseemme osallistujia vuo- 
sina 2000 - 2002 ovat: 

Inkeri Pettersson, Katri Kukkosen 
lahjakeräys 100-vuotisjuhlapäivänä, Katri 
Kukkosen perhe (lapset ja lastenlapset), 
Antti Kirjanen, Annikki Airosalo, Kerttu 
Tamminen, Paavo Pinomaa, Espoon seu- 
rakunta, Pauli Tauru, Airi ja Annikki Lan- 
kinen, Marja-Liisa Steiner, Aili Malmbäek, 
Pauli Rytkölä, Maria Sotku, Aaro Arvo 
Alestalo, Raili Multala, Aino ja Kaija 
Kelkka, Ivan Kissel, Ilmari Ronkonen, 
Kylmäsuun perhe, Lempi Savolainen, 
Matti ja Roosa Kukkosen perikunta, mar- 
raskuussa 2001 kerätty kolehti Inkerin- 
maan suomalaisten muistopäivänä, Hilta 
Karkko, Aari Sario, Sylvi Soiman, Silva 
Roihka, Susanna Roihka. 

Vielä kerran kiitokseni kaikille osal- 
listujille. 

Aili Kukkonen 
Helsinki 



"izt 



n n 



Inkeriläisten sivistyssäätiö on päättänyt järjestää kansalaiskeräyksen 
romerkin saamiseksi Stalinin vainojen uhrien muistolle. 

Muistomerkin paikaksi on valittu parikymmentä kilometriä Pietarista 
:akselle päin sijaitseva Levashova. Kysymyksessä ei ole varsinainen hau- 
naa vaan synkkä teloituspaikka metsikössä, jonka joukkohautoihin on hau- 

•^ . 1 937-54 kaikkiaan 46 77 1 uhria, heistä toista tuhatta inkerinsuomalaista. 

Muistomerkin aikaansaamisesta vastaa Inkerin Kirkon ja Venäjän Inkeri- 
c asettama työryhmä. Se hankkii viranomaisluvan, valitsee taiteilijan ja huo- 
. muistomerkin pystyttämisestä. 

Keräystä varten on avattu tili, jolle yhteisöt ja yksityishenkilöt voivat antaa 
:ersa hankkeen toteuttamiseksi. 

Inkeriläisuhrien muistomerkkitili: Nordea 102530-222557, 

1300. 

Eteläsuomen lääninhallitus on myöntänyt keräykselle luvan 

OKU1076A 



Inkeriläisten viesti 



Tapahtumakalenteri 



Suomen Inkeri-liiton syyskokous 

Suomen Inkeri-liitto ry :n sääntömääräinen syyskokous pidetään 24. 1 1 .2002 
klo 14.00 Karjalatalon Inkerikodissa os. Käpylänkuja 1 , 006 10 Helsinki. 

Kokouksessa käsitellään säännöissä syyskokoukselle määritellyt asiat. 

Suomen Inkeri-liiton hallitus 



Helsingin seudun Inkeri-seura ry 
Käpylänkuja 1, Karjalatalo, Inkerikoti 

30.11 - Pikkujoulu (yläsalissa) 
Kaikki tilaisuudet pidetään klo 14.00 
Tiedustelut: Vihtori Hyyrönen 
puh. 050-3019140 

Inkerikuoro 

Inkerikuoron harjoitukset keskiviikkoisin 
klo 16.45- 18.30 Inkerikodissa. 
Uudet laulajat suorittavat koelaulun 
harjoitusiltana. Kuoroa johtaa Julia 
Hyyrönen. Tervetuloa! 

Seukot Inkerikodissa vuonna 2002 

12. 12. -Seukkoseuran joulujuhla. 
Tiedustelut Pirkko Huurto 
puh. 09-783391 

Inkerikeskus ry 
Hämeentie 103 A 

17. 1 1 -Inkeriläisestä ja karjalaisesta 
itkuvirsiperinteestä kertoo 
Pirkko Fihlman, Äänelläitkijät ry 
Alkaa klo 14.00. 

6.12 -Suomen itsenäisyyspäivän juhla. 
Järjestetään Paavalin srk:n kanssa. 
Hermannin srk-talossa 
Hämeentie 73. 
Alkaa klo 13.00. 

20.12 -Joulujuhla kaikille. 
Alkaa klo 18.00. 



21.12 -Joulujuhla lapsille. 

Hermannin srk-talossa 
Hämeentie 73. 
Alkaa klo 13.00 

Lahden seudun Inkeri-seura ry 

8.12 -Pikkujoulumatka Helsinkiin. 
Lähtö klo 8.00 y Kirkkokatu 5. 
Tiedustelut: Maria Lahti 
puh. 03-7340435 

Turun seudun Inkeri-seura ry 

26.12 -Joulujuhla 

Kupittan seurakuntakodissa, 
Sirkkalankatu 4, kello 14.00 

Kummitoimikunta 
Matkoja: 

23.-25.1 1 - Pietarin matka. 

Tutustuminen P Marian kirkkoon. 

Helsinkiläiset ovat 

tervetulleita mukaan! 
Matkavaraukset ja kyselyt 
Marja-Liisa Salminen 
Turku Ahvenpolku 16 
puh 02-2581621 040-7190967 



Keräämme edelleen villasukkia Inkerin 
vanhuksille! Myös muuta viemistä, esim. 
ruokaa, otamme mielellään mukaamme 
matkoilla Inkeriin! 



Inkeriläisten viesti 



15 




JOVIKQNKAARI 8 C 30 



00940 HELSINKI 



Frianrfcsserie 

Inkeri, grammofonskiva 

Ssmiil grammofonskiva 

. Taa Köppen 

Vyt^rt. Haparanda, tackplatta 

Vj**rt. Örebro, minnessten 

VjtmU Flicka i luntaridräkt 

KarajiiaL, vapen 

Gratulationskort, stort 

Gratulationskort, litet 

Tcnli: Inkeriläisten vaellns 

laen usko, mnistojnlkaisn 

Kemppi: Fenno-Ingrian lanlnja 

Hammarström: Ingennanländarna 
flydde tili Sverige 



Lflja - flyktingflickan fran 
Ingermanland 

Himiläinen: Främmande fosterland 

Hiiva: Förvisningen 

Ojala: Snomi näkyy 

Ojala: Pitkä kotimatka 

Kuortti: Kirkossa, keskitysleirillä 

Kuortti: Veljeni sotavangit 

Miettinen: Inkeriläiset 
maaton kansa 

Sihvo: Inkerinmaalla 

Kolomainen: Inkerin toisinajattefijac 

Sun o: Neljäs tuuli 



75 kf 

25 kr 

25 kr 

50 kr 

lkr 

lkr 

230 kr 

10 kr 

10 kr 

10 kr 

75 kr 

M kr 

5kr 

15 kr 



1UUKT 


100 kr 


110 kr 


70 kr 


30 kr 


40 kr 


150 kr 


40 kr 


20 kr 



30 kr 








Huovinen (red.) Ingermanland 


100 kr 


50 kr 








Kuusi: Maria Lnnkan lanlnt 


40 kr 


5ikr 








Syerigeingennanländarnas historia 


250 kr 


T5kr 


Savolainen: En svensk i 




-5kr 


partisankriget 


150 kr 


-5kr 


Savolainen: Suomalainen 






sissisodassa 


150 kr 


"5kr 








Häkkinen: Bort tili det land 


150 kr 


-5kr 


Kirjatilaukset ottaa vastaan: 




"5 fa- 


Viktor Aitman 
Linbanev. 6 




kta- 


-13833 LANDVETTER 

3±. ja fax 031-916 602 




si kr 


=saksut RILrn postisiirtotilille 173888-9 





inkeriläisten 
VIESTI 



12/2002 






. 










'J&kt~Ju 



U4 U .■>. 






-<*V ~- 







Inkeriläisten viesti 
Toimisto 

Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset, 

jäsenmaksut ja tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpylänkuja 1, 

00610 Helsinki. Puh. (09) 793 796 

ti klo 18.30-20, Annikki Kelo. Postisiirtotili 

800012-306364. 

Pankki Nordea 101030-1085026. 

Ilmoitukset / € 

1/1 sivu 250 € 

V 2 sivu 135 €, V 4 sivu 85 € 

Kuolinilmoitukset 1 7 € 

Kiitos- ym. ilmoitukset 10 € 

Tilaushinta 2002 

25 € kotimaahan, Ruotsissa 260 kr, 

muualle 30 €/v (300 kr/v) 

Pääasiamies Ruotsissa 

(hoitaa lehden tilaukset): Viktor Aitman 

Linbanev. 6, 43833 Landvetter, 

ulkomailta: SE-438 35 Landvetter. 

Puhja faksi 031-916 602 

v_aitman@spray. se 

Ruotsin Inkeri-liiton postisiirtotili 

17 38 88-9 

Sivistyssäätiö 

Hallituksen pj Toivo Makara 

Säätiön postiosoite: 

Vellamonkatu 27, 08100 Lohja 

Postisiirtotili 800016-1466601 

Pankki Nordea 103150-1202761 

Toimitus 

Päätoimittaja Toivo Tupin 

S0405783894 

Toimitussihteeri Izabella Sihvola 

S0415191250 

Toimituksen osoite 

Hämeentie 103 A, 00550 Helsinki, 

puh. ja faksi (09) 827 4796 

Internet http://www.inkeri.com 

Sähköposti inkerinviesti@suomi24.fi 

Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy 

Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa. 

Aineisto toimitukseen edellisen kuukauden 

15. päivään mennessä. 

Julkaisija Suomen Inkeri-liitto ry. 

Puheenjohtaja Toivo Iho, 

Rauduntie 5 D, 02130 Espoo 

puh (09) 455 78 38 



• ■ ■ 
■ 




Villa-Inkerin Mari ja Katri -mum- 
mot tulivat mukaan yhteiseen lauluun 
pikkujouluaterian jälken. 

Villa-Inkerin 
lämmin henki 

Vanhusten palvelukoti Inkerinmaalla 
Kikkerin kylässä loisti valoillaan kuin joulu- 
tähti keskellä yön pimeyttä. Talon pihalle 
oli laitettu jouluvalot, ikkunoihin valaistut 
enkelit, portin edessä komeili korkea joulu- 
valoin koristeltu kuusi, kesämajan ikku- 
noilla leimahtelivat aidot kynttilät, oven 
edessä kiviportailla vieraanvaraisuutta 
osoittaen oli sytytetty ulkotulet. Talon si- 
sällä oli lämmintä ja ikkunoista näkyi jo 
kadulle asti erivärisillä valoilla koristeltuja 
kauniisti kimalteleva joulukuusi. 

- Aivan, kuin palanen Suomea, sa- 
noi yksi vieraista. 

Kikkerin vanhainkoti tosiaankin näyt- 
tää valon ja lämmön keitaalta pimeässä 
pakkasyössä uinuvien Inkerin maalaisky- 
lien keskellä. 

Näin otti vastaan ystäviään suoma- 
laisesta Villa-Inkeri -yhdistyksestä tänä- 
kin vuonna tämä Kikkerin kylään heidän 
vapaaehtoistyöllä pystyyn noussut palvelu- 
talo. Talon 24 vanhusta jälleen kerran sai- 
vat tuntea lämpöä ja huolenpitoa, kun 
adventtiaikaan Villa-Inkerin ystävät ja hal- 
litus Raija Juvosen johdolla kävivät kyläs- 
sä, laittoivat jouluaterian ja viettivät yhtei- 
sen joululauluillan. 

Toivo Tupin 



Inkeriläisten viesti 



Valoa Inkerin koteihin 



Valoa ja rauhaa jokaiseen kotiin. 

Se on yksinkertainen ja kaikista ar- 
vokkain toivotus adventtiaikaan, Jouluna 
ja alkavalle Uudelle Vuodelle. Joulujuhla 
on kallein suomalaiselle. Se tulee esiin 
monesta laulusta ja sananlaskustakin. 
Jouluaikaan myös kuuluvat kynttilät, va- 
lon tuojat, joululaulut ja lasten rakastama 
joulukuusi. Joulupukki on tärkeä sekä lap- 
sille, että aikuisillekin. Moni heistä muis- 
taa lapsuuden Joulut loppuikäänsä, eikä 
menetä sitä uskoa Joulupukkiin 
aikuisenakaan. Mutta se, kuinka usein ja 
kuinka täydellisesti tulevat todeksi Joulu- 
pukille toivotut asiat, on kiinni myös meis- 
tä itsestämmekin, kuinka kilttejä me olem- 
me olleet. Siis ihan vakavasti sanottuna, 
kuinka hyviä me olemme olleet toisillem- 
me ja kuinka paljon me olemme jaksaneet 
säteillä ja antaa toisillemme valoa. 

Kaikki toivomukset eivät aina toteu- 
du heti, mutta joskus ne täyttyvät ajan 
myötä. Tapahtuu tässäkin elämässä ihmei- 
tä, mutta on vaan kovin yritettävä sen 
eteen. Kun katsoo nyt tämän vuosituhan- 
nen korkeudelta taaksepäin, niin näkee, 
että monikin asia lähimenneisyydestä, vä- 
hän yli kymmenen vuoden takaa, jonka 
tapahtumista ei uskallettu toivoa muuten, 
kuin vain Joulupukilta, on tullut todeksi tänä 
päivänä. Vuoden 1990 kynnyksellä 
Inkeriläisten Viestin silloinen toimitussih- 
teeri Helena Miettinen julkaisi lehdessä 
kirjeen, joka alkoi sanoin: Rakas Joulupuk- 
ki! Kirjoitan Sinulle sinne Korvatunturille, 
vaikka tiedän, että joulukiireet ovat juuri 
pahimmillaan. Asiani on kuitenkin tärkeä. . . 
Ja siinä kirjeessä hän toivoi, että Inkerin 
lapset saisivat lisää aapisia ja satukirjoja, 
että Pietarin Inkerin Liitto saisi oman toi- 
mitalon, että Suomen viranomaiset saisi- 
vat ripauksen heimorakkautta ja ottaisivat 
paremmin vastaan inkerinsuomalaisia sekä 




heimoveteraanit 
saisivat tunnus- 
tusta tasavertai- 
sina muidenkin 
isänmaanpuolus- 
taj ien rinnalla ja 
että uudet itä- 
tuulet piristäisi- 
vät Suomessa asuvien inkerinsuomalaisten 
toimintaa. 

Nyt vuoden 2002 lopussa voi ilolla 
todeta, että tässä ajassa kaikki nämä toi- 
vomukset ovat toteutuneet, on tapahtunut 
jopa enemmänkin. Inkerin Liitolla on Pie- 
tarissa omat toimitilat ja Hatsinassa toimii 
suomalainen monitoimikeskus, Inkerin 
Kulttuuriseuran julkaiseman aapisen ja 
Satulippaan lisäksi on ilmestynyt monia 
kirjoja. Suomeen tässä ajassa on saanut 
muuttaa yli 20 000 inkerinsuomalaista ja 
heidän perheenjäsentä ja Suomen viran- 
omaiset laativat 3-vuotisia kotouttamis- 
ohjelmia paluumuuttajille. Inkeriläiset 
heimoveteraanit ovat perustaneet oman 
järjestönsä ja heitä on palkittu Suomen 
kunniamerkeillä. Inkerinsuomalaisten oma 
toiminta on ripeytynyt, nyt Suomessa toi- 
mii yli 20 omaa järjestöä. Inkerinmaalle, 
Viroon ja Karjalaan on rakennettu kym- 
menkunta vanhusten palvelutaloa. Pieta- 
riin perustettiin Suomi-koulu. Kaikkea täs- 
sä ei pysty luettelemaankaan. Lieneekö 
Joulupukki saanut silloin sen kirjeen? Ja 
lähettänyt edelleen päättäjille? 

Kiitos tästä lämmöstä ja huolenpi- 
dosta kuuluu Suomelle, presidentti Mauno 
Koivistolle, rohjenneelle toivottaa inkeriläi- 
set tervetulleiksi ja viranomaisille, etujou- 
kossa Työministeriölle sekä niille sadoille 
vapaaehtoisille, jotka ovat tuoneet valoa 
Inkerin koteihin muulloinkin kun Jouluna. 

Päätoimittaja 
Toivo Tupin 



Inkeriläisten viesti 



Ulkosuomalaisparlamentti 
kokoontui kolmatta kertaa 




Ulkosuomalaisten parlamentin 
Itä-Euroopan jaosto kokosi kaikki 
inkeriläisjärj estot istuntoa edeltävänä 
iltana Inkerikeskuksen tiloissa. 

Vuonna 1997 perustetta ulkosuo- 
malaisparlamentti kokoontui 18 marras- 
kuuta Helsinkiin kolmannelle varsinaiselle 
istunnolleen. Tässä ajassa siitä on tullut vai- 
kutusvaltainen ja arvossa pidetty elin, jon- 
ka päätöslauselmia kuuntelee Suomen vir- 
kavalta ja jotka toteutuvat. Istunnon avasi 
puheenjohtaja Pertti Paasio ja eduskunnan 
puhemies Riitta Uosukainen piti pää- 



puheen, hän arvosti ulkosuomalaisten toi- 
mintaa hyvin tärkeäksi varsinkin elämän 
kansainvälistymisen kannalta. 

Ulkosuomalaisten foorumilla saivat 
puheenvuoroissaan tuoda esille omat huo- 
lensa ja ongelmansa miljoonaan ulkosuo- 
malaisen puolesta 
heidän edustajan- 
sa. Työskentely ta- 
pahtui valiokunnis- 
sa, joissa käsitellyt 
asiat tuotiin yleis- 
istunnon päätettä- 
väksi. Yksi tär- 
keimmistä asioista 
ulkosuomalaisille 
on suomen kielen ja 
kulttuurin ylläpitä- 
minen. Toisena 
mieltä painavana 
asiana oli jo vuon- 
na 1997 parlamen- 
tin toiminnan alus- 
sa esitetty toivo- 





Ulkosuomalaisten edustajien yleisistunto pidet- 
tiin arvokkaassa Ritarihuoneen salissa. 



Kansanedus- 
taja Paula Kokko- 
nen piti alustuksen 
uudesta laista kak- 
soiskans alaisuu- 
desta. 

mus kaksoiskansalaisuu- 
desta, vastaava lakieh- 
dotus on nyt jo eduskun- 
nassa ja ensi vuonna Suo- 
men kansalainen toisen 
maan kansalaisuuden saa- 
dessa voi säilyttää Suo- 
men kansalaisuuden sekä 
Suomen passi palautetaan 
niille, jotka ovat sen me- 
nettäneet tahdottomasti. 
Tästä puhui alustukses- 
saan kansanedustaja pe- 
rustuslakivaliokunnan pu- 
heenjohtaja Paula Kokko- 
nen. Ulkosuomalaiset ot- 
tivat innollaan vastaan pit- 



Inkeriläisten viesti 



kään odotettua tietoa, koska monet heistä 
haluavat sillä vahvistaa yhteenkuuluvuut- 
ta Suomeen. Huomattavaa tukea Suomes- 
ta saavat ulkosuomalaisjärjestöt kulttuuri- 
toimintaansa, Suomi-koulujen ylläpitoon, 
Suomi-keskuksien toimintaan jne. Inkerin- 
suomalaisten asuinalueella Suomen halli- 
tus toteuttaa erikoistukiprojektia. 
Ulkosuomalaiset kuitenkin kaipaavat pa- 
rempaa yhteistyötä Suomen valtion kans- 




Ulkosuomalaisten parlamentin 
kunniavieraana oli eduskunnan puhe- 
mies Riitta Uosukainen. 

sa, esim. vanhusten huoltoalalla, parem- 
pia mahdollisuuksia suomalaisnuorille ul- 
komailta saada koulutusta Suomessa ja 
uusia haasteita nousee esille koko ajan. 

Inkeriläisedustajat parlamentissa, joi- 
ta kolmesta eri maasta oli 30, toimivat ak- 
tiivisesti ja neljä Itä-Euroopasta tullutta 
aloitetta hyväksyttiin ulkosuomalaisparla- 
mentin päätöslauselmaan, joita parlamen- 
tin puhemiehistön ja sihteeristön tulee edis- 
tää lobbaamalla Suomen valtiovaltaa. 
Aloitteidenjoukossaonmm. sellainen, joka 
korostaa inkerinsuomalaisten tasa-arvoa 
muiden ulkosuomalaisten rinnalla. 

Ulkosuomalaisparlamentin kolmas 
varsinainen istunto pidettiin juhlavuosien 
merkeissä, itsenäinen Suomi täytti tänä 
vuonna 85 ja Suomi-seura 75 vuotta. Täs- 




Amerikansuomalaisten edustaja- 
ryhmää johtaa Anja Miiller (istuu va- 
semmassa reunassa). 

tä johtuen tapahtumien kirjo oli tavallista 
laajempi, ulkosuomalais-nuorisolla oli oma 
kahden päivän ohjelmansa, erikseen pidet- 
tiin seniorityön seminaari, oli juhlallinen 
jumalanpalvelus tuomiokirkossa ja vas- 
taanotto Helsingin kaupungintalolla. 

Usp:n uudeksi varapuhemieheksi Itä- 
Euroopan alueelta valittiin Viron Inkeri-lii- 
ton puheenjohtaja Toivo Kabanen Tartosta. 




Toimittaja Toivo Tupin, Pietarin 
Inkeri-liiton puheenjohtaja Eero Pelli- 
nen, Hatsinan suomalaisen monitoimi- 
keskuksen johtaja Mirja Vypiralenko, 
Taitsan Inkeri-tuvan johtaja Slava Väi- 
sänen sekä Viron Inkeri-liiton edusta- 
ja Albert Saunanen ja puheenjohtaja 
Toivo Kapanen keskustelivat vapaasti 
Suomen työministeriön edustajan Irma 
Heikkilä-Paukkosen kanssa (kolmas 
oikealta) kaupungintalon järjestämäl- 
lä vastaanotolla. 



Inkeriläisten viesti 



Itsenäisyys on elämän 
suuria lahjoja 



On etuoikeus olla suomalainen, näil- 
lä sanoilla aloitti tervehdyspuheensa Suo- 
men itsenäisyyspäivälle omistetussa tilai- 
suudessa Hermannin seurakuntatalossa 
Paavalin seurakunnan pastori Juha Valkea- 
pää. Itsenäinen Suomi täytti 85 vuotta ja 
sitä juhlittiin kaikkialla maassa nostaen li- 
put salkoon, käyden sankarihaudoilla ja 
sytyttäen kynttilöitä ikkunoille. 

Myös Hermannin seurakuntataloon 
kokoontui joukko ihmisiä, joiden mielestä 
Suomen itsenäisyyttä kannatti juhlia. Juh- 




Pieni juttutuokio ennen juhla- 
tilaisuutta. Edessä vasemmalla pastori 
Juha Valkeapää. 

lan järjestivät Paavalin seurakunta ja 
Inkerikeskus ry. Kahvitarjoilusta vastasi- 
vat partiolaiset. Valitettavasti juhlan alkua 
aikaistettiin puolellatoista tunnilla eivätkä 
kaikki saaneet tietää asiasta. Silti väkeä 
kerääntyi aika paljon. Tilaisuutta odotel- 
lessa juhlamieltä nostatettiin yhteisellä 




Juhlan kun- 
niaksi Hermannin- 
seurakuntatalon 
ulko-oven edessä 
palava tuli kutsui 
kaikki sisään. 



virrellä Niin iha- 
naa on ylistää si- 
nua Jumalamme, 
jonka jälkeen tarjot- 
tiin kahvia ja kak- 
kua. Siinä pöytien 
ääressä kahvitel- 
lessa vaihdettiin 
kuulumisia. Ilmapii- 
ri oli samalla juhla- 
va ja leppoisa. 

Tasan puo- 
lenpäivän aikaan 
siirryttiin salin puo- 
lelle ja pastori Juha 

Valkeapää ja Inkerikeskuksen kulttuurityön 
ohjaaja Anja Wacklin toivottivat kerään- 
tyneet lämpimästi tervetulleiksi. Ensimmäi- 
senä esiintyi Inkerikeskuksen Pihapihlaja- 
kuoro. Kokoontuneita odotti melkoinen yl- 
lätys kun Larissa Fadeeva-Saikkosen joh- 
tama kuoro esitti Laulan sinusta, oi Suo- 
mi -laulun, joka on kuoronjohtajan käsialaa. 
Albert Pettinen on kääntänyt tekstin 
suomeksi. Laulu esitettiin ensimmäistä 
kertaa ja se sai lämpimän vastaanoton. 

Kirkkoherra Yrjö Simojoki välitti seu- 
rakunnan tervehdyksen, jossa vertasi In- 
keriä ja Viroa muinaiseen Atlantikseen. 
Vielä puoli vuosisataa sitten näistä maista 
puhuttiin menneessä ajassa. Mutta nyt ne 
nousevat ihmisten tietoisuuteen kuin tuo 
muinainen ihmemaa unholan syvyyksistä. 

Kanttori Seppo Välimäen uruilla esit- 
tämän Toivo Kuulan preludin, opus 1 6 jäl- 
keen puhujakorokkeelle nousi majuri evp. 
Kari Salminen ja piti juhlapuheen. Siinähän 
muistutti vielä kerran, miten tärkeä itse- 
näisyys on aina ollut suomalaisille ja miten 
vaikeasti se oli saavutettu ja säilytetty. 
Kari Salminen lopetti puheensa sanoin, 



Inkeriläisten viesti 




Galina Khimitchin solistien esiintyminen oli kor- 
keatasoinen ja se otettiin vastaan suosionosoituksin. 

jotka on lyöty kiveen Suomenlinnan 
kuninkaanportilla: "Jälkimaailma, seiso täs- 
sä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan 
apuun/' ja kehotti muistamaan nämä sa- 
nat. 

Seuraavat puolisen tuntia Galina 
Khimitchin kuoron solistit esittivät suoma- 



laista kamarimusiikkia. 
Ohjelmassa kuultiin mm. 
Jean Sibeliuksen, Oskar 
Merikannon, Fredrik 
Paciuksen, Leevi Ma- 
detojan, Frans Linna- 
vuoren ja Armas Järne- 
feltin musiikkia. Konser- 
tin päätteeksi tämän lah- 
j akkaan muusikon ja 
mainion laulunopettajan 
oppilaat lauloivat yhdes- 
sä Oskar Merikannon 
rukouksen Aave Maria. 
Kaksi tuntia vie- 
rähti huomaamatta. Juha 
Valkeapää luki päätös- 
sanat ja kokoontuneet hiljenivät yhteiseen 
rukoukseen, jonka jälkeen Maamme laulu 
raikui kaikkien kokoontuneiden laulamana. 
Juhlatilaisuus päättyi siihen, mutta juhla 
jatkui sydämissämme. 

Izabella Sihvola 




Maamme laulu, jonka kokoontuneet lauloivat yhdessä, kruunasi muuten- 
kin hyvin juhlavan tilaisuuden. 



Inkeriläisten viesti 



Mukavalta 
se vain tuntui 

Tositarina vuosien takaa 



Vauhti oli päällä, kun parisensataa 
Itä- Viron inkerinsuomalaista, lisänä myös 
virolaisia- ryntäsi Eduard Wildelle nimet- 
tyyn kulttuuritaloon Kohtla-Nemmellä Jou- 
lun viettoon vuonna 1 990, jonka Itä- Viron 
Inkerin seura oli järjestänyt. Joukossa oli 
sekä vanhoja, että nuoria ynnä lapsia ts. 
Väinölän porukka useamassa miespolves- 
sa. 

Kahvipannut surisivat ja piparkak- 
kujen tuoksu kutkutti sieraimia, mutta ei 
tämä tärkein. Tärkeintä oli se, että meille 
poljetuille, sorretuille ja "isä aurinkoisen" 
hylkijöille Väinölän jälkeläisille lopuksi 
aukenivat kaivatut portit viralliseen joulu- 
juhlan viettoon. Tämä teki juhlasta juhlan, 
kun saimme kokoontua joukolla kuusipuun 
juurelle joulujuhlan merkeissä ei vuoden 
vaihtuessa. Kun yleisö oli rauhoittunut 
katettujen pöytien äärelle ja kuullut terveh- 
dyspuheen, starttasi kuoro joululauluineen. 
Kuultiin myös kansanlauluja, joihin yleisö- 
kin yhtyi. Runot ja tarinat kuuluivat myös 
asiaan, sekä Suomi-seuran jäsenkirjojen 
jako. 

Kohokohtana eittämättä ainakin lap- 
sille oli Joulupukin ilmestyminen 
lahjapusseineen vaikka hänkin alussa oli 
ujo, riippuiko se vähästä kokemukseista 
vaiko peritystä vainon pelosta en tiedä, 
mutta ajanmittaan kaikki tasaantui. Liikut- 
tavaa oli se, että 4-6-vuotiaat pienokaiset 
kiitokseksi lahjasta lausuivat runoja 
kansankatajaisen eli suomen kielellä. 
Tämä todistaa, ettei köysikausi onnistunut 
vielä kaikkea puristamaan vähemmistö- 
kansamme tuhoamiseksi, vielä Väinölän 
lasten suusta kuulee omaa kulttuurin 
puhallusta, se kytee vielä ja pyrkii loimuun. 




Tilanne hui- 
pentui, kun Joulu- 
pukki vietiin tanssin pyörteeseen. Siinä 
kyllä parta tutisi ja luut natisi ja silmien 
säihkyntä oli loistavaa. Siinä meni nuoret 
sekä vanhat samalla lailla, menoa moista 
ei oo nähty näillä mailla - todella 
mukavaltahan se tuntui. Olen 1919 vuosi- 
mallia, mutta ensi kertaa oli tilaisuus olla 
näin laajamittaisessa joulujuhlan vietto- 
tilaisuudessa. 

Osalleni oli kohtalo määrännyt viet- 
tää noin kolmekymmentä joulujuhlaa erit- 
täin ikävissä tunnelmissa. Ne jakautuvat: 
erikoissiirtolaisena NKVD.n valvonnan- 
alaisena, työarmeijassa Liettuassa ja 
Magnitogorskissa sotilaskurin valvonnan- 
alaisena, joululöylyt Berian täitapposau- 
nassa kuuluisassa Tsheljabinskin vanki- 
työleirillä vuosina 1942-46 sekä joulupyhät 
sairaaloissa lukuisia vainovuosien aiheut- 
tamia leikkaushaavoja nuollen. 

Saattaa olla, että näiden kamalien 
vietettyjen joulujuhlien muistelmat nostat- 
tivat vielä Kohtla-Nemmen joulunvieton 
1990 tunnelmaa. Oli miten oli, jää toivot- 
tavaksi, että Inkerin seurat järjestäisivät 
useammin vastaavanlaisia joulujuhla- 
tilaisuuksia Inkerin kansalle ja sen lapsille 
huolimatta siitä, missä maankolkassa he 
sitten asuvatkaan. 

Muistetaan olla hyviä toisillemme. 
Tiivistämme riivimme koska meitä on vä- 
hän. 



21.11.2002 
Helsinki 



Ystävällisin terveisin, 
Tahvo Löyskä 



8 



Inkeriläisten viesti 



Suomea paluumuuttajille 



Olen opettanut suomen kieltäjä kult- 
tuuria venäjänkielisille inkeriläisille 
paluumuuttajille neljä vuotta. Opettamaani 
ryhmään ovat kuuluneet etupäässä jo iäk- 
käämmät henkilöt, joita ei ole otettu mu- 
kaan viranomaisten järjestämille, työelä- 
mään tähtääville kursseille. 

Tämä tehtävä on ollut minulle hyvin 
mieluisa. On varsin kehittävää yrittää opet- 
taa sitä kulttuuriperintöä, jonka itse on saa- 
nut "lahjaksi" kodista, koulusta ja työelä- 
mästä, henkilöille, jotka ovat tulleet hyvin 
erilaisesta kulttuuriympäristöstä. Samalla 
oppii itsekin entistä enemmän arvostamaan 
saamaansa perintöä ja puolustamaan yk- 
sinkertaista mutta todenmukaista väitettä: 
on lottovoitto syntyä Suomeen. Jokainen 
paluumuuttaja on sanonut saman: on ollut 
lottovoitto päästä Suomeen. 

Neljän vuoden kokemuksen perus- 
teella pidän todellisten tulosten saavutta- 
mista opetustyössä kuitenkin lähes toivot- 
tomana. Opetus on vain rakennus- 
piirustusten selittämistä, varsinainen työ on 
opiskelijan itsensä tehtävä eli painettava 
mieleen sanoja, lisää sanoja ja niitä käy- 



tännössä alinomaa käytettävä. Olisi kat- 
seltava suomalaista televisiota, kuunnelta- 
va suomalaista radiota, luettava suomalais- 
ta lehteä ja kirjallisuutta sekä ennen kaik- 
kea - seurusteltava suomenkielisten kans- 
sa. Nyt katsotaan Moskovan televisiota, 
kuunnellaan Moskovan radiota, luetaan 
venäläisiä lehtiä ja kirjoja sekä - mikä 
epätoivottavinta - seurustellaan vain tois- 
ten venäjänkielisten kanssa. Tällaisesta ei 
tule hyvää; tulos saattaa olla niinkin ka- 
mala kuin eräällä oppilaalla, joka oli ollut 
Suomessa jo kolme vuotta eikä opetuksen 
alkaessa vielä osannut ilmoittaa kunnolla 
edes osoitettaan suomeksi. 

On pelättävissä, että maahamme 
muodostuu muusta yhteiskunnasta erilli- 
nen, muun yhteiskunnan vierastama kieli- 
vähemmistö, joka kielitaidottomana jää 
kaikissa suhteissa normaalin yhteistyö- 
elämän ulkopuolelle. Kielen ja sen kult- 
tuuritietouden opettamiseen paluumuutta- 
jille yhteiskunnan kannattaisi panostaa 
paljon nykyistä enemmän. 

Teuvo H. Huotari 
tuomari, Turku 



Inkeriläisten sivistyssäätiö on päättänyt järjestää kansalaiskeräyksen muis- 
tomerkin saamiseksi Stalinin vainojen uhrien muistolle. 

Muistomerkin paikaksi on valittu parikymmentä kilometriä Pietarista 
Kannakselle päin sijaitseva Levashova. Kysymyksessä ei ole varsinainen hauta- 
usmaa vaan synkkä teloituspaikka metsikössä, jonka joukkohautoihin on haudattu 
vv. 1937-54 kaikkiaan 46 77 1 uhria, heistä toista tuhatta inkerinsuomalaista. 

Muistomerkin aikaansaamisesta vastaa Inkerin Kirkon ja Venäjän Inkeri- 
Liiton asettama työryhmä. Se hankkii viranomaisluvan, valitsee taiteilijan ja huo- 
lehtii muistomerkin pystyttämisestä. 

Keräystä varten on avattu tili, jolle yhteisöt ja yksityishenkilöt voivat antaa 
osuutensa hankkeen toteuttamiseksi. 

Inkeriläisuhrien muistomerkkitili: Nordea 102530-222557, 
viite 1300. 

Eteläsuomen lääninhallitus on myöntänyt keräykselle luvan 
Nro OKU1076A 



Inkeriläisten viesti 



UUTISIA INKERISTÄ 



Vanhustenpäivä 

1 . lokakuuta vietetään kansainväli- 
sesti vanhustenpäivää. Kaikissa suoma- 
laisvanhusten palvelutaloissa Inkerinmaalla 
järjestettiin tänäkin vuonna pienet juhlat 
aterioineen. Inkerissä on yhteensä kuusi 
Suomen varoilla rakennettua vanhusten 
palvelutaloa. Kaksi niistä, Pietarin ja Tyrön, 
toimii vain päiväkeskuksina, muissa, 
Taaitsassa, Keitossa, Tervolassa ja Kik- 
kerissä, myös asutaan. Paitsi inkeriläis- 
vanhuksia niissä palvellaan muitakin apua 
tarvitsevia. Keiton palvelutalolla (joht. 
Ljudmila Artemjeva) pidetään jopa ongel- 
ma-perheiden lasten leirejä. Sosiaalion- 
gelmien monipuolistumisen myötä niiden 
hoito tulee yhä ajankohtaisemmuksi laitos- 
ten työssä. 



Inkerin päivä 
-tapahtumat Pietarissa 

Inkerin nimipäivästä Inkerinmaalla 
on tullut hiljattain perinteinen juhlapäivä. 
Lauantaina 5. lokakuuta Inkerin Liitto piti 
pääjuhlat 214. koulussa ja sali oli täynnä 
väkeä. Ohjelma alkoi puheenjohtaja Alek- 
santeri Kirjasen juhlapuheenvuorolla, sit- 
ten laulettiin kansallislaulu "Nouse Inke- 
ri", jota seurasi konsertti. Siinä esiintyivät 
Pietarin kuoro, lauluyhtye Inkerejä Pieta- 
rin virolaisten kuoro Kaija. Samalla ohjel- 
man vetäjä Olga Konkova kertoi inkerin- 
suomalaisten kansallispuvuista esitellen 
niitä kuorolaistensa päällä. Juhlatunnelma 
huipentui, kun Olga Konkova ja Tatjana 
Zhukova opettivat yleisöä tanssimaan 
kansantanhuja. 



Suomen Pietarin instituutin tiloissa 
pidettiin 24. 1 0. Inkerin päivä -seminaari ja 
esitettiin dokumenttifilmi Suomalaisia Pie- 
tarissa. 

Irina Takalan kirja 
esiteltiin 

Historian tutkija Irina Takala 
Petroskoista esitti 14. lokakuuta uuden kir- 
jaansa Suomen Pietarin instituutissa. 
Venäjänkielisen tutkimuskirjan nimi on 
Suomalaiset Karjalassa ja Venäjällä 
(diasporan syntymisen ja kuolemisen his- 
toria). 1 60 sivulla tekijä kirjoittaa suomen- 
suomalaisten muutosta Venäjälle (v. 1 809 
jälkeen) ja heidän traagisesta kohtalostaan 
Neuvostoliitossa. Irina Takalan kirjan esit- 
tely keräsi noin 50 kuulijaa, mm. inkerin- 
suomalaisia. 

Kirkolliskokous 
Pyhässä Mariassa 

Inkerin kirkon korkein elin kirkollis- 
kokous kokoontui ensimmäisen kerran 1 8. 
- 1 9. lokakuuta kunnostetun Pietarin Py- 
hän Marian kirkkosaliin. Jumalanpalveluk- 
sen kirkolliskokouksen alussa toimitti pas- 
tori S. Shanin Tveristä. Kokoukseen osal- 
listui 46 äänioikeutettua edustajaa kaikis- 
ta kirkon rovastikunnista. Piispa 
Kuukaupin johdolla kirkolliskokous käsit- 
teli sääntömääräisiä kysymyksiä ja teh- 
dyistä päätöksistä yksi muuttaa edustusto- 
periaatteet kirkolliskokouksessa. Seura- 
kuntien lukumäärän kasvun myötä edus- 
tajat tulee valita jatkossa rovastikunnittain 
eikä joka kirkkoon kuuluvasta seura- 
kunnasta. 



10 



Inkeriläisten viesti 



Valkoisen kirkkosalin loistoja Pyhän 
Marian seurakuntalaisten vieraanvarai- 
suus loivat mukavan ilmapiirin. Siksi edus- 
tajat päättivät pitää ensi vuoden kirkollis- 
kokous samassa paikassa. 

Ammattikoulutus jatkuu 

Hatsinan suomalaisessa monitoimi- 
keskuksessa on alkanut 24. lokakuuta mat- 
kailualan yrittäjäkoulutuksen uusi jakso. Sitä 
vetää Itä-Suomen matkailukehitys oy (alue- 
päällikkö Matti Aira). Inkerinsuomalaisten 
tukiprojektin rahoittamana alkanut koulutus- 
hanke sai tänä vuonna EU:n rahoituksen. 
Tarkoitus on kehottaa inkerinsuomalaisia 
yrittämään matkailualalla, mikä voisi kohot- 
taa monien hyvinvointia. Paitsi koulutusta 
osallistujat (noin 15 henkilöä) saavat raken- 
taa suorat yhteydet suomalaisiin matkatoi- 
mistoihin. Hanke sisältää neljä lyhyttä 
koulutusjaksoa ja päättyy ensi keväänä. 

Pietarin yliopiston journalistiikan tie- 
dekunnassa alkoi 28. lokakuuta kahden vii- 
kon toimittajakoulutusohjelma. Opis- 
kelijapenkeillä on Inkerin Liiton jäsenet, jot- 
ka osallistuvat lehtemme toimittamiseen. 
Paitsi perehtymistä teoriaan kurssilaiset 
saavat harjoitella julkaisemalla lnkeri-leh- 
den yhden numeron. Päämääränä on, että 
koulutuskeinoilla voidaan parantaa sekä 
lehtemme tasoa, että IL: n tiedotustoimin- 
taa yleensä. 

Dokumenttifilmin esittely 

Inkerinsuomalaisten tukiprojektin 
varoilla valmistettu venäjänkielinen doku- 
menttifilmi esitettiin ensimmäisen kerran 
julkisesti 24. lokakuuta Suomen Pietarin 
instituutin tiloissa. Ensi vuonna, kun Pie- 
tari täyttää 300 vuotta, on tarkoitus esit- 
tää tämä dokumentti vähintään yhdellä tv- 
kanavalla. Iso yleisöjoukko otti innolla vas- 
taan Pietarin suomalaisuuden historiasta 



ja nykypäivästä kertovan filmin. Luo- 
mistyöstä kertoivat filmin ohjaaja Nadezh- 
da Pisareva ja lL:n varapuheenjohtaja 
Wladimir Kokko. 

Keitossa 
harjannostajaiset 

Inkerin kirkon kasvun myötä kasvaa 
myös tarve koulutetuista papeista ja seura- 
kuntien muista työntekijöistä. Niiden kou- 
luttamiskeskuksena on jo monta vuotta 
toiminut Keitossa sijaitseva J. S. Laurikka- 
lalle nimitetty kirkkomme teologinen insti- 
tuutti. Se koostui kolmesta pienestä raken- 
nuksesta, joissa oli vain yksi hyvin varus- 
tettu luokkahuone. Sen takia viime vuon- 
na alettiin rakentaa uusia tiloja instituutille. 

Keiton Kolppinan kylän päässä seu- 
rakunnan omistamalla tontilla juhlittiin 26. 
lokakuuta harjannostajaisia. Tilaisuuteen 
osallistuivat piispa Aarre Kuukauppi, teo- 
logisen instituutin rehtori Tapio Karjalai- 
nen sekä muita korkeita vieraita. Raken- 
nushankkeen kustannus on noin 2 miljoo- 
naa euroa ja kirkolla on aikomus saada uusi 
talo käyttöön ensi keväänä. 

Vielä muistetaan uhreja 

30. lokakuuta Venäjällä on poliittisista 
syistä vainottujen uhrien muistopäivä. Tänä 
vuonna Pietarissa pidettiin muistotilai- 
suudet kolmessa paikassa - uhrien muis- 
tomerkin juurella Nevan rannalla Kresty- 
vankilan vastapäätä, Solovetski kiven luo- 
na Troitskaja aukiolla ja Levashovan 
autiossa. Niihin kokoontuu nykyään pää- 
osin syyttömästi murhattujen jälkeläisiä, 
joiden kipu ja suru eivät sammu, sekä 
politiikkoja. Nuoria kasvoja valitettavasti 
näkyi vähän näissä tilaisuuksissa. 

Wladimir Kokko 
1. marraskuuta 2002, Pietari 



Inkeriläisten viesti 



11 



Karjalan-, vepsän- ja suomen 
kielten kansainvälinen 
konferenssi 

Petroskoissa pidettiin 01.11.- 
02. 1 1 .02 kansainvälinen konferenssi jos- 
sa käsiteltiin karjalan-, vepsän- ja suomen 
kielten nykytilannetta, ongelmia sekä tu- 
levaisuutta Karjalassa. Konferenssiin osal- 
listuivat valtionvallan edustajat, kielten 
opettajat, tutkijat, opiskelijat sekä vieraat 
Suomesta ja Virosta. 

Uudet suomenkielen 
oppivideofilmit 

Karjalan TV valmisti äskettäin 5 
uuna suomen kielen oppivideofilmiä. Nii- 
tä näytetään jo yleisölle Karjalan TV:ssä. 

Petroskoin kansallinen teatteri 

täytti 70 vuotta 

Entinen Petroskoin suomalainen 
teatteri toimii edelleenkin menestykselli- 
sesti. \ aikka remontti teatterissa jatkuu 
yhä. sen näytelmät pienellä lavalla kerää- 
vät paljon yleisöä. 

Ilmaisia tietokoneita kouluihin 

Suomen Pietarin Pääkonsulaatti, 
Pääkonsulaatin Petroskoin toimipiste, sekä 
Suomen Työministeriö ovat toimittaneet 
tietokoneita Petroskoin suomalais-ugrilai- 
seen kouluun sekä 3. Kontupohjan kou- 
luun. 

Kansallisuuksien kulttuurien 
keskuksen haaraosasto 
Tshalnaan 

On jo päätetty että Tshalnaan ava- 
taan Kansallisuuksien kulttuurien keskuk- 



sen haaraosasto. Kylä on myöntänyt kes- 
kusta varten sopivan rakennuksen. Haara- 
osaston päätehtävinä tulee suomalaisug- 
rilaisen kulttuurin säilyttäminen ja kehittä- 
minen Tshalnassa. 

Suomen kielen kerho 
Petroskoissa 

Karjalan kasvatusopillisen yliopiston 
suomen kielen laitoksessa on järjestetty 
suomenkielinen kerho. Kerhon päätavoit- 
teena on auttaa suomen kielen opiskelijoi- 
ta, kehittämään nuorten kiinnostusta 
suomen kieleen ja pitää yhteistyöyhteyksiä 
muiden korkeakoulujen suomen kielen 
oppilaitoksiin Venäjällä ja Suomessa. 

Inkerin päivä Petroskoissa 

Inkerin päivän vietto 6.10 Petros- 
koissa muuttui heimolaisten tapaamispäi- 
väksi. Pidetyssä konsertissa Inkeri-kuoro 
sekä Lastenpiiri esittivät lempilaulu) aan. 
Hyvän vastaanoton saivat myös Tshal- 
nalaisen Tuomi-kuoron laulut. Tilaisuudes- 
sa kertoivat tutkimustöistään Eila Lahti- 
Argutina, joka lahjoitti Inkeri-liiton kir- 
jastoon kirjansa Olimme joukko vieras 
vaan, sekä Juri Dmitrijev, joka myös 
lahjoitti kirjansa Vainouhrien muisto- 
kirja. 

IFUSCO 

Liittomme nuorisotyön vetäjä Tatja- 
na Timofejeva osallistui syyskuussa Hel- 
singissä pidettyyn suomalais-ugrilaisten 
opiskelijoiden kansainväliseen konferens- 
siin. Nyt keskustellaan siitä, että tällaista 
konferenssia voitaisiin järjestää lähivuosi- 
na (2003 - 2004) myös Karjalassa. 

Vadim Byrkland 



12 



Inkeriläisten viesti 



Isänpäivä Inkerikeskuksessa 



Monet Inkerikeskuksen järjestämät 
perinteiset suomalaiset juhlat ovat saaneet 
oman sävynsä ja tapansa, kun niitä järjes- 
tävät paluumuuttajat eivät aina tiedä, miten 
niitä vietetään Suomessa, mutta ei ne siitä 
pahene, vaan saavat omaa värikkyyttänsä. 

Tämänvuotisessa isänpäivänvietos- 
sakin oli monipuolisuutta ja omalla tavalla 
viehättävyyttä, varsinkin, kun katsoi van- 
hempia, jotka jännityksellä seurasivat las- 
tensa esitystä. Juhlapuheen pitäjäksi oli 
kutsuttu Helsingin Hiippakunnan maa- 
hanmuuttajatyön sihteeri Venezuelasta 
kotoisin oleva pastori Orlando Molina. 
Puheessaan hän korosti kodin merkitystä 
ja sitä, että isänpäivä on samalla perheen- 




Konserttiohjelmaa väritti Elvira- 
tanssiryhmän esitys. 

juhla, jota on vietetty vasta viitisentoista 
vuotta. Isän muuttuvasta roolista perhees- 
sä, hänen väleistä lapsiin, hänen merkityk- 
sestä yhteiskunnalle pohti puheessaan jo 
monia vuosia Suomessa asunut ja suoma- 
laisen Seija- vaimonsa kanssa lapsiaan kas- 
vattava pastori Molina. Hän korosti perhe- 
neuvonnan tärkeyttä maahanmuuttajille 
omalla kielellään. 

- Isän asema kuitenkin vielä mones- 
sa perheessä on vakaa, hän on tärkeä 
sekä pojille, että tyttärille. Isää tarvitaan. 
Kesti monta vuotta, ennen kuin äitienpäi- 
vän rinnalle kalenteriin tuli myös isänpäivä. 
Lapset tarvitsevat molempia vanhempia, 




Pastori Orlando Molina avasi 
juhlan puheellaan, jossa hän muisteli 
myös omaa isäänsä. 

yhtä tärkeä kuin äiti, on myös isä, joka 
myös tarvitsee perheen hellyyttä ja rak- 
kauden osoittamista sanoilla ja lahjoilla. 
Millainen isä oli meille, joilla ei ole enää 
isää, mitä muistamme hänestä. Millaisia 
asioita opit juuri omalta isältä. Millaisia 
tunteita sinulla on isää kohtaan, kaikkea 
tätä käsitteli Orlando Molina puheessaan. 
Sen jälkeen pidetyssä juhlakonsertissa 
esiintyi lapsiryhmän lisäksi kuoro Piha- 
pihlaja ja tanssiryhmät Tuulistullaa ja 
Elvira. Päätteeksi konsertin vetäjä Anja 
Wacklin kutsui vieraat kahville. 

J. Ojala 




Inkerikeskuksen ja ortodoksisen 
seurakunnan lasten esitys oli runkona 
konsertissa. 



Inkeriläisten viesti 



13 



Elät lauluissasi, Albert 



Merkittävän elämäntyön tehnyt 
inkeriläissyntyinen säveltäjä Albert Pettinen 
kuoli Helsingissä 9. 12.2002 vaikean sairau- 
den uuvuttamana. Hän oli syntynyt 
15.12.1937 Tuutarin seurakunnassa Push- 
kinin kaupungissa. Pettisen perhe joutui jät- 
tämään kotinsa sodan aikana vuonna 1942, 
jolloin evakkomatka kulki Viron kautta Suo- 
meen ja edelleen Novgorodin alueelle. Vuo- 
desta 1946 Pettinen asui Virossa, kunnes 
muutti paluumuuttajana Suomeen, 
Juankoskelle, jossa hän toimi musiikin- 
opettajana eläkkeelle siirtymiseensä saakka. 
Mimeiset ajat Albert asui 
pääkaupunkiseudulla. 

Albert Pettinen val- 
mistui Tallinnan kasvatus- 
tieteellisestä korkeakoulusta 
musiikinopettajaksi vuonna 
1964 ja hän opiskeli myös 
Tallinnan konservatorion 
kapellimestarilinjalla. Elä- 
mänsä varrella hän ehti joh- 
taa useita kuoroja ja orkes- 
tereita. Marraskuussa 1988 
Pettinen perusti Tarton 
inkerinsuomalaisten Kiuru- 
kuoronjoka on vieraillut useita kertoja myös 
Suomessa. 

Juankoskella asuessaan Pettinen sä- 
velsi musiikin kolmeen musikaaliin: 
Täyssinän rauhasta kertovaan Rajasuteen 
ja Sam Sihvon Jääkärin Morsian musikaalin 
nykyaikaistettuun versioon Jääkärin sulha- 
nen sekä nä\telmään Laulu Vapaudelle Joka 
kertoo karjalaisen siirtoväen asuttamisesta 
sodanjälkeiseen Savoon. Pettisen kynästä 
ovat myös monet inkeriläisten rakastamat 
laulut, kuten "Ikuinen kulkuri" ja "Muistojen 
Inkeri". Helsinkiin muutettuaan Albert johti 
Inkerikeskuksessa toimivaa Pihapihlaja-kuo- 
roa, mutta voimien vähennyttyä hän joutui 
siitä luopumaan. Hänen laulujaan ilmestyi 





vuonna 1993 julkais- 
tussa Lauluja kou- 
lulaisille Oppia, 
pelata, laulella! ja 
vuonna 2002 julkais- 
tussa Laulut Paavo 
Frangenin näytel- 
mään Laulu vapaudelle -kirjoissa. Vielä 
tänä syksynä hän on kirjoittanut omaa 
elämäkertaansa, jonka toivottavasti saamme 
luettavaksemme mahdollisimman pian. 

Albert Pettisen poismeno jättää tyh- 
jän paikan inkerinsuo-malaisten musiikki- 
elämään. Mutta vaikka sävel- 
täjä on poissa, laulut elävät ja 
säveltäjä elää lauluissaan. 
Minulla oli iloja onni naut- 
tia Albertin ystävyydestä 
monien vuosien ajan. Siksi 
haluaisinkin tervehtiä häntä 
kanadalaisen Ann Mor- 
tifeen laulun sanoin. Säkeet 
ovat Mortifeen laulu- 
kokoelmasta Serenade at 
the Doonvay, jonka laulut 
on tarkoitettu saatteeksi vii- 
meiselle matkalle. 

Jo yksi nuotti laulun tuo, 

Vain yksi puu, 

Ja pian näet metsää, 

Yksi kirkas ääni tuo, 

Voi luoda alun maailman lauluun. 

Pisara jo sateen tuo. 

Askelista kasvaa matka. 

Yksi sydän, ken uskoo noin, 

Voi luoda alun maailmankuoroon. 

Niin sinä voit, 

Niin minä voin. 

Niin kuin sanoin - voin. 

Helena Miettinen 



14 



Inkeriläisten viesti 



Helsingin seudun Inkeri-seura ry 
Käpylänkuja 1, Kar jalat aio > Inkerikoti 

26.0 1 - Tammikuun tilaisuus 

23.02 - Helmikuun tilaisuus 
28.02. klo 11.00 - käynti 

Larin Parasken patsaalla 

23.03 - Kevätkokous 

27.04 - Inkerikuoro täyttää 40 vuotta. 
Juhlakonsertti Karj alatalon 
juhlasalissa. 

Kaikki tilaisuudet pidetään klo 14.00 

Seukot Inkerikodissa vuonna 2003 

Aina torstaina: 

13.02, 13.03 ja 10.04 klo 13.00 
Tiedustelut Pirkko Huurto 
puh. 09-783391 

Inkerikuoro 

Inkerikuoron harjoitukset keskiviikkoisin 
klo 16.45 - 1 8.30 Inkerikodissa. 
Uudet laulajat suorittavat koelaulun 
harjoitusiltana. Kuoroa johtaa Julia 
Hyyrönen. Tervetuloa! 



Inkerikeskus ry 
Hämeentie 103 A 

20.12 -Joulujuhla kaikille. 

Alkaa klo 18.00. 
21.12 -Joulujuhla lapsille. 

Hermannin srk-talossa 

Hämeentie 73. 

Alkaa klo 13.00 

Lahden seudun Inkeri-seura ry 

13.01- Tammikuun kokous 

10.02 - Kevätkokous 

Tilaisuudet pidetään klo 18.00 srk:ssa 

Tiedustelut: Maria Lahti 

puh. 03-7340435 

Turun seudun Inkeri-seura ry 

26. 12 -Joulujuhla 

Kupittan seurakuntakodissa, 

Sirkkalankatu 4, kello 14.00 



Lehtemme seuraava numero il- 
mestyy helmikuussa. 



Inkeriläisten viesti vuodelle 2003 
Hyvät lehtemme tilaajat 

Tämän numeron välissä olevalla tilillepanokortilla voitte jatkaa Inkeriläisten 
viestin tilaustanne vuodelle 2003 . Kirjoittakaa tilisiirtokortin viestiruudukkoon 
aina lehden saajan nimi ja osoite. Suorittakaa maksu eräpäivään 31.01.2003 
mennessä. 

Lehden tilaushinta vuodelle 2003 on Suomessa 25 €, Ruotsissa 260 kr ja 
muihin maihin 30 €. 

Lehden uudet tilaukset, peruutukset sekä osoitteenmuutokset pyydetään 
tekemään toimistoomme: 

Suomen Inkeri-liitto ry 
Käpylänkuja 1 
00610 Helsinki 
Puh. 09-793796 
ti. 18.30-20.00 



Kirjallisuutta 
Arvo Survo 

Itku Inkerille, 17 € 

Aapo Iho 

Hietajyvä, 3,50 € 

Hellin Suominen 

Mooses Putron elämäkerta, 2,50 € 

Ella Ojala 

Pitkä kotimatka, 14 € 

Pelastunut albumi, 22 € 

Ensimmäinen kevät, 16 € 

Ella Ojala 

Sananlaskuja ja tarinoita, 8 € 

Aleksander Störgren 

Mutkainen tie vapauteen, 10 € 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki 1940-IuvuIIa, 25 € 

Pekka Nevalainen - Hannes Sihvo (toim.) 

Inkeri-historia, kansa, kulttuuri, 50,50 € 

Heikki Seppänen 

Etelän tien kulkija - Vilho Helanen, 25 € 

Maria Ripatti 

Elämä yhden kortin varassa, 16,50 € 

Saimi Tuukkanen 

Elämäni helminauha 5 € 

Kalavalaseuran vsk 69-70 

Inkerin teillä, II,50€ 

Maria Luukan laulut ja loitsut, 6,50 € 

E. Pärnänen 

Antti Kivekäs I-II, 9 € 

Mikko Savolainen 

Inkerinmaa, 33,50 € 

Aatu Savolainen 

Suomalainen sissisodassa, 15 € 

Lars Krifors 

Oli onnistuttava. 15 € 

Juho Häkkinen 

Siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan, 

I-EI5€ 

SverigesmgermanläBdarnas historia 

24 € 

Lasse Saressalo 

Inkeri, 3,5 € 

Touko Sihvo 

Inkerin kansan 60 kohtalonvuotta, 24 € 

Albert Pettinen 

Lauluja koululaisille. 4 € 

Albert Pettinen 

Lauluja sekakuorolle. 6 € 

Lauri Santtu 

Murrejuttuja, 2,50 € 



Äänilevyjä 
Inkerikuoro 

Nouse Inkeri ym, 2,50 € 
Kasetteja 
Arvo Survo 
Omall maali, 9 € 
Karttoja 
Inkerin kartta 
vuodelta 1933, 12 € 
Inkerin uusi kartta 
vuodelta 1992, 10 € 
Kylä- ja tiekartta 
Keski-Inkeri 
vuodelta 1993, 10 € 
Inkerin pöytälippu 
(satiinia) + salko 
marmorijalustalla 18,50 € 
Inkerin pöytälippu 
(polyesteriä), 6 € 
Inkerin pöytälippu 
(satiinia), 10 € 
Adressi 

surunvalitteluun, 7 € 
Tilaukset Inkerikoti 



n, 



tsrin lasten 



Kiännös 



Saatavana Inkerin i 

puh. 09 - 2733 225 

UUTUUS: Inkerin satniipzs %y 

Uusma) 25 € 

Flink, Toivo & Mäkilä. Ew 

oppikirja. 7,50 € 

Kalevala. Suomeksi ja V* 

A. Hiiri & E. Kiuru. "23 € 

Miettinen, Helena. KoiEaksncii Ksromus 

inkeriläisen opettajan dsEasssafcÄsm 

Inkerinmaalta Ruotsin: ja sanansa 

Neuvostoliittoon. 7.5 € 

Miettinen & Jognire— Ps 

maa.Arator. 15 € 

Monahof, Ania. Kärszrra 

kyyneleet. 13 €.. 

Mutanen, Pekka. \~2 

Ojala, Ella. Sanaiuastatt. anraia ja 

mielleyhtymiä 10 € 

E. Pärnänen. Antti K-H=i2> '. - Z * € 

Sava, Inkeri & M kui a m . Brirmi Liljan 

kuva kutsuu. Tarina Sesv^s^esccE 

kadonneesta ja löyryaaesä sr^sa. 15 € 

Inkeriläistä kansannHsnsäca 

Röntyskät. Piirileikk^amn rrä-rnrqaalta 

7.5 € 



sl toiveiden 



StTiKT 12 €.